Suomen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi liitot edelleen korostavat ”Pohjoista ulottuvuutta” EU:n uusissa aluepoliittisissa linjauksissa. Se tarkoittaa harvan asutuksen, pitkien etäisyyksien ja kylmien sääolosuhteiden huomioon ottamista alueellisia EU:n kehitysohjelmia suunniteltaessa. Pohjoiseen ulottuvuuteen kuuluu myös raja-alueyhteistyö Barentsin, Itämeren ja Venäjän alueiden kanssa.
Alueiden komitean (Committee of the Regions) perustaminen vuoden 1994 alussa virallisti Suomen paikallisten ja alueellisten kunnallisten vaikuttajien edustuksen Euroopan unionissa valtion viranomaisten (lääninhallitus) sijasta. Maakuntien liittojen edustajat ovat Suomen alueiden edustajia EU:n alueiden komiteassa. Useilla maakuntien liitoilla on myös omia pysyviä edustustojaan Brysselissä Suomen Kuntaliiton edustuston lisäksi.
Maakuntien liittojen edustajat toimivat myös Euroopan Neuvoston Paikallis- ja Aluehallintokongressissa ja sen alueiden kamarissa (Congress of Local and Regional Authorities of Europe, CLRAE).
Useat maakuntien liitot ovat lukuisten eurooppalaisten alueorganisaatioiden jäseniä. Näistä merkittävimmät ovat: Euroopan alueiden liitto (Assembly of European Regions, AER), Euroopan perifeeristen merellisten alueiden liitto (Conference of Peripheral Maritime Regions of Europe, CPMR), joka on yksi vanhimmista erityisalueiden liitoista ja Euroopan raja-alueiden liitto (The Association of European Border Regions, AEBR), joka edistää raja-alueiden yhteistyötä.
Kansainväliset yhteydet ovat Suomen kaltaiselle pienelle maalle erityisen tärkeitä. Perinteisen pohjoismaisen yhteistyön lisäksi kansainvälinen vuorovaikutus kasvaa entisestään EU:n laajentuessa ja lähialueyhteistyön tiivistyessä Venäjän ja Baltian suuntaan ja Pohjois-Etelä -yhteistyön vahvistuessa unionissa.