Vuosina 1966 - 2011 eli 45 vuoden aikana Suomessa toteutui 144 kuntaliitosta. Kun vuonna 1966 kuntia oli 545, niitä oli vuonna 2011 enää 336. Tuo 209 kunnan vähennys merkitsi tasaisesti jaettuna miltei viiden kunnan vähennystä vuodessa. Todellisuudessa kuntaliitokset jakautuivat epätasaisesti keskittyen sekä tarkastelujakson alkuun että sen loppuun eli vuosiin 1967 - 1977 (63 kuntaliitosta) ja vuosiin 2005 - 2011 (68 kuntaliitosta). Noiden kahden jakson välisen 27 vuoden aikana toteutui vain 18 kuntaliitosta.
Yli sadan kunnan vähennys 2000-luvulla
Vuodesta 2001 vuoteen 2011 Suomen kuntamäärä väheni 112:lla. Yli puolet (67) siitä ajoittui vuoteen 2009. Vuonna 2012 ei tule tapahtumaan kuntajaon muutoksia. Vuoden 2013 tilanne on avoin, sillä toukokuun 2012 alussa selviää se, kuinka monta kuntaliitosta toteutuu valtuustokauden vaihteessa, vuonna 2013. Tällä hetkellä kaksi kuntaliitosta on varmistunut vuodelle 2013 (Lohja ja Karjalohja sekä Oulu, Haukipudas, Kiiminki, Oulunsalo ja Yli-Ii). Niiden myötä kuntamäärä vähenee viidellä.
Monikuntaliitokset lisäsivät volyymiä
Kuntaliitosten ajoittumiseen liittyviä tunnuspiirteitä on kuntaliitosten keskittyminen valtuustokausien vaihteisiin ja monikuntaliitosten suuri määrä 2000-luvulla. Noin 70 % kuntaliitoksista ajoittui valtuustokauden vaihteeseen, sen ensimmäiseen vuoteen. Suurin poikkeus oli valtuustokauden puoliväli, vuosi 2007, jolloin toteutui 14 kuntaliitosta. Tätä aktiivisuutta selittää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli Paras-hankkeen mukana tullut epävarmuus vuonna 2005 siitä, missä määrin kuntien yhdistymisavustukset tulisivat heikkenemään pienten kuntien yhdistymistapauksissa.
Ennen vuotta 2009 toteutui vain yhdeksäntoista (19) kolmen tai useamman kunnan monikuntaliitosta. Vuonna 2009 niiden määrä oli peräti kuusitoista (16) ja kuntien lukumäärä väheni niiden ansiosta 51:llä. Kuntamäärällä mitattuna suurimmat monikuntaliitokset olivat Salon kymmenen kunnan, Kouvolan kuuden kunnan ja Hämeenlinnan kuuden kunnan liitokset.