Keskeistä nyt on, että euroalueen vaikeat velkaongelmat saadaan ratkaistua kestävällä tavalla, jotta talouden vakaus voidaan palauttaa. Jos kysyntä vientimme kannalta keskeisissä maissa hiipuu, olemme vaikeuksissa. Maailma on niin globalisoitunut, että emme voi käpertyä kuoreemme – emme taloudessa emmekä muutoinkaan.
Maltti on nyt valttia, jotta emme tee samoja kohtalokkaita virheitä, joihin sorruimme 1990-luvun alun suuressa lamassa. Tuolloin säästimme itsemme lähestulkoon hengiltä. Kun tulot eivät nytkään riitä kattamaan menoja, on tarpeen suitsia menokehitystä. Samalla on pohdittava tulojen lisäämistä niin, että oikeudenmukainen yhteiskunta ja siihen olennaisesti liittyvät kuntapalvelut voidaan jatkossakin riittävässä määrin tarjota kaikille kansalaisille.
Tasa-arvon kannalta kuntapalvelut ovat keskiössä ja niiden tulee jatkossakin olla kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Sellainen kehityskulku, jossa kuntapalvelut marginalisoituvat vähävaraisimmille ja varakkaimmat käyttävät yksityisiä palveluja, ei ole pohjoismaisen mallimme mukainen. Kaikki puolueet ovat kuitenkin, ainakin juhlapuheissa, ilmaisseet kannattavansa pohjoismaista yhteisvastuun mallia, joka kansainvälisesti vertaillen on osoittautunut myös taloudelliseksi menestystarinaksi.
Erityisen räikeäksi epätasa-arvo on kasvanut terveydenhuollossa. Hyvin toimeentulevilla työssäkäyvillä on käytössään työterveyshuolto ja yksityiset palvelut, ja vähävarainen kuntalainen käyttää taloudellisissa ongelmissa kamppailevan julkisen sektorin palveluja. Vaativaa hoitoa tarvitsevat hoidetaan kuitenkin yhteiskunnan rahoilla, koska vaikkapa pitkäaikaissyöpäsairaan hoidosta ei merkittävää ”bisnestä” ole saatavissa.
Yhteiskunnan vakaus ei olekaan vain talouden vakautta, vaan myös muun yhteiskunnan koossapitämistä niin, että vältymme sisäisiltä sosiaalisilta levottomuuksilta. Vuosi 2011 antoi viitteitä suvaitsemattomuudesta, rasismista ja turhautumisesta. Bussikuskeja pahoinpideltiin ja vaikkapa ruotsinkielisiä uhattiin entistä avoimemmin.
Tässä uudessa tilanteessa on entistäkin tärkeämpi pitää huolta toinen toisistamme ja erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisista. Tähän joukkoon lasken kuuluvaksi myös ne, jotka purkavat omaa pahaa oloaan muuhun yhteiskuntaan. Kun olot tiukkenevat, myös peli kovenee. Meidän päättäjien on nyt syytä kysyä, olemmeko ns. kartalla, mitä valtuustosalien ja kabinettien ulkopuolella todella tapahtuu?
Jotta yhteiskunnan eheys voidaan varmistaa, tärkeätä on, että säästöjenkin aikana huolehdimme erityisesti niistä, jotka ovat sivussa tai syrjäytymisvaarassa. Meidän hyvinvoivien ja menestyvien hyvinvoinnista voidaan taloudellisesti nyt vaikeana aikana hieman tinkiä – se on oikein ja kohtuullista.
Kun Eurooppa kuohuu, toivottavaa olisi, että kotimaa olisi edes jotakuinkin yhtenäinen ulkoisten uhkien edessä. Näin ei kuitenkaan ole - vaan erityisesti hallituksen ajama kuntauudistus jakaa mielipiteitä. Erilaisia malleja ja hallinnollisia laatikoita siirrellään sinne tänne ja kaikki ovat yhtäkkiä suuria kuntatalouden ja kuntahallinnon asiantuntijoita.
Herkästi unohdetaan, että kuntahallinnossamme on paljon hyvää ja monet palvelut tuotetaan maassamme erittäin kustannustehokkaasti – erityisesti terveyspalvelut, joiden suurin ongelma liittyy nimenomaan eriarvoisuuteen.
Onnistunut kuntauudistus voi uskoakseni onnistua vain hyvällä valtion ja kuntien välisellä yhteistyöllä. Pakottamalla syntyy harvoin mitään hyvää. Nyt tarvitaankin malttia kaiken uhon ja karttaharjoitusten keskellä, jotta voimme päästä eteenpäin. Onnistuneet askeleet kuntauudistuksessa voivat olla pieniä maan hallitukselle, mutta suuria koko kuntakentälle.
Maarit Feldt-Ranta
Kuntaliiton hallituksen jäsen, kansanedustaja (sd.)