Kuntaliiton toimitusjohtajan Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman viesti järjestöjen ja vapaaehtoistyöntekijöiden merkityksestä suomalaisten hyvinvoinnille oli selvä.
Satapäinen kuulijakunta kuunteli keskittyneesti ja osallistui keskusteluun innostuneesti, kun Kuntaliiton kutsumat neljä panelistia pohtivat yksilön ja yhteiskunnan vastuuta hyvinvoinnista.
SuomiAreenassa torstaina iltapäivällä järjestetty tilaisuus toi puheenaiheen ääreen Porin kaupungintalon pihaan Mäki-Lohiluoman lisäksi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon, asunto- ja viestintäministeri Krista Kiurun sekä Jyväskylän kaupunginjohtaja, Kuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja Markku Anderssonin.
Paljolti vapaaehtoisen työpanoksen varassa toimivat järjestöt ovat entistä tärkeämpi hoivan ja huolenpidon kanava. Yksin sosiaali- ja terveysalalla on yli 130 valtakunnallista järjestöä.
Samalla kun järjestöjen toiminta kasvaa ja ulottuu yhä enemmän yleishyödyllisestä toiminnasta hyvinvointipalvelujen tuotantoon, vapaaehtoistyöhön osallistuu entistä harvempi suomalainen. Vapaaehtoistyö ammatillistuu, ja järjestöihin voi olla vaikea päästä mukaan, vaikka tahtoa auttamiseen riittäisikin.
Panelistit jakoivat yhteisen huolen siitä, että järjestöihin ei ehkä tulevaisuudessa enää riitä vapaaehtoisia.
– Täytyy pohtia, pitäisikö kouluissa alkaa opettaa vapaaehtoistyötä. Se voisi edesauttaa, että järjestöille riittäisi vapaaehtoisia, ja toisaalta ehkäistä myös syrjäytymistä, Paula Risikko pohti.
Järjestöillä on yhteiskunnassa kolmenlaisia tehtäviä, jotka liittyvät tiedon tuottamiseen, edunvalvontaan ja vertaistukeen. Etenkään jälkimmäistä tehtävää eli vertaistukea ei julkinen sektori kykene tarjoamaan asiakkailleen.
Järjestöillä ja viranomaisilla on omat tehtävänsä ja oma yhteiskunnallinen asemansa, eikä niitä saa sekoittaa keskenään. Molempia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.
Vastuuta lähimmäisistä ja itsestä
Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että yksilöllä tulee olla vastuu itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, mutta myös lähimmäisistään.
– Vastuu on tärkeä kysymys myös sen takia, että elämäntapasairaudet lisääntyvät. Voimme antaa suosituksia ja tietoa terveellisistä elämäntavoista ja hyvinvoinnin edistämisestä, mutta jokainen itse viime kädessä päättää, mitä syö, mitä juo ja miten liikkuu, ministeri Risikko kuvasi.
Risikko toisti jo aiemmin esittämänsä väitteen, että paras taloudellinen säästökeino on se, että kaikki alkavat liikkua ja elää terveellisesti.
Mäki-Lohiluoma piti huolestuttava, että joidenkin ihmisten läheisin taho on nykyään viranomainen. Hän, kuten Kiuru, Risikko ja Anderssonkin, peräänkuulutti vastuuta lähiyhteisöltä omien tukemisesta.
– Jos tukeminen ei onnistu lähiyhteisöltä, niin sitten on yhteiskunnan tultava väliin.