Suomen tiedot perustuvat terveydenhuollon uudistettuun kansalliseen ja kansainväliseen tilastointiin, joka noudattaa OECD:n terveystilinpitojärjestelmän mukaisia käsitteitä, luokituksia ja laskentaperiaatteita. THL raportoi tiedot OECD:lle.
Kustannustekijät (erityisesti palkat – yleisesti ja myös terveydenhuollossa) ovat eri maissa erisuuruisia. Samaten palvelu- ja rahoitusrakenteet ovat eri maissa erilaisia. Kaikki määrityksetkään eivät vielä ole täysin yhteneviä ja bruttokansantuote (bkt) on vain yksi elintasoa kuvaava mittari. Näistä seikoista huolimatta OECD Health Datan tiedot ovat kuitenkin parhaat käytettävissä olevat. Ne asemoivat suhteellisesti eri maiden terveydenhuollon talouden muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana, jolloin OECD-maissa inflaatio on ollut suhteellisen hidasta ja maakohtaiset inflaatioerot ovat olleet pieniä.
Meillä on pääosin veropohjaiseen rahoitukseen pohjautuva terveydenhuolto - eli suurelta osin terveydenhuoltomme on julkista. Terveydenhuoltomme julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista oli 80,9 % vuonna 1990 ja 74,5 % vuonna 2010. Kotitalouksien, työnantajien ja muiden tahojen rahoituksen osuus terveydenhuoltomme menoista on kasvanut kahden vuosikymmenen aikana ja on selvästi suurempi kuin muissa pohjoismaissa. Julkisen rahoituksen osuus oli vuonna 2010 Ruotsissa 81,0 %, Norjassa 85,5 % ja Tanskassa 85,1 %. USA:ssa julkisen rahoituksen osuus on myös kasvanut ja oli tuolloin 48,2 %.
Ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuollon julkiset menot/asukas olivat Norjassa 90 %, USA:ssa 64 %, Tanskassa 56 %, Ruotsissa 26 % ja Islannissa 10 % suuremmat kuin Suomessa vuonna 2010.
Myös ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuoltomme kokonaismenot asukasta kohti oli-vat pienemmät kuin muissa pohjoismaissa.
THL:n 21.3.2012 julkaisemien tilastotietojen mukaan terveydenhuollon kokonaismenot olivat 16,0 mrd. euroa vuonna 2010. Terveydenhuollon menojen suhde kansantuotteeseen oli 8,9 prosenttia. Vuotta aiemmin suhde oli 9,2 %, jolloin maamme bruttokansantuote väheni poikkeuksellisen paljon. Vastaavasti vuonna 2007 suhde oli 8,4 %.
Vuonna 2011 terveydenhuollon menojen suhde bkt:een väheni ennakkoarvion mukaan 8,8 %:iin.
Terveydenhuoltomme menojen suhde bkt:een kasvoi 1,1 % vuosina 1995 – 2010. OECD-maista Chile, Israel, Luxemburg, Unkari, Tsekin tasavalta, Korea, Puola, Viro, Meksiko ja Turkki käyttivät vuonna 2010 terveydenhuollon kokonaismenoihin suhteessa kansantuotteisiinsa vähemmän kuin Suomi. Tiedot paljastavat jälleen, että terveydenhuoltomme ei muihin maihin verrattuna ole ollut viime vuosikymmenen eikä edes vuoden 2010 aikana se usein moitittu tuhlari. Suomalainen terveydenhuolto ei kansainvälisesti vertaillen ole koskaan ollut eikä ole se monasti manattu ”menojen musta aukko”.
Jos maamme terveydenhuolto olisi käyttänyt vuonna 2010 suhteessa kansantuotteeseen sa-man verran kuin muut pohjoismaat omistaan, sen menot olisivat olleet verrattuna Tanskaan 3,9, Ruotsiin 1,3, Norjaan 0,9 ja Islantiin 0,7 mrd. euroa toteutunutta suuremmat.
Kun toisessa vaakakupissa on kansalaisten kannalta kansainvälisesti vertaillen korkea koko-naisveroaste ja toisessa on pikemminkin niukka terveydenhuollon osuus kansantuotteesta, herättää tämä tietenkin kysymyksiä, miten ja miksi näin on. Vaalikeskusteluissa sairaanhoito ja terveydenhuolto ovat olleet ja ovat keskeisiä aiheita. Kansalaisten arvostuksissa ja mielipiteissä sairaanhoito on turvallisuuden ohella selvä ykkönen, kun tutkimuksissa on kysytty, mihin yhteiskunnan rahoja tulisi heidän mielestään käyttää. Taustalla ovat samalla hyvin monien kokemat sairaanhoidon palvelujen saatavuuteen ja riittävyyteen liittyvät pulmat, jotka ovat jatkuneet vuosia ja joita hoitotakuun avulla on viime vuosina korjattu ja korjataan.
Maamme sairaanhoidon rakenteita on saneerattu ja uudistettu voimakkaasti kahden vuosi-kymmenen aikana, mikä tietysti näkyy tähänastisissa menoissa. Kunta- ja palvelurakenneuudistukset kohdistavat tulevat muutokset erityisesti perusterveydenhuollon ja vanhusten hoidon palveluihin sekä palvelujen yhteistoimintaan. Terveyskeskusten vuodeosastojen palveluista merkittävä osa siirtyy tulevaisuudessa asumisen ja kotihoidon palveluihin. Palvelu- ja tuotantorakenteita, prosesseja, verkostoja, palvelukonsepteja sekä tutkimus- ja hoitokäytäntöjä on pystyttävä uudistamaan. Vastuu oman terveyden kohentamisesta ja ylläpidosta on yhä selkeämmin ihmisillä itsellään ja perheillä. Näin terveydenhuoltomme menojen suhde kansantuotteeseen on vastedeskin pienempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa. Osaltaan näiden turvin pystymme vastaamaan myös palvelujen kysynnän kasvuun sekä palvelujen uudistuksiin. Pelkät kuntaliitokset eivät riitä eivätkä saa tarvittavia muutoksia aikaan.
Bkt:mme kasvuun - vuoden 2009 putouksen jälkeen
Tilastokeskus julkaisi 12.7.2012 katsauksen, jonka tarkistettujen tietojen mukaan maamme kansantuote kasvoi 3,3 prosenttia vuonna 2010. Vuonna 2009 bruttokansantuotteemme väheni poikkeuksellisen paljon – myös OECD- ja euromaihin verrattuna - eli em. katsauksen tarkistettujen tietojen mukaan 8,5 prosenttia. Bkt:n volyymi kasvoi 0,3 prosenttia vuonna 2008, 5,3 prosenttia vuonna 2007 ja 4,4 prosenttia vuonna 2006.
Katsaus raportoi vuodesta 2011 näin: ”Suomen bruttokansantuotteen volyymi kasvoi Tilastokeskuksen tarkistettujen ennakkotietojen mukaan viime vuonna 2,7 prosenttia. Maaliskuussa julkaistujen ensimmäisten ennakkotietojen mukaan kasvu oli 2,9 prosenttia. Kasvu tarkentui alaspäin, koska lähinnä teollisuuden välituotekäytöstä saatiin uusia tietoja. Bruttokansantuote eli tavaroiden ja palveluiden tuotannossa aikaansaatu arvonlisäys oli 189 miljardia euroa. Se oli runsaat 2 miljardia euroa vähemmän kuin maaliskuussa julkaistuissa ensimmäisissä ennakkotiedoissa. Kansantuote jäi viime vuonna reaalisesti edelleen 3 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2008.”
Julkinen talous on heikentynyt ja kiristyy vielä johtuen talouden yleisen kasvun hitaudesta. Terveydenhuollon kustannusten kasvun tulee olla maltillista lähivuodet. Talous ja rahoitus pakottavat hakemaan ja viemään läpi terveydenhuollon toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia suunniteltua nopeammin ja suurempina.
Terveydenhuoltomme menot tulevat kasvamaan suhteellisesti nopeammin kuin kansantuote. Toivottavasti kansantaloutemme kasvu olisi muita maita ripeämpää, mikä ei kuitenkaan poista uudistusten tarvetta. Väestön ikääntyminen kasvattaa vastedes myös terveydenhuollon palvelujen kysyntää, mitä vanhoin käytännöin ja rakentein ei pystytä tyydyttämään.
Oheiset excel-taulukoissa olevat tiedot on tarkoitettu erääksi taustaksi, kun joudutte vastaa-maan koko terveydenhuollon menoja ja kalleutta koskeviin väitteisiin tai kysymyksiin.
THL:n verkkosivujen seuraavat poiminnat avaavat tietojen sisältöä:
THL kerää vuosittain OECD:n terveystilinpitojärjestelmän (SHA, System of Health Accounts) mukaisiin käsitteisiin ja luokituksiin pohjautuvat tiedot julkisen ja yksityisen terveydenhuollon menoista ja rahoituksesta.
Terveydenhuollon menot ja rahoitustilastoa varten tiedot kerätään tilastoista, rekistereistä, toimintakertomuksista, tilinpäätöksistä ja muista vastaavista lähteistä. Tiedot päivitetään maaliskuussa.
Suomen terveydenhuoltomenot olivat 16,0 miljardia euroa vuonna 2010. Reaalisesti tervey-denhuollon menot laskivat 0,1 prosenttia edellisvuodesta. Asukasta kohden menot olivat 2 986 euroa. Terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 8,9 prosenttia vuonna 2010. Tämä oli 0,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Lähde:
Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2010
Hälso- och sjukvårdsutgifter samt deras finansiering 2010
Health Expenditure and Financing 2010
Tilastoraportti 5/2012, 21.3.2012.
Suomen virallinen tilasto, Terveys 2012. THL