Kuntarakenteen osalta keskustelua käydään nykyisen kuntien lukumäärän tai ääripäässä jopa alle kahdenkymmenen kunnan vaihtoehdoista. Kuntien yhteistoimintana järjestettyjen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta äärivaihtoehdot ovat nykyinen yhteistoiminta-alueiden ja sairaanhoitopiirien yhteenlaskettu lukumäärä 87 tai 5 (nykyiset Erva-alueet). Vaihteluväli on molemmissa tapauksissa suuri.
Se, mitä rakenteiden osalta tapahtuu, on vielä epävarmaa. Se, mikä on varmaa, on, että kunta-ala on suuren murroksen edessä. Kunta-alalta poistuu seuraavan 20 vuoden aikana 320.000 työntekijää eläkkeelle. Kaksi kolmasosaa nykyisistä työntekijöistä siis lähtee. Eniten lähtijöitä on seuraavissa ammattiryhmissä: perus- ja lähihoitajat (45 707), sairaanhoitajat (41 352), aineopettajat ja lehtorit (31 602). Siis niissä ryhmissä, jotka tekevät työtä lähimpänä asiakasrajapintaa - joko hoitoa tai hoivaa tarvitsevaa kuntalaista tai koulua käyvää lasta tai nuorta aikuista. Samaan aikaan ikääntymisestä johtuen erityisesti hoito- ja hoivapalveluiden kysyntä ja resurssitarve kasvavat noin 1,5 prosentin vuosivauhdilla.
Varmaa on myös se, että Suomen julkinen talous kärsii kestävyysvajeesta. Ehkä olisi reilumpaa sanoa suoraan, että julkinen hallinto syö nyt enemmän kuin tienaa. Suomen julkisen talouden yhteenlaskettu velka kasvaa noin 10 miljardin euron vuosivauhtia. Julkisen talouden tasapainottamiseksi tulopohjaa on vahvistettava, mutta on myös rohjettava astua rakenteellisten uudistusten ja vahvemman tuottavuuden kasvun tielle.
On syytä korostaa kunnallisen itsehallinnon perustuslaillista suojaa, mutta samalla tunnustaa vahvan peruskunnan rooli aitona paikallisen demokratian perustana ja myös parhaana vaikuttamiskanavana kuntalaiselle. Silloin, kun resurssit ovat riittävät, voi myös suora demokratia toteutua aidolla tavalla.
Vahva peruskunta huolehtii hyvinvointipalveluista ja niitä tukevista palveluista. Vain kunnassa voi eri toimijoiden välinen yhteistyö toimia aidolla tavalla asukkaan parhaaksi eri elämänvaiheissa. Demokraattisesti johdettu toimiva kunta on yhtä kuin hyvä ja turvallinen elinympäristö. Niin kuntalaisille kuin yrityksillekin.
Vahva peruskunta pystyy huolehtimaan asukkaidensa ja yritystensä elin- ja toimintaympäristöstä luomalla maankäytön suunnittelulla puitteet asumiselle, elämiselle ja myös elinkeinotoiminnalle sekä rakentamalla tai rakennuttamalla sekä ylläpitämällä hyvän toimintaympäristön edellyttämää julkista infrastruktuuria (vesi- ja viemäriverkostot, sähkö- ja lämmönjakeluverkostot, tiet ja rakennukset).
Kasvavilla kaupunkiseuduilla, joilla myös maankäytön suunnittelun ja palvelujen järjestämisen paineet ovat suurimmat, on syytä pyrkiä yhtenäiseen kuntarakenteeseen. Näin toiminnat tulevat järjestetyiksi järkevästi ja toteutetuiksi kuntalaisten kannalta parhaalla tavalla, mutta samalla kustannustehokkaasti.
Olosuhteet maan eri osissa kuitenkin vaihtelevat. Siksi on hyväksyttävä myös se, että vaativimmat hyvinvointipalvelut voidaan järjestää myös kuntien yhteistoimintana, jos kunta yksin on liian heikko niistä vastaamaan. Harvaan asutuilla ja pitkien etäisyyksien alueilla kuntaliitokset eivät ole ratkaisu, vaan luontevampaa on kuntien välinen yhteistyö palvelujen järjestämisessä.
Kuntien yhteistoimintana järjestettävät palvelut ovat tyypillisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja toisen asteen koulutukseen liittyviä. Niille on tyypillistä vahva paikallinen tai seudullinen identiteetti. Sen sijaan erikoissairaanhoidossa paikallisuus ei enää voi olla määräävä tekijä; olisiko jo aika ryhtyä keskustelemaan palveluverkoston järjestämisestä selvästi suurempina alueellisina kokonaisuuksina nykyisten yliopistosairaaloiden koordinoimana?
Kari Nenonen
Kirjoittaja on Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja