Helsingin terveydenhuollon kustannukset olivat suurten kaupunkien korkeimmat, 1770 euroa, ja pienimmät Lahdessa 1481 euroa asukasta kohti koko maan ikärakenteen mukaan vakioidussa vertailussa vuonna 2004. Keskisuurista kaupungeista Kemin kustannukset olivat suurimmat, 1667 euroa, ja pienimmät Raisiossa, 1386 euroa. Ero kustannuksiltaan suurimman ja pienimmän kaupungin välillä on edelleen kaventunut.
Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset nousivat vuonna 2004 edellisvuodesta 5,2 prosenttia asukasta kohti. Vuotta aikaisemmin nousu oli 4,4 ja sitä ennen 7,5 prosenttia. Kun kokonaiskustannuksista poistetaan palkkojen ja hintojen nousu, suurten kaupunkien terveydenhuollon deflatoidut kustannukset nousivat 2 prosenttia vuonna 2004. Nousua oli 1,4 prosenttia vuonna 2003 ja 5 prosenttia vuonna 2002. Keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset kasvoivat 6,2 prosenttia ja deflatoituna 3 prosenttia.
Suurinta terveydenhuollon kustannusten nousu oli Tampereella, 8,5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, myös Porissa ja Raisiossa, Porvoossa ja Hämeenlinnassa kustannukset nousivat yli 5 prosenttia. Muutamissa kaupungeissa kustannukset nousivat vuonna 2004 niin vähän että reaalinousu eli deflatoidut kustannukset alenivat edellisvuodesta. Näistä merkittävin oli Helsinki, jonka kustannukset kasvoivat 0,8 prosenttia ja deflatoidut kustannukset alenivat 2,2 prosenttia. Myös Kemin, Lohjan ja Rauman kustannusten kasvu oli niin pientä, ettei se ylittänyt palkkojen ja hintojen nousua.
Suuret kaupungit panostivat erikoissairaanhoitoon
Vuosien 2004 ja 2003 kustannusvertailun mukaan suuret kaupungit ovat panostaneet erikoissairaanhoitoon, erityisesti psykiatrian avohoitoon ja somaattiseen erikoissairaanhoitoon. Samalla on panostettu vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon. Osa näistä kustannuksista selittyy siirtymällä terveyskeskusten laitoshoidosta sosiaalitoimen palveluasumiseen ja/tai vanhainkotihoitoon. Sen sijaan vanhusten kotipalveluun ja jossain määrin myös avoterveydenhuoltoon kaupunkien panostus on ollut vähäisempää.
Keskisuurissa kaupungeissa on myös lisätty psykiatrista avohoitoa, jonka
kustannukset nousivat, sama kehitys oli havaittavissa edellisvuoden vertailussa. Keskisuurten kaupunkien somaattisen ja perusterveydenhuollon avohoidon kustannukset nousivat myös keskimääräistä enemmän. Hammashuoltoon ei suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa enää vuonna 2004 lisätty rahaa kuten kahtena edellisvuonna, jolloin se oli selkeä painopistealue.
Terveyskustannusten nousu oli nyt jo viidentenä peräkkäisenä vuonna suurempaa kuin palkkojen ja hintojen kehitys, mikä merkitsee selkeää lisäpanostusta terveyspalveluihin. Vain osa tästä lisäyksestä selittyy väestön ikääntymisen aiheuttamasta palvelutarpeen kasvusta. Tämän selvityksen perusteella ei voida arvioida palvelujen tuottavuuden muutoksia, koska selvitys perustuu pelkästään erilaisiin kustannusvertailuihin. Mukana olevat kaupungit haluavat myös saada luotettavaa tietoa palvelujensa tuottavuudesta ja vaikuttavuudesta.
Selvityksen mukaan Lappeenranta, Hämeenlinna ja Kerava olivat ns. sosiaali-toimipainotteisia: sosiaalitoimen kustannukset olivat keskiarvoa suuremmat ja terveydenhuollon kustannukset keskiarvoa pienemmät asukasta kohti. Lohja ja Porvoo olivat puolestaan ns. terveydenhuoltopainotteisia: terveydenhuoltoon käytettiin keskimääräistä enemmän ja sosiaalitoimeen keskimääräistä vähemmän. Runsaasti resursoituja olivat Vaasa, Rovaniemi ja Kemi, jotka käyttivät keskimääräistä enemmän rahaa asukasta kohti sekä sosiaali- että terveydenhuoltoon. Raisio, Joensuu ja Imatra olivat ns. taloudellisia, joiden kustannukset jäivät alle keskiarvon sekä sosiaali- että terveydenhuollossa.
Kustannusvertailut vuosittaisia
Kuntaliitto on tehnyt vuosittaisen kustannusselvityksen suurille kaupungeille vuodesta 1996 ja keskisuurille kaupungeille vuodesta 2000 lähtien. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksiin lasketaan mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi yli 65-vuotiaiden ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu. Keskisuurten kaupunkien kustannusvertailu laajennettiin nyt myös sosiaalitoimen kustannuksiin, jolloin saatiin kokonaiskuva sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto, vaikka ne hallinnolliset ovat lähes kaikissa kaupungeissa yhdistetty, ovat kustannuksiltaan toisistaan riippumattomia. Lisäksi kaupunkien kustannusrakenteet eroavat toisistaan.
Vertailussa käytetty ikävakiointi tekee kaupunkien kustannukset keskenään vertailukelpoisiksi. Menetelmää käytetään, koska väestön ikärakenne vaikuttaa aivan olennaisesti palvelujen käyttöön ja kustannusten käyttöön ja kustannusten muodostumiseen.
Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa.
Keskisuurten kaupunkien vertailuun osallistuvat Hämeenlinna, Imatra, Joensuu, Kemi, Kerava, Kotka, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Porvoo, Raisio, Rauma, Rovaniemi, Salo, Savonlinna, Seinäjoki ja Vaasa. Vertailussa Savonlinnan ja Seinäjoen tiedot koskevat vain terveydenhuollon kustannuksia.