Mielenterveyspalvelut
Mielenterveystyön tavoitteena on väestön hyvä mielenterveys ja siihen liittyen hyvä toimintakyky ja turvallisuus. Tähän sisältyy elinolosuhteiden kehittäminen mielenterveyshäiriöitä ehkäiseväksi ja mielenterveyspalvelujen järjestämistä tukevaksi.
Mielenterveysasiakas kohdataan usein ensimmäisen kerran tavallisissa palvelukontakteissa terveyskeskuksessa ja sosiaalitoimistossa. Lievät mielenterveysongelmat hoidetaan terveyskeskus-, työterveys- tai yksityislääkärin vastaanotolla. Terveyskeskuksissa toimii psykiatrisia sairaanhoitajia/depressiohoitajia ja terveyskeskuspsykologeja. Heidän vastaanotolleen pääse terveyskeskuslääkärin lähetteellä tai ilman lähetettä. Joissain kunnissa on myös oma mielenterveystoimisto.
Terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa voidaan vahvistaa mielenterveyttä suojaavia tekijöitä varhaisella puuttumisella ja antamalla väestölle ohjausta, neuvontaa ja tukea terveystarkastuksissa, neuvoloissa, päivähoidossa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä sairaanhoidon palveluissa, kuten vastaanotoilla ja kotihoidossa. Perheneuvolat auttavat lapsen kasvatukseen ja kehitykseen liittyvien pulmien ratkaisuissa sekä auttavat perheitä löytämään omat voimavaransa.
Kunnan tehtävä on järjestää asukkailleen sellaiset mielenterveyspalvelut, jotka on tarkoituksenmukaista antaa terveyskeskuksessa.
Vaikeissa mielenterveyshäiriöissä tarvitaan psykiatrista erikoissairaanhoitoa: joko poliklinikkavastaanottoa tai sairaalahoitoa. Potilas voidaan ohjata psykiatrian erikoisalan hoitoon lähetteellä terveyskeskuksesta, työterveys- tai yksityislääkäriltä.Mielenterveyslain mukaan potilas voidaan joissakin tilanteissa ottaa myös tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon.
Sairaalahoidon jälkeen palveluiden tarvitsija siirtyy erikoissairaanhoidon avohoitoon esim. psykiatrian poliklinikalle, päiväosastolle tai kuntoutuskotiin. Hän voi myös siirtyä takaisin omalääkärin potilaaksi terveyskeskukseen, mielenterveystoimistoon, työterveyshuoltoon tai yksityislääkärille. Mielenterveyden häiriöiden ja päihdeongelmien ehkäisy ja hoito edellyttävät laajaa toimijoiden välistä yhteistyötä.
Päihdepalvelut
Kuntien tehtävänä on järjestää asukkaidensa tarvitsemat päihdehuollon palvelut. Päihdehuolto on sekä sosiaali- että terveydenhuollon tehtävä. Kuntien päihdehuollossa on pystyttävä vastaamaan lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttäjien sekä huumeiden käyttäjien ja sekakäyttäjien palvelutarpeisiin.
Päihdehaittojen ehkäisy ja varhainen puuttuminen on tehokkain tapa välttää ongelmien paheneminen. Avainasemassa ovat koulut, vapaa-ajan, nuoriso- ja liikuntatoimen työntekijät. Potilaat/asiakkaat, joilla on päihteiden aiheuttamia ongelmia, hoidetaan pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon yleisten palvelujen piirissä. Suurin osa päihdeongelmaisista kohdataan tavallisissa palvelukontakteissa neuvoloissa, työterveyshuollossa, poliklinikoilla, terveyskeskuksen vastaanotoilla sekä sosiaalitoimistossa. Erikoissairaanhoito vastaa päihteiden käyttäjien terveysongelmien vaativammasta hoidosta.
Päihdehuollon erityispalvelut ovat sosiaalitoimen palveluja, jotka jaetaan avohoitoon, välimuotoisiin palveluihin sekä laitoskuntoutukseen. Avohoitoyksikköjä ovat mm. A-klinikat, nuorisoasemat, nuorten päihde- ja huumepysäkit, terveysneuvontapisteet ja päiväkeskukset. Välimuotoisia palveluita ovat mm. ensikodit, hoitokodit ja tukiasunnot. Laitoskuntoutuksena järjestetään katkaisuhoitoa ja hoitojaksoja kuntoutuslaitoksessa.
Alkoholikulttuurissamme etsitään uutta suuntaa. Viranomaisten toimet alkoholin käytön säätelijänä saatavuuden ja hintapolitiikan keinoin ovat vähenemässä ja vastuu alkoholin käytöstä on entistä enemmän yksilöillä itsellään. Tavoitteena tulisi olla sellainen päihdepolitiikka, että päihteiden kulutus vähenisi. Alkoholia pidetään yhtenä merkittävimpänä yksittäisenä terveyshaittana. Kasvava ongelma on naisten ja vanhusten alkoholin käyttö.