Kaikki suomalaiset ovat jossain elämänsä vaiheessa julkisen ruokapalvelun asiakkaita. Moni työikäinen suomalainen syö päivän ainoan lämpimän aterian työpaikalla. Siksi joukkoruokailun kansanterveydellinen merkitys on suuri. Myös ruokakulttuurin siirtäminen sukupolvelta toiselle ja ruokakasvatus ovat tärkeä osa julkista ruokapalvelua.
Ruoka on pitkäaikainen sijoitus. Ruokavalinnan kautta otetaan kantaa myös ekologisiin, eettisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Kun euro pyörii paikallisesti, hyvinvointi kertautuu. Lähiruoka työllistää ja antaa toimeentuloa ja tukee näin aluetaloutta. Hyvinvoivien kuntalaisten kautta sijoitus maksaa itsensä takaisin esimerkiksi pienempinä terveydenhuollon menoina.
Kasvava kiinnostus ruokaa kohtaan asettaa paineita kuntien ruokapalveluille Kuntien luottamushenkilöt päättävät, mistä raaka-aineista julkisin varoin kunnissa tarjottava ruoka on valmistettu. Lähiruoan suosimisessa on kysymys tahdosta ja halusta kehittää toimivat mallit ja ratkaisut. Kehittäminen lähtee päättäjien, ruokapalvelusta vastaavien, yrittäjien ja asiakkaiden vuoropuhelusta.
Mitä lähiruoka on?
Lähi-, kausi-, paikallisesti tuotettu ruoka… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Monissa hankkeissa, joissa lähiruoalla ja kestävillä hankinnoilla on iso rooli, myös luomuruoalle lankeaa keskeinen rooli. Lähiruoasta ei löydy yhtä selkeää määritelmää, mutta siitä puhutaan silloin kun halutaan puhdasta, hyvää kotimaista ruokaa.
Lähiruokaa ovat yleisimmin vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, sienet, leipä, viljatuotteet, kala ja liha sekä kansallisesti ajatellen myös maito, jalostetut lihatuotteet ja muut kotimaiset elintarvikkeet. Lähiruokaa eivät pelkästään rajaa kunnan tai maakunnan rajat vaan ajattelun periaatteena on tuoreus, turvallisuus, joustavuus sekä tarpeeseen perustuva oikea määrä ja laatu. Ruoan tuottaminen ja sen käyttäminen mahdollisimman lähellä tukee koko Suomen hyvinvointia.
Kuluttajien vaatimukset ja toiveet ruoan suhteen liittyvät mm. hintaan, turvallisuuteen, tuotantotapaan, jäljitettävyyteen ja alkuperään.
Hankintalainsäädäntö säätelee julkista ruokapalvelua
Laki julkisista hankinnoista tuli voimaan 1.6.2007. Hankintalaki tarjoaa uusia mahdollisuuksia pienten ja keskisuurten elintarvikeyritysten ja julkisen sektorin keittiöiden yhteistyölle.
Julkisissa hankinnoissa alueen taloudellinen ja työllisyyden korostaminen ei ole sallittua. Kilpailutusten tulee olla syrjimättömiä, joten tiettyä aluetta ei perusteetta voida suosia. Hankintalainsäädännön vastaista ei sen sijaan ole toimitusketjun lyhyyteen liittyvien kriteerien huomioiminen silloin, kun toimitusketjulla on vaikutusta elintarvikehankintojen laatuun ja ympäristövaikutuksiin. Usein on perusteltua ostaa elintarvikkeita läheltä, jotta asiakas saa tuoretta ja turvallista ruokaa joka päivä yhtä varmasti. Lähiruoan käytöllä tavoitellaan myös järkevää ja läpinäkyvää elintarvikeketjua.
Julkisten hankintojen neuvontayksikkö neuvoo hankintalain soveltamiskysymyksissä rakennusurakoista lähiruokaan ja palvelee sekä hankintayksiköitä että yrittäjiä. Hankintalakia sovelletaan kaikkiin julkisen sektorin hankintoihin, joiden arvo ylittää laissa säädetyt kynnysarvot. Neuvontayksikön toiminta perustuu työ- ja elinkeinoministeriön ja Kuntaliiton yhteisrahoitukseen.
Apua lähiruokapäätöksiin löytyy myös Kuntaliiton, FCG Efeko sekä maa- ja metsätalousministeriön yhdessä julkaisemista oppaista lähiruoan käyttämisestä kunnallisessa ruokapalvelussa.
Kuntaliiton tavoitteet lähiruoan suhteen
Kuntapäättäjien tietoisuuden kasvattaminen:
Lähellä tuotetun, terveellisen ruoan suosiminen kuntien ruokapalveluissa
Maaseudun elinvoimaisuus ja maaseudun ja kaupungin vahvistuva vuorovaikutus
Kuntien hankintaosaamisen kasvattaminen:
Taloudellinen kestävyys:
Ympäristönäkökulmien huomioiminen:
Kulttuurinen kestävyys: