Kunnanhallitus, jonka valtuusto nimittää, vastaa kunnan hallinnon ja taloudenhoidon toimeenpanosta käytännössä, valmistelee valtuustoasiat, valvoo kunnan etua sekä edustaa kuntaa.
Kunnanjohtajan valitsee valtuusto. Kunnanjohtaja johtaa kunnanhallituksen alaisena kunnan hallintoa ja taloutta sekä muuta toimintaa
Lautakunnat eivät ole pakollisia, mutta käytännössä jokaisessa kunnassa on asetettu luottamushenkilöistä koostuvia lautakuntia hoitamaan koulutusasioita, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ympäristö- ja yhdyskunta-asioita.
Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa äänesti 61,2 % äänioikeutetuista.
Julkisuus ja viestintä
Avoimuus ja julkisuus ovat Suomen kunnallishallinnon perusperiaatteita.
Kuntalaissa korostetaan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien suoran vaikuttamisen ja osallistumisen tärkeyttä edustuksellisen demokratian rinnalla. Kuntalaisilla on oikeus tehdä aloitteita kunnan asioista. Myös neuvoa antava kansanäänestys on mahdollinen.
Kunnat tiedottavat asukkailleen vireillä olevista asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista. Asukkaille on tiedotettava, millä tavoin he voivat esittää kysymyksiä ja mielipiteitä asioiden valmistelijoille ja päättäjille.
Valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan.
Viranomaiset ovat velvollisia edistämään tiedonsaantia ja hyvää tiedonhallintatapaa sekä toimimaan julkisuusmyönteisesti.
Kuntien viestintä ylläpitää asukkaiden hyvinvointia sekä lisää niin yhteisöllisyyttä kuin kuntalaisten osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia.
Suomen kunnallishallinnon ja -lakien kehitys
1865–1873: Ensimmäiset kunnallislait, joilla luodaan paikallishallinnon eli kuntajärjestelmän perusta. Erilliset lait maalaiskunnista ja kaupungeista. Kunnat saavat verotusoikeuden.
1917–1919: Suomen itsenäistyttyä uudet kunnallislait. Kunnallisvaaleilla valitut valtuustot pakollisiksi kaikkiin kuntiin. Perustuslakiin säännös kuntien itsehallinnosta.
1925: Kuntajaotus riippumattomaksi seurakunnista ja muista aluejaotuksista.
1932: Kuntien yhteistoimintaorganisaatioista, kuntainliitoista säännökset kunnallislakeihin.
1949: Uusi kunnallislaki. Sekä kaupunkeja että maalaiskuntia koskevat säännökset kootaan yhteen lakiin. Kunnanjohtajajärjestelmä kaikkiin kuntiin.
1970: Kuntien työnantajaorganisaatio perustetaan. Työmarkkinaneuvottelut keskitetään.
1977: Uusi yhtenäistävä kunnallislaki. Erot kaupunkien ja muiden kuntien välillä poistetaan. Luottamushenkilöiden asemaa vahvistetaan ja toimintaedellytyksiä parannetaan. Toiminnan suunnittelu tulee pakolliseksi.
1989: Vapaakuntakokeilu käynnistyy. Kunnan vapauksia oman hallintonsa järjestämisessä lisätään.
1993: Valtionosuusjärjestelmä uudistuu. Kustannuksiin perustuvista tehtäviin saaduista valtionosuuksista siirrytään laskennallisiin valtionosuuksiin, jotka määräytyvät kuntaa, sen väestöä ja toimintaa kuvaavien lukujen pohjalta.
Kuntien yhteistoimintasäännökset uudistetaan. Kuntainliitoista tulee kuntayhtymiä. Kunnat voivat organisoida yhteistoimintansa entistä vapaammin kuntien välisillä sopimuksilla.
1995: Uusi mahdollistava kuntalaki. Kuntien erilaisuus otetaan huomioon. Laki antaa jokaiselle kunnalle väljyyttä ja joustavuutta järjestää hallintonsa ja toimintansa.