Ohjelmaehdotus kattaa monipuolisesti ja laajasti asuntopoliittisen kentän muutos- ja kehittämistarpeita. Asumisen kokonaisuus on laaja eikä kohtuuhintaisten asuntojen puutetta tai muutakaan asuntopoliittista ongelmaa voida ratkaista yksittäisillä keinoilla. Tarvitaan muutoksia maapolitiikkaan, kaavoitusta on sujuvoitettava, kilpailua rakennusalalla on lisättävä, normeja karsittava ja asumisen tukijärjestelmää ja sen hallinnointia on uudistettava.
Asuntopoliittisten toimien vaikutuksia arvioitaessa ei huomiota pidä kiinnittää vain niiden vaikutuksiin valtion talouteen. Kunnat ovat keskeisessä asemassa asuntopolitiikkaa toteutettaessa. Toimien vaikutukset myös kuntiin ja kuntien talouteen on otettava tarkasteluun.
On tärkeätä selvittää, miten paljon toimeentulotuella korvataan asumismenoja ja miten toimeentulotuen tarvetta asumismenoihin voitaisiin vähentää.
Kunnat vastaavat maapolitiikasta, kaavoituksesta ja tonttien vaatimien kunnallisteknisten ja muiden palvelujen rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä vaatii kasvavilta kunnilta suuria investointeja.
Asuntomarkkinoiden toimivuus edellyttää monipuolista tarjontaa. Asuntopoliittisia toimia tarvitsevat erityisesti vähävaraiset sekä ikääntyvät, nuoret ja erityisryhmät, mutta asuntopolitiikassa tulee kiinnittää riittävää huomiota myös tavallisiin työssäkäyviin, pienipalkkaisiin kansalaisiin ja pyrittävä tarjoamaan heille kohtuuhintaisia, laadukkaita asuntoja.
Segregaatiota pystytään torjumaan laadukkaalla asuinympäristöllä ja monipuolisella asuntotarjonnalla. Tarvitaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, asumisoikeusasuntoja ja omistusasuntoja. Kunnille ei saa jättää yksin vastuuta vaikeimmin asuttavista vähävaraisista asumistuen saajista.
Asumiseen liittyvät olosuhteet ja tarpeet ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Suurin pula kohtuuhintaisista asunnoista on erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Helsingin seudulla tarvitaan kysyntää vastaavaa kohtuuhintaista asuntotarjontaa. Tarvitaan valtion ja kuntien kumppanuutta ja kuntien yhteistä vastuuta. Kysynnän erot seudulla on pystyttävä ottamaan huomioon. Valtiolta maaomaisuuden omistajana joko suoraan tai yhtiöidensä kautta on syytä odottaa aktiivista panosta kuntien maapolitiikan tueksi.
Toinen ääripää ovat väestöään menettävät alueet, jotka kamppailevat tyhjenevien ja kunnoltaan rapistuvan asuntokannan tuomien ongelmien kanssa. Näille alueille työryhmä tarjoaa räätälöityjä tukitoimia ja ohjausta.
Työryhmä ei ole kiinnittänyt riittävää huomiota siihen, että näiden ääripäiden väliin jää suuri joukko hyvin erilaisia kuntia, joiden tilanteet ja tarpeet ovat hyvin erilaisia. Helsingin seudun ohella on muistettava myös muiden kasvavien kaupunkiseutujen monipuolinen asuntotarve. Tarvitaan omistusasuntojen lisäksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja.
Koko asuntorakentamista koskeva tukijärjestelmä olisi käytävä läpi kokonaisuutena ja koottava kirjava joukko erilaisia tukia selkeäksi kokonaisuudeksi. On hyvä, että työryhmä ehdottaa selvitettäväksi, miten vanhasta lainakannasta aiheutuneita rahoituskustannuksia voitaisiin kohtuullistaa asumiskustannusten alentamiseksi ja peruskorjausten mahdollistamiseksi.
Työryhmä on luvannut selvittää määräaikaisesti toteutetun vuokra-asuntojen rakentamisen korkotuen puolituksen vaikutukset. Korkotuen puolitus on toteutettava pysyvästi.
Perusparannusten valtion korkotukilainoituksen omavastuukoron puolittaminen määräaikaisena olisi tässä taloustilanteessa tehokas toimenpide. Perusteena ovat erityisesti energiatehokkuuden lisäämiseen liittyvä korjaustarve.