Kun väestö ikääntyy, eläkemenot sekä julkiset terveys- ja hoivamenot kasvavat, nykyinen verotaso ei riitä alkuunkaan näiden menojen rahoittamiseen. Siksi tarvitaan ripeästi rakenteellisia ja toiminnallisia uudistuksia sekä tuottavuuden parantamista. Välttämätöntä on myös se, että kuntien tehtävien ylikuormaa ei enää lisätä. Pikemminkin on etsittävä rohkeasti keinoja kuntien kuorman keventämiseksi.
Rakenneuudistukset ovat yksi pitkän aikavälin keino vaikuttaa kestävyysvajeeseen. Jo Paras-uudistusta käynnistettäessä asetettiin tavoitteeksi se, että kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisella pystytään hillitsemään menojen kasvua. Tiedämme, että tämän tavoitteen realisointi vie oman aikansa. Fuusiot, ovatpa ne kuntaliitoksia tai yhteistoiminta-alueita, aiheuttavat aina aluksi lisäkustannuksia.
Liian varhaisessa vaiheessa tehdyt päätelmät fuusioiden hyödyistä ja haitoista johtavat harhaan. Esimerkiksi yhteistoiminta-alueiden vaikutuksia kustannustasoon on tässä vaiheessa vaikea arvioida, koska suurin osa alueista toimii vasta kolmatta vuotta. Alustavien tietojen mukaan kustannusten kasvun koetaan kuitenkin olevan monin paikoin paremmin kurissa kuin ennen. Kuntaliitoksissa haitat näyttävät korostuvan alussa ja mittavatkin hyödyt vasta myöhemmin. Esimerkiksi vuoden 2009 kuntaliitokset ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta suuri osa niiden vaikutuksista on vielä pimennossa.
Nyt hallituskauden vaihtuessa ja rakenneuudistusten jatkuessa on syytä miettiä sitä, miten saada aikaan kestäviä uudistuksia. Voiko kestävistä uudistuksista puhua ajassa, jossa kaikki muuttuu nopeasti ja toimintaympäristö on entistä epävakaampi? Kyllä voi. Kestävän uudistuksen tunnuspiirre on se, että tunnistamme ja hyväksymme muutoksiin liittyvän polkuriippuvuuden. Tällöin suunnittelemme ja toteutamme uudistusprosesseja niin, että hyödynnämme jo tehtyä työtä ja arvostamme saatuja tuloksia.
Uudella hallituskaudella kaupunkiseutujen merkitys korostunee. Jatkotoimia suunniteltaessa tärkeää muistaa, että monilla kaupunkiseuduilla on päästy yhteistyössä hyvin eteenpäin. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Tampereen seudun, jossa on saatu aikaan seudun rakennesuunnitelma ja sen toteuttamisohjelma, liikennejärjestelmäsuunnitelma, asuntopoliittinen ohjelma ja ilmastostrategia. Myös vaikeisiin kysymyksiin, kuten hajarakentamisen seudulliseen ohjaukseen on käyty käsiksi ja saatu aikaan suosituksia. Luottamuksen rakentaminen on pitkä, aikaa vievä prosessi ja sitä tulee vaalia myös tulevaisuudessa, kun prosessien jatkoa suunnitellaan.
Toiseksi kestävä uudistus suuntaa katseemme toiminnalliseen arkeen. Kestävää uudistusta ei synny, jos Paras I – vaiheessa muutosta johtaneiden luottamushenkilöiden ja ammattijohtajien työtä vähätellään, jolloin motivaatio jatkaa muutoksen johtamista varmuudella heikkenee. Myös henkilöstön näkökulmasta korostuu vaatimus pehmeästä tai niin sanotusta mikrotason henkilöstövoimavarojen johtamisesta. Tämä korostaa lähiesimiesten valmentavaa ja esimerkin voimaan perustuvaa roolia muutoksen johtamisessa. Ennen kaikkea on tärkeää vahvistaa kuntalaisten luottamusta kuntaansa. Jos sitä vastoin epäluottamus leviää ja syvenee, mitä meillä on jäljellä kunnallisesta itsehallinnosta?
Paras-uudistuksen alkuvaiheessa painopiste on ollut rakenteiden kehittämisellä. Rakenteiden selkiytymisen myötä myös palveluiden kehittäminen on päässyt hyvään vauhtiin, esimerkkinä vaikka palvelustrategiatyö ja palveluverkkojen kehittäminen. Tuotteistus- ja strategiatyön kautta on kunnissa toteutettuja hyviä käytäntöjä saatu laajempaan käyttöön. Tämän liikkeelle lähteneen kehittämistyön huomioiminen ja turvaaminen onkin uudistuksen jatkon kannalta keskeisin asia.
Kaija Majoinen
Kehitysjohtaja