Viranomaiset
Vesilain mukainen lupaviranomainen on aluehallintovirasto (AVI) ja valvontaviranomaisia ovat valtion valvontaviranomainen (ELY -keskus) ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ojitusasioissa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöstoimivalta rajoittuu ojitusta koskeviin erimielisyyksiin, jotka eivät edellytä AVI:n lupaa tai ojitustoimitusta.
Lakia sovelletaan vesitalousasioihin, jotka ovat vesitaloushankkeiden toteuttamista sekä muuta vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä ja hoitoa. Vesitaloushanke on vesi- tai maa-alueella toteutettava toimenpide tai rakennelman käyttäminen, joka voi vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön.
Vesilakiin on lisätty myös valvonnallinen ilmoitus ELY -keskukselle 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista. Ilmoitus koskee ruoppausta ja ruoppausmassan sijoittamista, maa-ainesten ottamista vesistön pohjasta sekä pinta- ja pohjaveden ottamista. Lisäksi vastaava ilmoitus on tehtävä muusta kuin vähäisestä ojituksesta 60 vuorokautta ennen siihen ryhtymistä.
Valvontaviranomaisen työkaluja on kehitetty siten, että edellä mainitun valvonnallisen ilmoituksen tarkoittaman ilmeisen laittoman toimenpiteen voi keskeyttää välittömästi ja saattaa asia viipymättä AVI:n ratkaistavaksi. Muutenkin valvonnassa on lähestytty ympäristönsuojelulain menettelyjä.
Vesilain mukainen luvanvaraisuus perustuu yleiseen vaikutusperusteiseen luvanvaraisuussäännökseen entisten yleiskieltosäännösten sijasta. Lisäksi vaikutuksista riippumattomat aina luvanvaraiset vesitaloushankkeet on koottu omaksi säännöksekseen.
Määritelmiä ja periaatteita
Vesistöllä tarkoitetaan järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta. Vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä. Joella tarkoitetaan virtaavan veden vesistöä, jonka valuma-alue on vähintään sata neliökilometriä ja purolla jokea pienempää virtaavan veden vesistöä. Norolla tarkoitetaan sellaista puroa pienempää vesiuomaa, jonka valuma-alue on vähemmän kuin kymmenen neliökilometriä ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.
Yleiskäyttöoikeudet kuten muun muassa veden ottaminen, uiminen, rannanomistajan oikeus rakentaa laituri tai muu vähäinen rakennelma toisen vesialueelle, liikkuminen vesistössä säilyvät lähes ennallaan. Yleiskäyttöoikeuteen on kuulunut myös vähäinen vesistön ruoppaus, mitä on tarkennettu kaikkia ruoppauksia koskevalla ilmoitusvelvollisuudella ELY -keskukselle. Yli 500m3:n ruoppaukset edellyttävät aina AVI:n lupaa ja näitä pienemmätkin voivat tulla luvanvaraisiksi vaikutusten perusteella.
Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluvat ojitusta koskevat erimielisyydet, jotka eivät edellytä AVI:n lupaa tai ojitustoimitusta. Tällaisia ovat ojan tekeminen toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki, ojan suunnan muuttaminen, veden johtaminen toisen maalla olevaan ojaan tai puroon tai muu vastaava syy. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta ojitusasioissa laajeni hieman, koska ojitustoimitus tulee tarpeelliseksi jos asiasta ei voida sopia ja hyödynsaajia on vähintään kolme aikaisemman kahden sijasta.
Ojitukseen liittyen vesilain ja maankäyttö- ja rakennuslain suhdetta selkeytettiin siten, että oikeus ojittaa toisen maalla annetaan asemakaava-alueella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen ojitusasian ratkaisee kunnan määräämä viranomainen, joka tulee erikseen määrätä kunnan hallinto- tai muussa johtosäännössä.
Tutkimusluvan myöntäminen siirtyi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallasta aluehallintoviraston tehtäväksi.
Ympäristönsuojelulakiin siirrettiin vesilaista mm. jätevesiasiat kuten jäteveden määritelmä, oikeus jäteveden johtamiseen toisen alueella ja siihen liittyvä ojan tai noron kunnossapito ja muut toimenpiteet. Näissä jäteveden johtamisasioissa sovelletaan myös vesilain säännöksiä.
Uusi vesilaki (587/2011) tulee voimaan vuoden 1.1.2012 ja samalla kumotaan vanha vesilaki (264/1961). Kuitenkin vanhan vesilain nojalla annetut asetukset sekä valtioneuvoston ja ministeriöiden päätöksen jäävät voimaan, kunnes uuden vesilain nojalla toisin säädetään.
Vesilain uudistuksen voi katsoa selkeyttäneen ja ajanmukaistaneen vesialueiden ja vesivarojen käyttöä koskevia säännöksiä. Kunnan tehtävät lain toimeenpanossa säilyvät pääosin ennallaan. Yksityiskohtaisemmin uuteen vesilakiin paneudutaan sitä koskevassa yleiskirjeessä, joka toimitetaan kuntiin joulukuun alussa.
Koulutukset alkavat marraskuussa
Vesilain toimeenpanoa tukemaan ympäristöministeriö on asettanut yhteistyössä oikeusministeriön, maa- ja metsätalousministeriön ja Kuntaliiton kanssa hankkeen, jossa valmistellaan muun muassa uuteen lakiin liittyvää ohjeistusta ja koulutusta.
Koulutusta neljällä paikkakunnalla
22.11.2011 Oulu, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus,
http://syke.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=329&id=431
Tavoite: Uuden vesilain toimeenpanon tukeminen
Kohderyhmät: Aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset
Sisältö: "Mikä vesilaissa muuttuu ja mikä säilyy ennallaan", vesilain yleiset säännökset, luvanvaraisuus ja lupamenettely, valvonta, pienvesirakentaminen, keskeiset hankekohtaiset säännökset
Lisätiedot
Lainsäädäntöneuvos Tuire Taina, ympäristöministeriö
Koulutussisihteeri: Anne Övermark-Eira, SYKE,