Kunnat voivat sopia, että tehtävä annetaan toisen kunnan hoidettavaksi yhden tai useamman kunnan puolesta. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että tehtävää muidenkin sopijakuntien lukuun hoitavan kunnan organisaatioon perustetaan kuntien yhteinen toimielin, johon sopijakunnat nimeävät edustajansa. Tällaista järjestelyä voidaan kutsua esimerkiksi isäntäkunta- tai vastuukuntamalliksi.
Kunnat voivat myös sopia, että tehtävää hoitaa niiden puolesta kuntayhtymä. Kuntayhtymä on jäsenkunnistaan erillinen, itsenäinen julkisoikeudellinen oikeushenkilö, jolla on oma perussopimuksessa määritelty toimialansa sekä omat toimielimensä ja oma henkilöstönsä.
Kunnan velvollisuudesta kuulua kuntayhtymään jollakin toimialalla ja määrätyllä alueella säädetään erikseen. Esimerkiksi sairaanhoitopiirit ja maakuntien liitot ovat ns. pakkokuntayhtymiä. Valtaosa kuntayhtymistä on kuitenkin vapaaehtoisia kuntayhtymiä, joihin kuuluminen ei lain mukaan ole pakollista.
Kunnat voivat myös sopia, että kunnalle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan viranhaltijan hoidettavaksi. Kunnilla voi olla yhteisiä virkoja tai ne voivat ostaa ja myydä viranhaltijapalveluita.
Kuntien yhteistoiminnasta on säädetty eräissä määräaikaisissa kokeilulaeissa (kuten Kainuun hallintokokeilulaki). Näillä laeilla on pyritty lisäämään mahdollisuuksia päättää seudullisesti palvelujen järjestämisestä.