Keskimäärin terveyspalvelujen ja vanhustenhuollon kustannukset olivat 1 716 euroa asukasta kohden suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa vuonna 2006.
Korkeimmat palveluntarpeisiin suhteutetut terveydenhuollon kustannukset olivat edelleen pääkaupunkiseudulla.
Menojen kasvu on kiihtynyt viime vuosina. Suurten kaupunkien asukasta kohden laskettujen kustannusten keskimääräinen nousu vuonna 2006 oli 6,3 prosenttia, kun kasvu vuonna 2003 oli 4,4 prosenttia. Viime vuoden kustannusten reaalinousu palkka- ja hintataso poislaskettuna oli 3 prosenttia. Keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset nousivat viime vuonna 5,2 prosenttia, joka vastaa 2,2 prosentin reaalinousua.
Terveyspalvelut ja vanhustenhuolto ovat 2000-luvulla rasittaneet yhä enemmän kaupunkien taloutta. Kaupunkien tuloista menee yhä suurempi osuus terveydenhuoltoon. Osuus on kasvanut keskimäärin noin 6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2000 vuoteen 2005, jolloin se vastasi 41 prosenttia vero- ja valtionosuustuloista. Kustannusten kasvu johtuu terveydenhuoltoon suunnatuista lisäpanostuksista.
Terveydenhuollon, mukaan lukien yli 65 -vuotiaitten kotihoito ja ympärivuorokautinen hoito, kustannusten kasvu ilmenee Kuntaliiton selvityksestä, jossa on verrattu suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusten kehitystä vuonna 2006.
Kustannusten nousu perusterveydenhuollossa erikoissairaanhoitoa voimakkaampaa
Kustannusten kasvu on perusterveydenhuollossa ollut voimakkaampaa kuin erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhuollon kustannukset mukaan lukien yli 65-vuotiaiden kotihoito ja ympärivuorokautinen hoito nousivat viime vuonna 8 prosentilla. Erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu jäi 4 prosenttiin.
Perusterveydenhuollon kustannusten nousua selittävät lisäykset perusterveydenhoidon ympärivuorokautiseen hoitoon ja hammashuoltoon. Sen sijaan psykiatriassa avohoidon kustannukset alenivat edellisvuodesta ja laitoshoidon kasvu jäi yhteen prosenttiin.
Terveydenhuollon kustannusten kasvu ei johtunut väestön ikääntymisestä
Vanhusten kustannukset ikäryhmän asukasta kohden tarkasteltuna ovat nousseet jonkin verran hitaammin kuin keskimääräiset kustannukset asukasta kohden. Vaikka viime vuonna yli 85–vuotiaiden kustannukset nousivat ikäryhmistä eniten, lähes 10 prosenttia, eivät yli 65–vuotiaiden terveydenhoitoon kohdistuneet kustannukset nousseet kokonaisuudessaan keskitasoa enempää. Vähiten, 3,6 prosenttia nousivat alle 6–vuotiaiden ikäryhmään kohdistuneet kustannukset.
Myös sosiaalitoimen kustannukset ovat kasvaneet
Keskisuurissa kaupungeissa koko sosiaali- ja terveydenhuollon keskimääräiset kustannukset olivat viime vuonna 2 540 euroa asukasta kohti. Sosiaalitoimen osuus ilman vanhuspalveluita oli kolmannes kustannuksista. Päivähoidon ja esiopetuksen osuus oli 16 prosenttia.
Kokonaisuudessaan lasten ja perheiden palveluiden osuus oli noin viidennes, joka oli samaa suuruusluokkaa kuin erikoissairaanhoidon laitoshoidon kustannukset.
Kaupunkien välillä edelleen suuria kustannuseroja
Helsingin terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 edelleen muita kaupunkeja korkeammat. Ero muihin on kuitenkin tasoittunut, sillä Helsingissä kustannukset ovat pysyneet reaalisesti vuoden 2002 tasolla. Vantaalla ja Espoossa reaalikustannukset ovat nousseet vastaavassa ajassa 12 prosenttia.
Helsingin jälkeen suurimmat kustannukset olivat Oulussa, Kemissä, Vantaalla ja Tampereella. Pienimmät kustannukset olivat vuonna 2006 Raisiossa, Imatralla, Lahdessa, Kainuun maakunta kuntayhtymässä ja Keravalla.
Viime vuonna kaupunkien väliset kustannuserot kääntyivät kasvuun, kun ne aiempina neljänä vuonna olivat kaventuneet. Kustannusero oli 328 euroa asukasta kohden laskettuna.
Väestön palvelutarpeet vaikuttavat kustannuksiin
Kun tarvetekijät otetaan huomioon nousevat Espoon kustannukset Helsingin kustannuksia suuremmiksi ja Vantaan kustannukset kolmanneksi suurimmiksi.
Espoon ja Vantaan terveyspalvelujen tarvetekijät arvioituna muun muassa asukkaiden tulotason, työkyvyttömyystietojen, ahtaasti asuvien osuuden, kuolleisuus ja muuttoliiketietojen avulla ovat keskimääräistä selvästi pienemmät. Sama on tilanne myös esimerkiksi Keravalla.
Keskimääräistä suurempi palvelutarve oli Kemissä ja Kainuun maakuntakuntayhtymässä. Kainuun ja Imatran kustannukset tarvevakioituna olivat kaikkien 25 vertailukaupunkien pienimmät.
Kustannusvertailut vuosittaisia
Kuntaliitto on tehnyt vuosittaisen kustannusselvityksen suurille kaupungeille vuodesta 1996 ja keskisuurille kaupungeille vuodesta 2000 lähtien. Näissä selvityksissä on terveydenhuollon kustannuksiin laskettu mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi yli 65-vuotiaiden ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu.
Keskisuurten kaupunkien kustannusvertailu laajennettiin nyt kolmatta kertaa myös sosiaalitoimen kustannuksiin, jolloin saatiin kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto, vaikka ne hallinnolliset ovat lähes kaikissa kaupungeissa yhdistetty, ovat kustannuksiltaan toisistaan riippumattomia. Lisäksi kaupunkien kustannusrakenteet eroavat toisistaan.
Vertailussa käytetty ikävakiointi tekee kaupunkien kustannukset keskenään vertailukelpoisiksi. Menetelmää käytetään, koska väestön ikärakenne vaikuttaa palvelujen käyttöön ja kustannusten muodostumiseen. Lisäksi kustannuksia on suhteutettu myös arvioituun palvelujen tarpeeseen, koska tarvetekijät vaihtelevat kaupunkien välillä.
Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa.
Keskisuurten kaupunkien vertailussa ovat Imatra, Joensuu, Kemi, Kerava, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Porvoo, Raisio, Rauma, Rovaniemi, Salo ja Vaasa. Lisäksi vertailussa on mukana Kainuun maakunta -kuntayhtymä. Kotka on mukana myös suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa.