Taustalla on monenlaisia tekijöitä kuten koulutus- ja tulotasoeroja sekä elintapojen vaikutusta. Ennenaikainen kuolleisuus ja sydäntautisairastavuus ovat yleisempiä itä- ja pohjoisosissa verrattuna maan länsi- ja eteläosiin. Jos tähän yhdistyy heikompi sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus, seuraukset ovat dramaattiset.
Tällä hetkellä hoitoon pääsyssä on suuria alueellisia eroja ja hoitotakuusta huolimatta terveyskeskuslääkäreille voi joutua odottamaan pääsyä useita viikkoja.
Lääkäripulan vaivaamat kunnat turvautuvat palveluiden yksityistämiseen. Monista kunnista tulee viestejä ongelmista palvelusopimusten noudattamisesta yksityisten terveyspaleluiden tarjoajien kanssa. Pienissä kunnissa hankintaosaaminen voi resurssien ohuuden vuoksi olla heikkoa.
Väestömme ikääntyy nopeaan tahtiin ja palveluiden kysyntä kasvaa voimakkaasti. Samanaikaisesti kuntien rahoituspohja heikkenee huoltosuhteen käydessä entistä epäedullisemmaksi. Demografinen muutos näkyy uuden työmarkkinoille tulevan työvoiman supistumisena ja kilpailu henkilöstöstä kovenee.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistusta valmistelevan työryhmän toimeksianto korostaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustason integraatiota sekä kuntalähtöistä palveluiden järjestämisvastuuta. Erityisesti ikääntyvän väestön palveluiden tarpeiden kasvaessa kuntatasolla tehtävät ratkaisut ovat avainasemassa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden on kuljettava käsikynkkää, jotta järkevät hoiva- ja hoitoratkaisut ovat mahdollisia.
On ilmiselvää, että sekä kuntarakenteessa että palvelurakenteessa pitää päästä vahvempiin kokonaisuuksiin. Kuntien on voitava suunnitella ja järjestää alueensa keskeiset hyvinvointipalvelut pitkäjänteisesti. Tällöin olennaista on riittävä väestö- ja rahoituspohja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla ei yksin ratkaista niitä monipolvisia syitä, joita sairastavuuden ja sosiaalisten ongelmien takana usein on. Siksi kuntarakenteen pitää olla riittävän vahva, jotta kunnat voivat rahoittaa palveluja, jotka tukevat ihmisten hyvinvointia. Hyvän elämän edellytyksiä luodaan toimivilla sivistys- ja kulttuuripalveluilla, liikuntamahdollisuuksilla sekä hyvällä asuinympäristöllä.
Keskeinen haasteemme kunnissa onkin vähentää niitä riskejä, jotka aiheuttavat korjaavien sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen kasvua.
Kuntalähtöinen palveluiden järjestäminen vahvojen peruskuntien toimesta on tärkeä periaate. Suomen kaltaisessa pitkien välimatkojen maassa tarvitaan myös malleja kuntien väliselle yhteistyölle, jotta riittävä rahoituspohja on turvattu. Näihin rakenteisiin pitäisi kyetä yhdistämään vähintään nuorten toisen asteen koulutus nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi. Kunnilla on oltava vastuu nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä, mutta samalla kunnilla on oltava tähän työhön oikeat välineet käytössään.
Kuntien itse tuottamia palveluja täydentämään tarvitsemme myös kolmatta sektoria sekä yksityisiä palveluntuottajia.
Palvelurakenneuudistuksen keskeiset kysymykset liittyvät rahoituksen kanavointiin, sosiaali- ja terveydenhuollon integrointiin sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestämisvastuuseen.
Maan hallitus valitsi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetyöryhmän kolmesta vaihtoehdosta mallin, joka mielestäni vastaa parhaiten Kuntaliiton linjauksiin kuntaperusteisesta palvelujärjestelmästä.
Kunta tai kuntien muodostama sosiaali- ja terveydenhuoltoalue vastaisi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä sekä osasta erikoissairaanhoitoa. Käytännössä sairaanhoitopiireiltä ja erityishuoltopiireiltä siirtyisi osa vastuista kunnille ja sote-alueille ja osa erva-alueille. Samalla linjattiin, että palveluiden järjestäminen ja rahoitus on kunnissa.
Nyt on päätetty peruslinjauksista. Valittu malli on hyvä lähtökohta, mutta työryhmälle jää vielä suuri urakka, ratkaistavia asioita on auki paljon. Suurimmat kysymykset liittyvät perus- ja erikoistason välisen rajapinnan määrittelyyn, hallintoon, ohjaukseen sekä rahoitukseen. Työryhmällä on aikaa vuoden loppuun saakka, jolloin lainsäädäntöluonnosten pitää olla valmiit.
Tuula Haatainen
Kuntaliiton varatoimitusjohtaja