Olen omassa väitöstutkimuksessani tarkastellut johtamisen liikkumavaraa ja sitä sääteleviä elementtejä kuntajohtamisessa, kunnanjohtajien silmin. Kunnanjohtajan näkökulmasta liikkumavaran käsite on sinänsä mielenkiintoinen. Sen avulla ensiksikin voidaan hahmottaa nykypäivän kuntajohtamisen moniulotteisuutta sekä ylipäätään kuntajohtamistyön dynamiikkaa ja haasteellisuutta. Toisaalta liikkumavaraan kytkeytyy myös sellaisia kompleksisia yhteistyön ja vuorovaikutuksen ulottuvuuksia (kuntajohtamisen areenan kirjoittamattomia sääntöjä, implisiittisiä rajoja, yksilöllisiä intressejä jne.) jotka jokapäiväisessä kuntajohtamistyössä ovat läsnä ja jotka kunnanjohtajan liikkumavaraa tukevat, vahvistavat tai murentavat.
Pohjimmiltaan kyse on kunnanjohtajan ja luottamushenkilöorganisaation, erityisesti luottamushenkilöjohdon, välisestä vuorovaikutuksellisesta suhteesta. Tähän suhteeseen siis kunnanjohtajan liikkumavara kiinnittyy, ja tämä – sinänsä hyvin herkkä ja ailahtelevainen suhde - liikkumavaraa määrittää. Mitä suurimmassa määrin kyse onkin henkilökohtaisista ominaisuuksista ja piirteistä, kompleksisista vuorovaikutustavoista sekä poliittisen älykkyyden soveltamisesta kompleksisella hallinnon ja politiikan välisellä vuorovaikutuksen areenalla. Käytännössä meillä on kunnanjohtajia joiden liikkumavara on hyvinkin suuri, hajottaen pohjaa poliittisen päätöksenteon tehtävältä ja merkitykseltä. Vastaavasti meillä on myös kunnanjohtajia joiden liikkumavara on lähes minimissään liian vahvan ja dominoivan luottamushenkilöjohdon vuoksi.
Väitöstulosten valossa on todettava, että kuntajohtamisen kehittämisessä on jatkossakin hyvin tärkeää pohtia kunnanjohtajan ja kunnan poliittisen johdon välistä suhdetta sekä keinoja sen selkiyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Tähän keinoina ovat muun muassa luottamushenkilöiden ja poliittisen johdon tietopohjan ja osaamisen turvaaminen ja vahvistaminen sekä aitoon aktiivisuuteen kannustaminen. Luottamushenkilöorganisaation tulee arvostaa kunnanjohtajan hallinnollista osaamista ja sitoutumista, ja vastavuoroisesti kunnanjohtajan tulee olla sitoutunut tukemaan ja edistämään luottamushenkilöiden vastuullisuutta poliittisina tahdonilmaisijoina ja päätöksentekijöinä. Tarvitaan myös entistä selvemmät työnjaon periaatteet ja käytännöt sekä yhteistyötä ja johtamista koskevat pelisäännöt.
Tällä hetkellä kunnat ovat kaikista järisyttävimmän rakenneremontin edessä. Remontin myötä muodostuvissa uusissa kuntarakenteissa yhä merkityksellisempää on toimiva yhteistyö ja johtamisen tasapaino hallinnollisen ja poliittisen johtajuuden kesken. Tarvitaan optimaalista kuntajohtamisen liikkumavaraa: yhteisymmärrystä, kumppanuutta ja keskinäistä arvostusta kunnanjohtajan ja poliittisen johdon kesken. Ei kenenkään isännöintiä eikä ahtaalle asettamista, ei dominoivuuteen tähtääviä vastakkainasetteluja eikä astumisia toisten ”tonteille”.
Uudet kuntarakenteet edellyttävät myös pormestarimallia laajempaa keskustelua ja poliittisen johdon roolin selkiyttämisestä ja vahvistamiskeinoista. Tarvitaan kokemuksia poliittisen johdon vahvistamismahdollisuuksista ja -tavoista. Poliittista johtajuutta tulee rakentaa näkyvämmäksi, toimivammaksi ja vaikuttavammaksi siten, että kunnanjohtajan professionaalinen johtaminen substanssiosaamisineen kytkeytyy tasapainoisesti poliittisen johdon ongelmanratkaisuun, osallistumiseen ja ohjaukseen. Tämä edistää paitsi johtamisen tasapainoa hallinnon ja politiikan välillä, myös kunnallisen demokratian periaatteiden toteutumista.
Jaana Leinonen
HTM, väitellyt
Lapin yliopisto