Kuluttajaturvallisuuslakiin sisältyy kuluttajapalvelun tarjoajalle velvollisuus tehdä toiminnastaan etukäteen ilmoitus valvontaviranomaiselle ja laatia toimintaansa koskeva turvallisuusasiakirja silloin, kun on kysymys palvelusta, johon liittyy merkittäviä riskejä. Ilmoitusvelvollisuus koskee vain lain voimaantulon jälkeen palvelun tarjoamisen aloittavia toiminnanharjoittajia. Turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus koskee siirtymäajan jälkeen myös lain voimaan tullessa jo tarjottavia palveluita. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi huvipuisto, kuntosali, leikkikenttä, seikkailu- ja elämyspalvelu, kiipeilykeskus, uimaranta ja turvapuhelinpalvelu.
Kunnan valvontaviranomaisen valvontavelvollisuus koskee koko lain soveltamisalaa, eikä näin ollen rajoitu pelkästään ilmoituksenvaraisiin kohteisiin. Kuluttajaturvallisuusvalvonnassa noudatettavan työnjaon mukaan Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) vastaa kulutustavaroiden turvallisuuden valvonnasta ja kuntien valvontaviranomaiset palveluiden turvallisuuden valvonnasta. Tukes myös suunnittelee, ohjaa ja kehittää valvontaa.
Kunnan on perittävä hyväksymänsä taksan mukainen maksu ilmoitusten käsittelystä ja lähetettävä toiminnanharjoittajille todistus ilmoituksen vastaanottamisesta. Kuntien on syytä valmistella ja hyväksyä ilmoitusten käsittelyä koskevat maksutaksat ennen lain voimaantuloa.
Lisätietoja:
Tarja Hartikainen 050 373 8499
Leena Hoppu-Mäenpää 09 771 2376 (vastuukysymykset)
Mika Paavilainen 050 521 0187
Asiakirjalähteitä:
Kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011
He 99/2010 vp
TaVM 43/2010 vp
Liite
Taksamalli
Lain tarkoitus ja toissijaisuus
Kuluttajaturvallisuuslain tarkoituksena on varmistaa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen turvallisuus, sekä ennaltaehkäistä niistä aiheutuvia terveys- ja omaisuusvaaroja. Lailla halutaan myös varmistaa, että vaarat saadaan poistettua riittävän tehokkaasti ja turvataan korkealaatuinen kuluttajaturvallisuusvalvonta, jolloin myös parannetaan toiminnanharjoittajien toimintaedellytyksiä. (1 §)
Lakia sovelletaan kulutustavaroihin ja kuluttajapalveluihin siltä osin, kuin niiden aiheuttamien terveys- ja omaisuusvaarojen ehkäisemisestä ei muualla laissa ole säännöksiä, joissa edellytetään vähintään samaa turvallisuustasoa kuin kuluttajaturvallisuuslaissa. (4 §)
Kunnan velvoitteet kuluttajapalvelun tarjoajana
Kuluttajaturvallisuuslain velvoitteet koskevat kuntaa kahdella eri tavalla. Kunta toimii sekä valvontaviranomaisena että palvelun tarjoajana. Lain säännökset palvelun tarjoajan velvollisuuksista koskevat myös kuntaa. Kunta on siten velvollinen tekemään lain 6 §:n mukaisen ilmoituksen kunnan valvontaviranomaiselle sekä laatimaan lain 7 §:n mukaisen turvallisuusasiakirjan.
Kunnan kuluttajaturvallisuusvalvonta ja toimivallan delegointi
Kuluttajaturvallisuuslain mukaisena valvontaviranomaisena toimii se toimielin, joka vastaa ympäristöterveydenhuollosta. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) edellyttää että ympäristöterveydenhuolto keskitetään kokonaisuudessaan samalle toimielimelle. Ympäristöterveydenhuoltoon kuuluva lainsäädäntö määritellään terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 §:ssä.
Lähtökohtaisesti kuluttajaturvallisuuslain valvontaviranomaisella tarkoitetaan nimenomaan toimielintä, jolloin esim. ilmoitusten käsittelyoikeus on syytä delegoida viranhaltijalle. Kuluttajaturvallisuuslain mukaan valtuusto voi antaa kunnan valvontaviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa myös lain 34–38 §:ssä tarkoitetuissa hallinnollisissa pakkokeinoissa sekä 45 §:n 1 momentissa tarkoitetusta teettämis- tai keskeyttämisuhkasta. Kunnan valvontaviranomaisella ei ole oikeutta siirtää alaiselleen viranhaltijalla päätösvaltaa 45 § 2 momentin uhkasakon asettamista eikä 22 §:ssä mainitun valvontasuunnitelman hyväksymistä.
Kuluttajaturvallisuuslain mukaisia tehtäviä hoitavalla viranhaltijalla on kiireellisissä tapauksissa oikeus ryhtyä 34–38 §:n mukaisiin hallinnollisiin pakkokeinoihin. Kiireellisissä tapauksissa viranhaltijan 34 (korjaus- ja oikaisumääräys) ja 36 (kielto) §:ssä tarkoitettu päätös on kuitenkin viipymättä saatettava kunnan valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, jonka on ratkaistava asia ensi tilassa. Vastaava viranhaltijan 35 (väliaikainen kielto), 37 (toiminnan keskeyttäminen) tai 38 §:ssä (toimenpiteen teettäminen) tarkoitettu päätös on viipymättä saatettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) ratkaistavaksi, jonka puolestaan on ratkaistava asia ensi tilassa. Toimenpiteen teettämisessä on syytä ottaa huomioon, että viranomaisen on varauduttava ensivaiheessa maksamaan teettämiskustannukset, jotka voidaan periä velvoitteen saajalta. Kunnassa on syytä varautua näihin kustannuksiin ja toisaalta käyttää teettämisuhkaa harkiten.
Kuluttajaturvallisuuslain 19 § edellyttää, että valvontatehtävät on hoidettava tehokkaalla ja riskinarviointiin perustuen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Lakiesityksen perustelujen mukaan tämä ei kuitenkaan velvoita viranomaista tekemään valvontaansa koskevaa kirjallista riskinarviointia. Valvontaviranomaisen valvontavelvollisuus koskee koko lain soveltamisalaa, eikä näin ollen rajoitu pelkästään ilmoituksenvaraisiin kohteisiin.
Toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus
Laki korostaa toiminnanharjoittajan velvollisuutta huolehtia siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle (5 §). Palveluntarjoajan on tehtävä ilmoitus sen kunnan valvontaviranomaiselle, jonka alueella palvelua aiotaan tarjota kuluttajaturvallisuuslain 6 §:ssä luetelluista palveluista, joita ovat:
huvipuisto, perhepuisto, eläintarha, kotieläinpuisto, tivoli ja sirkus;
kuntosali;
laskettelukeskus ja muu rinnekeskus;
leikkikenttä ja siihen rinnastettava sisäleikkipaikka;
rullalautailupaikka ja vastaavanlainen pyöräilypaikka;
seikkailu-, elämys- ja luontopalvelu sekä niihin rinnastettava muu ohjelmapalvelu, jollei siihen sisältyvää riskiä voida arvioida vähäiseksi;
kiipeilykeskus;
ratsastustalli ja muu ratsastuspalvelu;
kartingrata;
uimahalli, maauimala, kylpylä ja viihdekylpylä;
uimaranta ja talviuintipaikka;
tatuointi-, lävistys- ja muu kehonmuokkauspalvelu;
turvapuhelinpalvelu ja muu vastaava palvelu;
tapahtuma, joka sisältää merkittävän riskin, josta toteutuessaan voi aiheutua vaaraa jonkun turvallisuudelle palveluun osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi.
Ilmoituksesta on käytävä ilmi:
a) palvelun tarjoajan nimi, kotipaikka ja yhteystiedot;
b) palvelun suorituspaikka;
c) palvelun kuvaus;
d) palveluun liittyvät merkittävimmät riskit ja toimenpiteet niihin varautumiseksi sekä
e) tieto turvallisuusasiakirjan laatimisesta ja viimeisimmästä päivittämisestä.
Vastaava ilmoitus on tehtävä ennen kuin ilmoitettua toimintaa olennaisesti muutetaan tai palvelun tarjoaja vaihtuu.
Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti. Vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä (Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 13/2003). Sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla. Viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus vastaanottamisesta voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena. Vastaanottamisesta ilmoittaminen ei vaikuta asian käsittelyn edellytyksiin, joista säädetään erikseen.
Mikäli palvelun tarjoajalla on useita erilaisia osia tai aktiviteettejä palveluun liittyen, hän voi ilmoittaa ne yhdellä kootulla ilmoituksella. Esimerkiksi jos kuntaan perustetaan useita leikkikenttiä, voidaan ne ilmoittaa yhdellä ilmoituksella kunnan valvontaviranomaiselle.
Toiminnanharjoittajan tarjotessa palveluitaan säännönmukaisesti useamman kunnan alueella ilmoitus on tehtävä jokaiseen valvontayksikköön, jonka alueella palvelua tarjotaan, jos kyse on niin sanotusta kiertävästä palvelun tarjoajasta. Sen sijaan tilanteissa, joissa palvelua tarjotaan pääasiassa vain yhden kunnan tai valvontayksikön alueella, riittää että ilmoitus tehdään pääasiallisen toiminta-alueen valvontayksikköön. Toiminnanharjoittajan on arvioitava itse, onko toisen valvontayksikön alueella harjoitettava toiminta riskeiltään niin merkittävää, että siitä on syytä ilmoittaa myös kyseiselle valvontayksikölle.
Palvelun välittäjä (esim. matkatoimisto tai hotelli) on myös vastuussa palvelun turvallisuudesta. Välittäjän vastuulla on erityisesti varmistaa, että eri osista koottu tai alihankkijan toteuttama kokonaisuus on turvallinen. Palvelun välittäjän ei kuitenkaan tarvitse tehdä ilmoitusta valvontaviranomaiselle, ellei se itse tuota mitään ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevaa palvelua. Palvelun tuottavat alihankkijat tekevät ilmoituksen ja laativat toimintaansa koskevat turvallisuusasiakirjat.
Tukes tulee ohjeistamaan kuluttajaturvallisuuslain ilmoitusmenettelyä. Talousvalionkunta totesi mietinnössään (TaVM 43/2010 vp), että viranomaisten tulee huolehtia siitä, että eri lakien perusteella tehtävät ilmoitukset voidaan hoitaa sähköisesti ja niin, ettei saman toiminnanharjoittajan tarvitse tehdä useita ilmoituksia samalle valvontaviranomaiselle. Tukes valmistelee muiden ympäristöterveydenhuoltoa ohjaavien keskusvirastojen – Eviran ja Valviran kanssa lomakkeet, joilla voidaan tehdä elintarvike- kuluttajaturvallisuus- ja terveydensuojelulain mukaiset ilmoitukset. Keskusvirastot selvittävät mahdollisuudet tehdä ilmoitukset yhdellä lomakkeella. Mahdollisen yhteisilmoituksen tulee sisältää kaikki lainsäädännön edellyttämät tiedot.
Ilmoituksen käsittely ja siitä perittävä maksu
Ilmoituksen käsittely eli vastaanottaminen ja vastaanottoilmoituksen toimittaminen on säädetty sijaintikunnan valvontaviranomaiselle. Viranomainen ei tee ilmoituksen johdosta päätöstä. Viranomainen käsittelee ilmoituksen ja perii käsittelystä hyväksytyn taksan mukaisen maksun (Kutul 32 §), jolla katetaan käsittelystä aiheutuneet kustannukset. Vastaanottoilmoituksessa on mahdollista tuoda esille palvelun tarjoamiseen liittyviä paikallisia erityispiirteitä. Tukes antaa mallin vastaanottoilmoituksesta ja kuntia suositellaan käyttämään tätä mallia.
Kunnassa tulee hyväksyä ennen lain voimaantuloa taksa, jossa määrätään ilmoitusten käsittelymaksusta.
Ilmoituksen käsittely ei sisällä tarkastusta, jota ei näin ollen voi sisällyttää käsittelymaksuun. Ilmoituksen käsittelyssä kohde siirtyy viranomaisen suunnitelmallisen valvonnan piiriin ja ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen tehdyistä tarkastuksista peritään maksut valvontasuunnitelman mukaisesti. Tämä on syytä todeta myös kunnan valvontasuunnitelmassa. Puutteellisen ilmoituksen tiedot voidaan pyytää täydentämään tai vaihtoehtoisesti täydentää ensimmäisellä suunnitelmallisella tarkastuskäynnillä.
Mikäli valvontaviranomainen huomaa ilmoituksen käsittelyn yhteydessä, että toiminta ei edellytäkään ilmoitusta, viranomainen ilmoittaa tämän toimijalle. Toimijan tekemästä tarpeettomasta ilmoituksesta ei peritä käsittelymaksua.
Toiminnan olennaisesta muuttamisesta on tehtävä ilmoitus ennen toiminnan muuttamista. Toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on myös tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle. Kuluttajaturvallisuuslain 32 §:n mukaan myös näiden ilmoitusten käsittelystä peritään maksu ja toimijalle lähetetään vastaanottoilmoitus.
Kuluttajaturvallisuuslaki ei sinänsä edellytä ilmoitusta toiminnan keskeyttämisestä tai lopettamisesta, mutta nämä voidaan nähdä toiminnan olennaisina muutoksina, joista on ilmoitettava kirjallisesti valvontaviranomaiselle. Kuntaliitto suosittelee, että toiminnan keskeyttämistä ja lopettamista koskevien ilmoitusten käsittelystä ei perittäisi maksua.
Turvallisuusasiakirjan laatimisvelvoite
Velvollisuus laatia turvallisuusasiakirja koskee sellaisia palvelun tarjoajia, joiden on tehtävä lain 6 §:ssä tarkoitettu ilmoitus kunnan valvontaviranomaiselle. Turvallisuusasiakirjan laatimisvelvollisuus koskee myös niitä 6 §:ssä tarkoitettuja palveluja, joita toiminnanharjoittaja on tarjonnut jo ennen lain voimaantuloa. Suositeltavaa on, että myös tarjottaessa sellaisia palveluja, joita kuluttajaturvallisuuslain 7 §:n vaatimukset eivät koske, palvelun tarjoaja laatisi kirjallisen turvallisuussuunnitelman ottaen huomioon toiminnan laadun ja laajuuden. Kuluttajaturvallisuuslain voimaantuloa koskevan 55 §:n mukaan turvallisuusasiakirja on laadittava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun laki tulee voimaan.
Kuluttajaturvallisuuslain 7 §:n 1 momentin mukaan turvallisuusasiakirja sisältää suunnitelman vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi palvelun tarjoamisessa mukana oleville. Suunnitelmassa on otettava huomioon palvelun luonne ja toiminnan laajuus.
Jos samaa palvelua varten on muun lain nojalla laadittava pelastus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma, pykälän 2 momentin mukaan ei 1 momentissa tarkoitettua turvallisuusasiakirjaa tarvitse laatia, vaan turvallisuusasiakirjassa selvitettäviä tietoja vastaavat tiedot voidaan koota muun lain nojalla laadittavaan suunnitelmaan.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että palvelun tarjoaja, joka tarjoaa monenlaisia palveluja taikka samaa palvelua useassa paikassa, voi laatia palveluille yhteisen turvallisuusasiakirjan, jossa tarpeen mukaan esitetään palvelun turvallisuusasioihin liittyvät erityispiirteet. Esimerkiksi kunnan kaikista leikkikentistä voitaisiin laatia yhteinen yleinen osa ja sen täydennykseksi kustakin yksittäisestä leikkikentästä erillinen liite, jossa olisi kentän asemapiirros ja maininnat sitä koskevista erityispiirteistä. Samoin esimerkiksi köysilaskeutumista koskevaa palvelua eri kohteissa ja eri paikkakunnilla tarjoava voisi laatia turvallisuusasiakirjaan yhteisen osan ja sen liitteeksi kultakin suorituspaikalta sitä koskevat tarpeelliset tiedot.
Pykälän 4 momentin mukaan turvallisuusasiakirja on pidettävä ajan tasalla. Palvelun laadusta ja laajuudesta riippuu, kuinka usein turvallisuusasiakirjaa on päivitettävä. Turvallisuusasiakirja olisi syytä käydä lävitse esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa ja aina tarpeen vaatiessa.
Pykälän 5 momentin mukaan palvelun tarjoajan on varmistauduttava siitä, että palvelun tarjoamisessa mukana olevat tuntevat turvallisuusasiakirjan sisällön. Palvelun tarjoamisessa mukana olevilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka toimivat palvelun tarjoajan lukuun, kuten hänen työntekijöitään. Näillä ei sen sijaan tarkoiteta palveluun osallistuvia kuluttajia tai kuluttajiin rinnastettavia henkilöitä. Tarvittaessa palvelun tarjoajan on järjestettävä palvelun tarjoamisessa mukana oleville koulutusta.
Turvallisuusasiakirja on tarpeen sen varmistamiseksi, että palvelun tarjoaja on itse riittävästi varautunut palveluun mahdollisesti liittyviin riskeihin.
Tarkoituksena on että kunnan valvontaviranomainen tutustuu turvallisuusasiakirjoihin tarpeen mukaan palvelun tarjoamiseen kohdistuvan viranomaisvalvonnan yhteydessä. Lain 7 §:n 6 momentissa säädetään, että turvallisuusasiakirja on näytettävä ja toimitettava valvontaviranomaiselle tämän sitä pyytäessä.
Vastuu ja vahingonkorvauskysymykset
Palvelun tarjoajan tulee kartoittaa tarjoamansa palvelun riskit sekä pyrkiä ennaltaehkäisemään vaarasta mahdollisesti aiheutuvat onnettomuudet sekä ryhtyä heti tarvittaviin toimenpiteisiin havaitun vaaran poistamiseksi. Laissa asetettu palvelun tarjoajan huolellisuusvelvollisuus on tiukka. Palvelun tarjoaja ei voi vedota siihen, että palvelua koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä ja ohjeita ei ole olemassa. Palvelun tarjoajan velvollisuutena on hankkia tarvittavat tiedot jollain muulla tavalla ja ryhtyä toimenpiteisiin vaaran takia.
Mikäli palvelun tarjoaja ei huolehdi riittävästi tarjoamiensa palveluiden turvallisuudesta, se voi joutua vahingonkorvausvastuuseen kuluttajille aiheutuneista vahingoista. Kunta voi joutua vahingonkorvausvastuuseen myös valvontaviranomaisen ominaisuudessa. Kunnan vahingonkorvausvastuu on ensisijaista. Kunnan työntekijän tai viranhaltijan korvausvastuu on toissijaista.
Vahingonkorvausvastuusta tulee erottaa rikosoikeudellinen vastuu. Oikeuskäytännössä palveluiden turvallisuudesta vastaava viranhaltija on tuomittu rangaistukseen vamman tuottamuksesta. Vastaavasti palvelun tarjoaja voi joutua asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Erityistilanteisiin varautuminen
Kuluttajaturvallisuuslain 24 § velvoittaa kunnan valvontaviranomaista suunnittelemaan erityistilanteiden aiheuttamien terveysvaarojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittavat valmius- ja varotoimenpiteet yhteistyössä muiden valvontaviranomaisten kanssa sekä varautumaan ennakolta näihin erityistilanteisiin. Vastaava säädös on myös elintarvike- ja terveydensuojelulaissa. Erityistilanteisiin varautumista ohjeistetaan STM:n julkaisussa (2010:2) ”Ympäristöterveyden erityistilanteet – Opas ympäristöterveydenhuollon työntekijöille ja yhteistyötahoille”.
Kuluttajaturvallisuusvalvontaa suorittavien viranhaltijoiden pätevyys
Kuluttajaturvallisuuslain 31 §:ssä edellytetään että valvonnan tehtäviä hoitavalla kunnallisella viranhaltijalla on oltava tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto. Voimaantulosäännöksen (55 §) mukaan viranhaltija, joka toimii ympäristöterveydenhuollon valvonnan tehtävissä tämän lain voimaan tullessa, on kelpoinen toimimaan kuluttajaturvallisuusvalvonnan tehtävissä sen estämättä, mitä 31 §:ssä säädetään.
Kunnan valvontaviranomaisen suoritteista perittävät maksut
Kuluttajaturvallisuuslain 32 § velvoittaa kuntia perimään hyväksymänsä taksan mukaiset maksut valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista, annetun päätöksen noudattamista koskevasta tarkastuksesta sekä 6 §:ssä tarkoitetun palvelun tarjoamisen aloittamista, toiminnan olennaista muuttamista ja palvelun tarjoajan vaihtumista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta ja siitä ilmoittamisesta toiminnanharjoittajalle.
Euromääräiset maksut riippuvat kunnallisen valvontayksikön kustannuksista. Maksujen määrittelyssä tulee noudattaa kustannusvastaavuuden periaatetta. Maksu määräytyy kertomalla suoritteeseen käytetty aika työtunnin hinnalla. Maksu voidaan määrätä toteutuneen ajan perusteella tai vaihtoehtoisesti arvioimalla etukäteen suoritteeseen kuluva aika, jolloin taksaan voidaan liittää kohdetyyppikohtaisia maksutaulukoita. Suoritteen tuotantokustannusten määrittelyä on ohjeistettu tarkemmin Kuntaliiton yleiskirjeessä 10/80/20011, joka koskee elintarvikelain muutosta.
Kunnissa on syytä tarkistaa maksutaksojen ajantasaisuus, sillä tuoteturvallisuuslainsäädännössä ei aikaisemmin ole ollut ilmoitusmenettelyä eikä mahdollisuutta periä maksua annetun päätöksen noudattamista koskevasta tarkastuksesta. Tämän yleiskirjeen liitteenä on mallitaksa, jota kunnat voivat käyttää pohjana maksutaksassaan
Kuluttajaturvallisuusvalvonta on osa ympäristöterveydenhuoltoa, jonka tavoitteena on turvata kuntalaisille terveellinen ja turvallinen elinympäristö. Valvontamaksujen avulla kunnat voivat turvata valvonnan resursseja, mutta kunnat eivät ole vielä täysimääräisesti hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, vaan suurin osa valvonnasta kustannetaan edelleenkin verovaroin. Valvontasuunnitelmia toteutumista arvioidessaan kunnat joutuvat arvioimaan myös sen, mihin valvonnasta saadut tulot on kohdennettu.
Perustevalitus
Jos toimija on tyytymätön maksuunpanoa koskevaan määräykseen eli saamaansa hyväksyttyyn taksaan perustuvaan maksuun, hän voi tehdä perustevalituksen hallinto-oikeudelle siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) 9 §:ssä säädetään. Lasku on maksettava perustevalituksen tekemisestä huolimatta laskuun merkittyyn eräpäivään mennessä. Perustevalituksen voi tehdä sillä perusteella, että julkinen saatava on määrätty tai maksuunpantu virheellisesti. Perustevalituksen voi tehdä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Toimijalle lähetettävään maksuun on syytä liittää perustevalituksen tekemistä koskeva ohjaus.
Muutoksenhaku
Kunnan valvontaviranomaisen väliaikaista kieltoa (35 §), toiminnan keskeyttämistä (37 §) ja toimenpiteen teettämistä (38 §) koskevat päätökset saatetaan Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ratkaistaviksi. Muuhun kuin 35, 37 tai 38 §:ssä tarkoitettuun päätökseen tyytymättömällä on oikeus saattaa päätös kunnan kuluttajaturvallisuuslain valvonnasta vastaavan toimielimen käsiteltäväksi. Vaatimus päätöksen oikaisemiseksi on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut päätöksen tiedoksi. Päätökseen on liitettävä ohjeet oikaisuvaatimuksen tekemisestä. Toimielimen on käsiteltävä oikaisuvaatimus viipymättä. Valvontaviranomaisen 34–44 §:n nojalla tekemää päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Kunnan kuluttajaturvallisuuslain valvonnasta vastaavan toimielimen päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Kuluttajaturvallisuuslain 22 §:ssä tarkoitettua valvontasuunnitelmaa koskevaan päätökseen sekä taksapäätökseen haetaan muutosta kuntalain mukaan. Valvontasuunnitelmaa koskeva päätös saadaan kuntalain 98 §:n pääsäännön mukaan muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi taikka jos oikaisuvaatimuksen käsittelevä toimielin tai valitusviranomainen kieltää täytäntöönpanon.
Kuntalain mukainen oikaisuvaatimus voidaan tehdä sekä tarkoituksenmukaisuus- että laillisuusperusteella. Oikaisuvaatimuksen voi tehdä asianosainen tai kunnan jäsen. Oikaisuvaatimus on kunnallisvalituksen pakollinen esivaihe.
Kunnanhallituksen/yhtymähallituksen ja lautakunnan päätöksestä oikaisuvaatimus tehdään niille itselleen. Kunnanhallituksen/yhtymähallituksen tai lautakunnan jaosto ei voi käsitellä kuntalain mukaisia oikaisuvaatimuksia, koska oikaisuvaatimus jaoston päätöksestä tehdään kuntalain 89 §:n mukaan nimenomaan asianomaiselle toimielimelle, hallituksen jaoston päätöksestä hallitukselle ja lautakunnan jaoston päätöksestä lautakunnalle.
Oikaisuvaatimuksesta poiketen kunnallisvalitus hallinto-oikeuteen voidaan tehdä ainoastaan kuntalain 90 §:n mukaisilla laillisuusperusteilla. Kunnallisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt päätösvaltansa tai päätös on muuten lainvastainen.
SUOMEN KUNTALIITTO