Koko maan tasolla lokakuun 2008 kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus ylitti 60 prosentin rajan. Äänestäneiden osuus kasvoi 2,7 prosenttiyksikköä edellisiin vaaleihin verrattuna. Tuoreeltaan vaalien jälkeen esitetyissä tulkinnoissa oletettiin äänestysinnon lisääntymisen liittyvän ajankohtaiseen uudistustilanteeseen. Nimenomaan kuntaliitosten reuna-alueiden väen arveltiin lähteneen joukolla varmistamaan, että uuden kunnan valtuustoon saadaan oman alueen edustus.
Mutta mitä vaalitilastojen tarkempi analyysi kertoo kuntaliitoksissa mukana olleiden alueiden äänestysaktiivisuudesta ja alueellisen edustavuuden toteutumisesta? Verrataan ensin äänestysaktiivisuuden kehitystä kolmessa kuntaryhmässä: vuosina 2006-2008 yhdistyneissä, vuoden 2009 alusta lukien yhdistyvissä sekä entisellään jatkavissa kunnissa. Vertailu osoittaa, että nousu oli tuntuvinta valtuustokauden aikana yhdistyneissä kunnissa (+4,5 prosenttiyksikköä). Vuoden 2009 alussa yhdistyvissä kunnissa kirjattiin 3,3 prosenttiyksikön kasvu. Myös vanhoilla kuntarajoilla jatkavissa kunnissa äänestettiin aiempaa vilkkaammin (+2,4 prosenttiyksikköä).
Jatketaan vertailua erottelemalla kuntaliitosten keskus- ja reuna-aluekunnat omiksi ryhmikseen. Vanhat, vuoden 2005 alun mukaiset kuntarajat on ”rekonstruoitu” kuntien si-säisen äänestysaluejaotuksen perusteella. Syksyllä 2008 äänestysaktiivisuus oli useimmissa pienissä liitoskunnissa korkeampi kuin keskuskunnassa. Kyse on kuitenkin suurelta osin perinteisistä kuntakokoon liittyvistä äänestysaktiivisuuden eroista – pienissä kunnissa on äänestetty ja äänestetään edelleen vilkkaammin kuin suurissa asutuskeskuksissa. Äänestysaktiivisuus kasvoi vuoden 2009 alussa yhdistyvissä kunnissa saman verran sekä keskus- että reuna-alueilla. Vaalikauden aikana, vuosina 2006-2008 yhdistyneiden kuntien sisäisten erojen tarkastelu sen sijaan osoittaa, että äänestäjät aktivoituivat reuna-alueilla enemmän kuin liitoksen suurimmassa kunnassa.
Kaikki ne kunnat, jotka ovat osallisina 2009 alussa toteutuvissa liitoksissa saivat edustuksen uuden kunnan valtuustoon, vaikka pienimmät liitoskumppanit ovat vain muutaman sadan asukkaan kuntia. Esimerkiksi Velkualla ja Iniössä alueella asuvien äänioikeutettujen osuus uuden kunnan äänioikeutetuista on niin vähäinen, että riski edustajatta jäämiseen oli ilmeinen. Useimpien keskuskuntien alueelta valittiin suhteellisesti vähemmän valtuutettuja kuin alueen osuus uuden kunnan äänioikeutetuista olisi edellyttänyt. Vastaavasti enemmistö liitosten pienemmistä osapuolista on uusissa valtuustoissa yliedustettuna.
Reuna-alueiden ehdokkaiden hyvää vaalimenestystä selittää osaltaan niiden asukkaiden jo perinteisesti korkea äänestysaktiivisuus. Lisäksi ehdokasasettelu on monilla pienillä liitospaikkakunnilla ollut onnistunutta. Aiemmin valtuustopaikka heltisi itsenäisissä pienkunnissa suhteellisen pienelläkin äänimäärällä. Suuremmassa kokonaisuudessa valituksi tuleminen edellyttää suurempaa henkilökohtaista äänisaalista. Pienemmillä liitosalueilla äänten tietoinen tai tiedostamaton keskittäminen oman kylän ehdokkaille on tuottanut tulosta. Tilastot osoittavat edelleen, että liitoskunnissa äänestettiin myös yli vanhojen kuntarajojen. Reuna-alueiden ehdokkaat näyttävät hyötyneen näistä ”kuntarajat ylittävistä äänistä”. Pienissä liitoskumppanikunnissa asuvien ehdokkaiden äänimäärä on pääsääntöisesti suurempi kuin alueella asuvien äänioikeuttaan käyttäneiden lukumäärä. Esimerkiksi uuteen Hämeenlinnaan kuuluvan Hauhon alueella äänestäneitä oli runsaat 1900, mutta hauholaisten ehdokkaiden äänsaalis oli selvästi tätä suurempi, noin 2770. Lappeenrantaan yhdistyvän Joutsenon kunnan alueella annettiin vajaa 5000 ääntä, mutta joutsenolaisille ehdokkaille ääniä kertyi noin 5700.
Vaikka monet reuna-alueen kunnat ovat 2008 valituissa uusissa valtuustoissa yliedustettuja, on pudotus itsenäisen kunnan asemasta suuri. Liitoskuntien enemmistö on pyrkinyt helpottamaan ylimenokautta erilaisilla alueellista edustusta turvaavilla toimilla. Osa kunnista käyttää mahdollisuutta laajennettuun valtuustoon. Osa on yhdistymissopimukseen kirjannut kuntakohtaiset kiintiöt hallitus- ja tai lautakuntapaikkoihin. Joissakin sopimukset ulottuvat puheenjohtajistoon saakka. Monissa liitoskunnissa on perustettu myös aluelautakuntia tai –toimikuntia. Varmaa lienee, että alueellisen näkökulman aito huomioiminen liitoksen alkuvaiheessa parantaa liitoshankkeen onnistumisen edellytyksiä.
Sari Pikkala
Laajempi artikkeli aiheesta julkaistiin Kuntalehden numerossa 1/2009.