Kristina Wikbergin verkkokolumni 13.6.2012Ruotsinkieliset lukiot tulevaisuudessa

​On tärkeää keskustella lukioiden tulevaisuudesta erityisesti nyt, kun valkolakkeja on taas juhlittu suvivirren säestyksellä.

Lukioiden tilanne on hankala. Parasta ratkaisua haettaessa yhtälö ei ole helppo sen paremmin poliitikoille kuin rehtoreille tai muille osapuolillekaan. Kysymys kuuluu, miten korkeatasoinen lukio-opetus voidaan turvata myös tulevaisuudessa, lähtökohtana opiskelijan etu?

Haasteet ovat suuria. Syntyvyys laskee, talous kiristyy ja opetukseen kohdistetut vaatimukset kasvavat. Esimerkiksi pienenevien ikäluokkien ja leikattujen valtionosuuksien vaikutuksesta kuntien ruotsinkielistä lukio-opetusta varten saama yksikköhinta saattaa jo vuonna 2017 laskea 16 prosenttia.

Kysymyksiä on monta. Riittääkö lukioille varoja, kun maan voimakkaasti ikääntyvä väestö tarvitsee yhä enemmän resursseja? Selviytyvätkö pienet lukiot kilpailussa ammatillisen koulutuksen ja suomenkielisten lukioiden kanssa? Voidaanko opetuksen laatu ja monipuolinen tarjonta turvata?

Selvityksen antama vastaus kysymyksiin on ei, ellei mihinkään toimenpiteisiin ryhdytä. Myös tekemättä jättäminen on valinta, ja silläkin on omat seuraukset.

Kun edessä on muuttuva toimintaympäristö, on parempi itse osallistua tulevaisuuden rakentamiseen kuin antaa toisten tehdä se. Eloonjäämistaistelussa on perimmältään kysymys siitä, miten hyvin kyetään sopeutumaan uuteen. Darwinin teorian mukaan parhaiten eivät aina selviydy suurimmat ja vahvimmat yksilöt, vaan ne, joilla on paras sopeutumiskyky. Jotta meillä olisi yhä laadukasta ja kilpailukykyistä lukio-opetusta kahdenkymmenen vuoden päästä, meidän on nyt määriteltävä sille edellytykset.

Valitettavasti henki on toistaiseksi ollut sellainen, että asiat voivat olla kuta kuinkin niin kuin tähänkin asti. Tätä vaikutelmaa tukee myös se, että Kuntaliiton selvitys samankaltaisine sisältöineen ja ehdotuksineen ei ollut ensimmäinen. ”Nyt ei tarvita enää useampia selvityksiä, vaan toimenpiteitä”, sanottiin lukioseminaarissa selvitystä julkistettaessa.

Pitkällä aikavälillä tarvitaan vahvempia yksikköjä ja aivan toisenlaista yhteistyötä kuin nykyisin. Kaikilla kaksikielisillä alueilla ehdotetaan seutulukiota lopullisena tavoitteena. Vaikeinta ei kuitenkaan tarvitse tehdä ensimmäisenä, vaan voi aloittaa helpommasta osasta, määrätietoisemmasta ja läheisemmästä yhteistyöstä.