Yleistä
Suositus käsittelee kuntien ja valtion välistä yhteistyötä ja kustannusvastuuta. Kustannusvastuissa käsitellään yleisten periaatteiden lisäksi erityistapauksia.
Työryhmää puhuttivat eniten kunnan muu kuin maantielakiin perustuva osallistuminen kustannuksiin, kunnossapito ja omistus, kuivatus, liityntäpysäköinti sekä pilaantuneet maat. Suositukset ovat kompromisseja. Työskentelyn aikana Kuntaliiton edustajat saivat arvokasta apua kuntien asiantuntijoilta.
Alla muutamia poimintoja sinisen kirjan sisällöstä.
Kustannusvastuiden yleiset periaatteet
Liikenneväylät jaotellaan hallinnollisesti maanteihin, katuihin ja yksityisiin teihin. Paikallisteitä ei enää ole, vaan kaikki valtion ylläpitämät yleiseen liikenteeseen luovutetut tiet ovat maanteitä. Maantielain mukaan valtio vastaa maantienpidosta ja sen kustannuksista (MTL 10 §).
Kunnalla voi olla tarvetta tiehankkeen yhteydessä rakentaa tai parantaa katuja, jolloin kunta vastaa näistä kustannuksista täysimääräisesti. Kunnan halutessa laatua voidaan nostaa korkeampiluokkaiseksi, jolloin kustannuksista sovitaan erikseen. Näitä laadun nostamisia voivat olla mm. tavanomaista korkeatasoisemmat ja laadukkaammat istutukset, materiaalit, meluesteiden pintaverhoilut tai ympäristötaide.
Kunnat osallistuvat maantienpidon kustannuksiin muutoinkin kuin maantielain perusteella. Jos tällaisia toimenpiteitä kunnan aloitteesta toteutetaan, on rakentamisesta, kunnossapidosta ja kustannuksiin osallistumisesta sovittava erikseen. Näin toteutettavat toimenpiteet eivät saa olla esteenä tienpitoviranomaisen tärkeiden hankkeiden etenemiselle. Edellä mainittujen toimenpiteiden tuloksena syntyvät maanteiden rakenteet kuuluvat yleensä valtion omistukseen ja valtio vastaa niiden kunnossapidosta. Maantielain mukaisena erityisenä syynä kunnan osallistumiselle tiehankkeisiin ei siis voida pitää valtion rahapulaa.
Kustannusvastuut erityistapauksissa
Maantielain mukaan maantiehen kuuluvat myös liikenteen käyttöön tarvittavat jalkakäytävät ja pyörätiet (MTL 5 §). Maantiehen kuuluvan kevyen väylän toteuttaa ja kunnossapitää pääsääntöisesti valtio.
Olemassa olevan liittymän parantamisen ja uuden liittymän rakentamisen kustannuksista vastaa valtio maantien osalta ja kunta kadun osalta.
Valtio vastaa maanteiden valaistuksen rakentamisesta, jos valaistus katsotaan tarpeelliseksi liikenneturvallisuuden, alueen muun valaistuksen tai varustelun puolesta. Jos valaistus kunnan esityksestä sovitaan rakennettavaksi huomattavasti korkealuokkaisemmaksi kuin Liikenneviraston ohjeiden mukaan tai ympäristön huomioon ottaen on tarpeen, kunta vastaa lisäkustannuksista. Rakentamisesta sovittaessa on myös sovittava valaistuksen omistuksesta.
Valtio vastaa maantien tekemisestä aiheutuvista johtojen ja laitteiden siirto- ja suojauskustannuksista, mikäli johdot ja laitteet on aikanaan sijoitettu tiealueen ulkopuolelle. Tiealueelle sijoitettujen omistamiensa johtojen ja laitteiden siirtokustannuksista vastaa kunta, ellei sijoitussopimuksessa ole toisin sovittu. Siirtokustannuksia määritettäessä otetaan huomioon johtojen ja laitteiden nykykäyttöarvo.
Valtio vastaa maantien kuivatuksesta ja maantien tekemisestä aiheutuvien nykyisille kaduille toteutettavien kuivatusrakenteiden kustannuksista mukaan lukien hulevesipumppaamot. Kumpikin osapuoli vastaa oman väylänsä kuivatusjärjestelmän kunnossapidon kustannuksista. Jos maantien kuivatusvedet johdetaan kunnan kuivatusjärjestelmään, valtio vastaa johtamiensa vesien aiheuttamista kustannuksista kunnan kuivatusjärjestelmän rakentamiseen ja osallistuu myös kunnossapitoon tapauskohtaisesti sovittavalla tavalla esim. mitoituslaskelmia apuna käyttäen. Vastaavasti kunta osallistuu johtamiensa vesien osalta maantien kuivatusjärjestelmän kustannuksiin ja kunnossapitoon.
Asemakaava-alueen ulkopuolella maanteiden liityntä- ja saattoliikennejärjestelyjen ja niihin kuuluvien varusteiden toteuttamisesta ja kunnossapidosta vastaa valtio. Asemakaava-alueella maanteiden liityntä- ja saattoliikennejärjestelyjen tilatarpeet ja sijoittaminen ratkaistaan kaavassa. Niiden järjestämisessä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan yhteiskäyttöä, jolloin pysäköintialueen rakentamisen ja kunnossapidon kustannukset jaetaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon eri osapuolten käyttöosuudet. Kadun ja maantien risteämiskohtaan yhteishankkeena toteutettavien liityntä- ja saattopysäköinnin toteuttamiskustannukset jaetaan pääsääntöisesti puoliksi tienpitäjien kesken. Pelkästään maantien joukkoliikenteenpalveluja varten liikennealueelle rakennettavan liityntä- ja saattopysäköinnin toteuttamisesta vastaa valtio. Liityntä- ja saattopysäköintialueen kunnossapitokustannusvastuu jaetaan rakentamiskustannusten suhteessa, jollei ole tarpeen toisin sopia.
Uuden maantien rakentamisen tai nykyisen maantien parantamisen yhteydessä, lisääntyvän meluhaitan poistamiseksi tai lievittämiseksi, tehtävien meluesteiden rakentamisen kustannuksista vastaa valtio. Kunta osallistuu olemassa olevan meluhaitan torjumiseksi tehtävien meluesteiden rakennuskustannuksiin 25 %:n osuudella. Mikäli meluesteet toteutetaan kunnan toivomuksesta lisämaankäytön mahdollistamiseksi olemassa olevan meluhaitan poistamiseksi korkeampitasoisena, kunta vastaa tästä aiheutuvista lisäkustannuksista edellä mainitun 25 %:n kustannusosuuden lisäksi. Jos kunta kaavoittaa olemassa olevan tien läheisyyteen sellaista toimintaa, joka tarvitsee melusuojausta, vastaa kunta meluntorjunnan kustannuksista. Maantien meluesterakenteiden omistaja on valtio, ellei toisin sovita. Meluesteiden kunnossapito on omistajan vastuulla.
Pilaantuneiden maa-alueiden puhdistuskustannukset voidaan periä maantietoimituksessa kiinteistön arvoa alentavana kuluna. Mikäli näitä kaikkia kustannuksia ei saada perityksi, jäävät ne maantien rakentamisen kustannuksiksi.
Toivomme, että suositukset helpottavat arkea!