Apulaisoikeuskansleri on katsonut kaupungin rikkoneen perustuslain ja yhdenvertaisuuslain syrjintäkieltoa, kun kaupunki asetti etusijalle kunnan asukkuuden työhönotossa.
Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi kaupunginhallituksen tietoon käsityksensä, jonka mukaan työpaikkailmoitus oli, siltä osin kuin työnhakijan oli edellytetty olevan paikkakuntalainen, ristiriidassa perustuslain 6 §:n 2 momentissa ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentissa säädettyjen syrjintäkieltojen kanssa (OKV/250/1/2007).
Eräässä toisessa päätöksessään apulaisoikeuskansleri katsoi kaupungin rikkoneen syrjinnän kieltoa suosimalla oman kaupungin nuoria työllistämistuen myöntämisessä. Kaupunki jakoi työllistämistukea niille työnantajille, jotka palkkaisivat määräaikaiseen työsuhteeseen paikkakuntalaisen nuoren.
Apulaisoikeuskansleri piti syrjivänä sellaista työllistämistukipäätöstä, jossa kaupunki asetti työllistämistuen saamisen ehdoksi työhönotossa henkilöön liittyvän syyn, eli tässä tapauksessa asuinpaikan (anonymisoitu päätös dnro OKV/150/1/2008).
Tiedossamme ei ole korkeimman hallinto-oikeuden vastaavia päätöksiä. Eduskunnan oikeusasiamies on ennen yhdenvertaisuuslain voimaan tuloa antamassaan ratkaisussa katsonut, että kaupunginhallitus oli esittänyt hyväksyttävänä pidettäviä perusteita sille, että kaupunginhallitus oli pyrkinyt palkkaamaan ensisijaisesti helsinkiläisiä työttömiä työnhakijoita määräaikaisiin työtehtäviin osa-aikalisä- ja vuorotteluvapaajärjestelmiä koskevien kaupungin päätösten ja ohjeiden mukaisesti. EOA ei pitänyt kaupungin menettelyä hallitusmuodon/perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen eikä nimenomaisen syrjintäkieltosäännöksen vastaisena (EOA 30.11.2000, 1589/4/98).
Lisätietoja yhdenvertailuuslain tulkinnasta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lakimiehiltä:
Jouko Hämäläinen
Anne Kiiski
Lauri Niittylä
Henrika Nybondas-Kangas
etunimi.sukunimi@kuntatyonantajat.fi