Sopimusvapaus
Opetustoimen lainsäädäntö ei edellytä sopimuksen tekemistä, jos oppilas on esim. toisen kunnan peruskoulussa. Yksikköhinnan (valtionosuuden) saa hyväkseen se kunta, jonka kouluun oppilas on laskentapäivänä kirjattu. Sama oppilas ei voi olla laskentapäivänä kahdessa koulussa. Koska opetustoimen järjestelmä on ns. ylläpitäjämallin mukainen, vahvistettu yksikköhinta hyödyttää koko määrällään ylläpitäjäkuntaa. Toisen kunnan oppilaasta aiheutuneita menoja jää ylläpitäjäkunnan rasitukseksi siinä tapauksessa, jos todelliset menot oppilaasta ylittävät ylläpitäjäkunnan valtionosuuden perusteen (yksikköhinnan). Sopimuksia tehtäessä on otettava huomioon, milloin oppilas kirjautuu ylläpitäjän tiedostoihin, koska yksikköhinta tulee ylläpitäjän hyväksi vain silloin, kun oppilas on kirjattu ja ilmoitettu tiedonkeruujärjestelmään (esim. perusopetuksessa vuosittain syyskuun 20. päivänä).
Korvauksen määrä
Korvauksen perusteen tulisi määräytyä esim. siten, että selvitetään opetuksesta aiheutuneet todelliset kustannukset, joista vähennetään valtionosuuden bruttoperusteen (yksikköhinnan) mukainen määrä. Käytettävä laskennallinen yksikköhinta voidaan määritellä erikseen esim. erityisopetusta, vammaisopetusta, yläasteen opetusta yms. toimintaa varten.
Todelliset kustannukset tulisi selvittää mahdollisimman tarkasti sovittavassa toiminnassa esim. erityisopetuksessa tai vammaisopetuksessa. Tällöin tulee ratkaista, otetaanko sopimuksen piiriin lisäksi pääomakustannuksia (poistot), otetaanko vain toiminnan välittömät kustannukset (erilliskustannukset) vai otetaanko myös välillisiä kustannuksia (yhteiskustannuksia) ja missä laajuudessa. Välillisiä kustannuksia ovat esim. keskitetysti hoidettujen tehtävien kustannukset, poistot, korot ja muut yhteiskustannukset.
Laskennallisen perusteen määrä
Vähennettävän laskennallisen perusteen määrä voidaan johtaa kunnan perusopetuksen yksikköhintalaskelmasta käyttämällä hyväksi yksikköhinnan osia sekä korotustekijöitä.
Erityisopetuksen laskennallinen peruste saadaan ottamalla yksikköhintalaskelmasta ensin kaikkia oppilaita kohti lasketut yksikköhinnan osat: perusosa, mahdollinen asukastiheysosa ja mahdollinen kouluverkkotunnusosa. Lisäksi otetaan mukaan muiden erityisoppilaiden korotus 0,5 x keskimääräinen yksikköhinta yhtä erityissoppilasta kohti laskettuna eli puolet koko hinnasta. Esim. vuoden 2007 vahvistettu keskimääräinen perusopetuksen yksikköhinta on 5 343,30 euroa oppilasta kohti. Osat lasketaan yhteen ja kerrotaan tasauskertoimella. Myös muilta osin käytetään hyväksi yksikköhintalaskelmaa, jos korotusperuste koskee kaikkia oppilaita ja/tai sopimuksen kohteena olevan toiminnan oppilasta. Oheinen esimerkki (Liite 1) selventänee laskemista erityisopetuksen osalta.
Vammaisopetuksen laskennallinen peruste saadaan ottamalla laskelmaan vammaisoppilaan korotus perusosan, mahdollisen asukastiheysosan ja kouluverkkotunnusosan lisäksi. Muun vammaisen eli EHA1 oppilaan osalta korotus on 2,5 x keskimääräinen yksikköhinta ja vaikeimmin vammaisen eli EHA2 oppilaan osalta 4 x keskimääräinen yksikköhinta. Kerroin sisältää myös erityisopetuksen korotuksen. Jos kyseessä on yläasteikäinen, otetaan yläastekerroin myös huomioon. Yhteissumma kerrotaan tasauskertoimella. Oheinen esimerkki (Liite 2) selventänee laskemista vammaisopetuksen osalta.
Yläasteen opetuksen laskennallinen peruste saadaan lisäämällä kaikkia oppilaita koskevien yksikköhinnan osien päälle yläasteen oppilaan korotusosa eli 0,3 x keskimääräinen yksikköhinta. Jos kyse on yksikköhintalaskelman mukaisesta muusta erityisoppilaasta, otetaan erityisopetuskorotus mukaan. Yhteissumma kerrotaan tasauskertoimella. Oheinen esimerkki (Liite 3) selventänee laskemista yläasteen opetuksen osalta.
Edellä mainituin perustein ja esimerkein on pyritty selventämään menettelyä, jolla perusopetuksen yksikköhintalaskelmaa voidaan käyttää hyväksi mahdollisissa kuntien välillä sovittavissa korvauksissa. Kuntien asiana on neuvotella ja sopia käytettävät perusteet, jotka ovat joko edellä selostettuja tai muita tilanteeseen sopiva. On tärkeää, että osapuolet ovat ymmärtäneet sopimuksen sisällön oikein, todellisten kustannusten määrittelyn, käytettävät valtionosuuden perusteet ja muut sovitut asiat. Jos todelliset kustannukset jäävät alle lasketun valtionosuuden perusteen, ei ylläpitäjäkunnalle aiheudu vahvistetun yksikköhinnan ylittäviä kustannuksia.