Siirry ylös
sv       Tulosta | pdf

Yleiskirje 12/80/2005, U-R. Parikka/eg, 28.6.2005Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005) tulee voimaan 1.8.2005. Laki korvaa voimassa olevan ase¬tuksen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehdoista (804/1992). Laki on tarkoitettu yleislakina sovellettavaksi kunnan ja kuntayhtymän sosiaalihuollon ammatilliselta henkilöstöltä vaadittaviin kelpoisuuksiin riippumatta siitä, minkä hallintokunnan alaisuudessa heidän toimintansa on järjestetty. Uutta lakia sovelletaan myös esimerkiksi terveydenhuollon kuntayhtymissä. Lakia sovelletaan myös valtion ja yksityisen järjestämään sosiaalihuoltoon. Laissa ei ole säännöksiä sosiaalihuollon henkilöstörakenteista tai -mitoituksista.


Laissa säädetään yksityiskohtaiset kelpoisuusvaatimukset sosiaalihuollon keskeisille ammattinimikkeille, joita ovat sosiaalityöntekijä, sosiaali¬asiamies, lastenvalvoja, sosiaaliohjaaja, lastentarhanopettaja ja lähihoitaja. Lisäksi laissa on säädetty sosiaalihuollon johtotehtävissä toimivien ja erityistyöntekijöiden kelpoisuudet.

Laissa ei säädetä ammattinimikekohtaisia kelpoisuusvaatimuksia kaikkiin tehtäviin, jotka sinänsä kuuluvat lain soveltamisalan piiriin. Osaan tehtävistä kelpoisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuva koulutus, jonka määrittelee tarkemmin työnantaja. Siirtymäsäännöksillä varmistetaan, että myös aikaisempien tutkintojen suorittaneilla säilyy kelpoisuus vastaaviin tehtäviin. Lakiin sisältyy mahdollisuus poiketa kelpoisuusvaatimuksista tilapäisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on lisäksi valmisteilla asetus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, jossa tullaan täsmentämään lastentarhanopettajilta ja erityistyöntekijöiltä vaadittavaa kelpoisuutta sekä sosiaalityöntekijöiden kelpoisuutta koskevaa siirtymäsäännöstä. Myös asetuksen on tarkoitus tulla voimaan elokuun alusta.

Uusi kelpoisuuslainsäädäntö perustuu hallituksen esitykseen 226/2004 ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön 4/2005.

Uutta kelpoisuuslakia sovelletaan pääsääntöisesti niissä tilanteissa, joissa virkavaali suoritetaan tai työsopimus tehdään 1.8.2005 tai sen jälkeen. Mikäli hakuaika tehtävään on kuitenkin päättynyt ennen 1.8.2005, noudatetaan nykyistä kelpoisuusasetusta, vaikka vaali suoritetaan tai työsopimus tehdään vasta 1.8.2005 jälkeen.

Yleiskirje on yhteinen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa.

Lisätiedot:
Sami Uotinen, puh. (09) 771 2623
Ulla-Riitta Parikka, puh. (09) 771 2127 

Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista

Lain tavoite ja soveltamisala

Lain tarkoituksena on edistää sosiaalihuollon asiakkaiden oikeutta laa¬dultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun edellyttämällä, että sosiaalihuollon ammatillisella henkilöstöllä on tarvittava koulutus ja perehtyneisyys. Tavoitteena myös on, että sosiaalihuollon tehtävissä hyödynnetään nykyistä paremmin uusien koulutusrakenteiden mukanaan tuomaa osaamista.

Lakia sovelletaan kelpoisuuksiin, joita vaaditaan sosiaalihuollon ammatilliselta henkilöstöltä, jollei muualla laissa toisin säädetä. Kelpoisuuslain yhteydessä sosiaalihuollolla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 13 §:ssä mainittuja tehtäviä, joiden järjestämisestä huolehtii sosiaalihuoltolain 6 §:n mukainen toimielin, muu kunnan tai kuntayhtymän toimielin taikka valtio. Sosiaalihuoltoon katsotaan kuuluvan myös tehtäviä, jotka kuuluvat yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuihin sosiaalipalveluihin.

Lakia sovelletaan nimensä mukaisesti vain sosiaalihuollon ammatilliseen henkilöstöön. Lain soveltamisalaan eivät kuulu esimerkiksi sosiaalihuollon taloushallinnon tai muissakaan tukipalvelun tehtävissä työskentelevät henkilöt. Nämä kuuluvat muiden alojen ammatilliseen henkilöstöön. Laissa onkin selvyyden vuoksi todettu, että lakia ei sovelleta sosiaalihuoltolain 20 §:ssä tarkoitetun kotipalvelun tukipalveluihin. Lain ulkopuolella ovat myös esim. vapaaehtoistyöntekijät ja omaishoitajat. Perhehoitoa koskevista kelpoisuusvaatimuksista säädetään perhehoitajalaissa. Avioliittolaissa tarkoitettu perheasioiden sovittelu sekä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa tarkoitettu sovittelu jäävät niitä koskevien erityissäännösten varaan. Oppilashuoltoon kuuluvan henkilöstön kuten koulukuraattorien tehtävät ja kelpoisuudet ovat selvitettävänä erikseen sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä eikä uusi kelpoisuuslaki sisällä koulukuraattorien kelpoisuusvaatimuksia koskevaa säännöstä.

Ammattinimikesidonnaisuus

Laki sisältää yksityiskohtaiset kelpoisuusvaatimukset keskeisimpiin sosiaalihuollon ammatteihin. Näitä ovat sosiaalityöntekijä, sosiaaliasiamies, lastenvalvoja, sosiaaliohjaaja, lastentarhanopettaja ja lähihoitaja. Lisäksi on säädetty sosiaalihuollon erityistyöntekijöiden ja johtotehtävissä toimivien kelpoisuuksista. Em. ryhmien kelpoisuudet on säädetty koulutustasojen ja -alojen mukaan eräiltä osin suuntautumisvaihtoehdon, aineyhdistelmän tai tietyn alan opintojen vähimmäislaajuuden tarkkuudella.

Koska laissa säädetään yksityiskohtaiset kelpoisuusvaatimukset vain sosiaalihuollon keskeisimpiin ammatteihin, jää aikaisempaa suurempi osa sosiaalihuollon tehtävistä sellaisiksi, joiden kelpoisuuden määrittelee työnantaja. Tältä osin sääntely on siis väljentynyt. Vähimmäiskelpoisuusehtona on lain mukaan kuitenkin aina tehtävään soveltuva koulutus.

Myös sosiaalihuollossa on lähtökohtana, että viranhaltijan ja työntekijän tehtävänimike kuvaa mahdollisimman hyvin hänen pääasiallisia tehtäviään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaakin mietinnössään, että kelpoisuusvaatimusten säätäminen vain keskeisimpiin sosiaalihuollon ammatteihin antaa joustavuutta käytännön työelämän tarpeista lähtevälle ammattinimikkeiden käytölle. Sääntelyn kohdistuessa vain keskeisimpiin ammattinimikkeisiin tulee jatkossa olemaan entistä enemmän tehtäviä, joihin työnantaja voi määritellä niihin soveltuvan koulutusvaatimuksen. Eri sektoreilla ja eri työyhteisöissä voivat tehtäväkokonaisuudet vaihdella merkittävästi. Tehtävänimikkeitä voidaan tarvittaessa myös muuttaa tehtävissä ja niiden vaativuudessa tapahtuvia muutoksia vastaavasti.

Nimikekohtaiset kelpoisuusvaatimukset

Sosiaalityöntekijä (3 §)

Sosiaalityöntekijän tehtäviin kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä. Em. kelpoisuus koskee myös päihdehuollossa sosiaaliterapeutin ammattinimikkeellä toimivaa sosiaalityöntekijää.

Sosiaaliasiamies (4 §)

Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 24 §:ssä tarkoitetun sosiaaliasiamiehen tehtäviin on sosiaalityöntekijän kelpoisuus tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja alan tuntemus.

Lastenvalvoja ja eräät muut perheoikeudellisten sopimusten valmistelutehtävät (5 §)

Kelpoisuusvaatimuksena isyyslaissa (700/1975) tarkoitetun lastenvalvojan tehtäviin on sosiaalityöntekijän kelpoisuus tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tämä kelpoisuus tulee olla myös henkilöllä, jonka tehtäviin kuuluu vastata lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) 8 §:ssä tai lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 8 §:ssä tarkoitettujen sopimusten valmistelusta.

Sosiaaliohjaaja (6 §)

Sosiaaliohjaajan tehtäviin kelpoisuusvaatimuksena on tehtävään soveltuva sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto.

Lain tavoitteena on, että sosiaaliohjaajasta tulisi yleisnimike, jota käytettäisiin kaikissa niissä vanhus-, vammais- ja päihdetyön sekä muun sosiaalihuollon tehtävissä, jotka edellyttävät sosiaalialalle suuntaavan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon tuottamaa osaamista. Sosiaali¬alalle suuntaavia tutkintonimikkeitä ovat lain perustelujen mukaan nykyisin sosionomi (AMK), kuntoutuksen ohjaaja (AMK) ja geronomi (AMK).

Työnantaja voi poiketa lakisääteisistä kelpoisuuksista vain tiukentamalla vaadittavia kelpoisuuksia. Työnantaja ei siis voi esim. laajentaa lakisääteisiä kelpoisuuksia katsomalla, että muukin kuin laissa säädetty, samantasoinen koulutus tuottaisi kelpoisuuden. Kun sosiaalihuollon viran tai työsopimussuhteisen tehtävän nimikkeenä on sosiaaliohjaaja, on viran tai tehtävän ehdottomana kelpoisuusvaatimuksena lain 6 §:ssä säädetty koulutus eli sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Jos tehtävään sen luonne huomioon ottaen käy muukin korkeakoulututkinto (ylempi- tai alempi korkeakoulututkinto taikka ammattikorkeakoulututkinto), on käytettävä muuta tehtävänimikettä. Tällöin työnantaja määrittelee tehtävänimikkeen ja sen kelpoisuusvaatimukset ottaen huomioon kelpoisuuslain 11 §:ssä säädetyn vähimmäisvaatimuksen.

Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstäkin ilmenee, myös so¬siaalialalle suuntautunutta, ammattikorkeakoulutasoista koulutusta edellyttävät tehtävät voivat vaihdella eri organisaatioissa merkittävästi painottuen milloin ohjaukseen, milloin suunnitteluun tai arviointiin ym. Työnantaja voi käyttää sosiaaliohjaajan nimikkeen asemasta tehtävänimikkeenä esim. edellä todettuja sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon tutkintonimikkeitä tai kokonaan muita tehtävää paremmin kuvaavia nimikkeitä.

Sosiaalihuollossa tarvitaan myös muita kuin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Esimerkiksi lastensuojelun avo- ja laitoshuollon tehtäviin, joissa painottuu nuorisoalan koulutuksen tuottama osaaminen, soveltuvia koulutuksia voivat olla mm. humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto (tutkintonimike nuoriso-ohjaaja) tai liikunnan ammattikorkeakoulututkinto (tutkintonimike liikunnanohjaaja). Luonnollisesti myös tehtäviin soveltuvat ylemmät tai alemmat korkeakoulututkinnot voivat tulla kysymykseen. Sosiaalihuollossa työskentelevän terveydenhuoltohenkilöstön kelpoisuudet määräytyvät terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan (559/1994).

Lastentarhanopettaja (7 §)

Kelpoisuusvaatimuksena lastentarhanopettajan tehtäviin on vähintään kasvatustieteen kandidaatin tutkinto (alempi korkeakoulututkinto), johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus, tai sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, johon sisältyy riittävä määrä varhaiskasvatukseen ja sosiaalipedagogiikkaan suuntautuneita opintoja.

Valmisteilla olevan asetuksen mukaan tulisi varhaiskasvatukseen ja so¬siaalipedagogiikkaan suuntautuneiden opintojen vähimmäislaajuuden vastata 60 opintopisteen opintoja joko tutkintoon sisältyvinä, erillisinä tai muihin opintoihin sisältyvinä osuuksina. Lastentarhanopettajan koulutukseen sisältyy vaadittu suuntautumisopintojen määrä. Taas esim. kasvatustieteiden maisterin tutkinto (ylempi korkeakoulututkinto) tuottaa kelpoisuuden lastentarhanopettajan tehtäviin silloin, kun tutkintoon sisältyy vähintään em. 60 opintopisteen laajuiset varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan suuntautumisopinnot.

Esiopetusta antavan opettajan kelpoisuudesta säädetään opetustoimen kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998). Kelpoisuudesta toimia aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajana säädetään em. asetuksen 3a luvun 9a §:ssä.

Lähihoitaja (8 §)

Kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto (tutkintonimike lähihoitaja) tai muu vastaava tutkinto. Lain perustelujen mukaan tarkoituksena olisi, että lähihoitajan nimike muodostuisi sosiaalihuollon tehtävissä toimivien, sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittaneiden ammattihenkilöiden ”yleisammatti¬nimikkeeksi”, mutta yleisesti käytettyjä ja kuvaavia tehtävänimikkeitä ovat esim. päivähoidossa edelleen lastenhoitaja ja päivähoitaja ja esim. kotipalvelussa kodinhoitaja.

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ohella myös muu tehtävään soveltuva tutkinto, joka laadultaan ja opintomäärältään vastaa lähihoitajan tutkintoa, tuottaa kelpoisuuden lain 8 §:ssä tarkoitettuihin tehtäviin. Esim. lastensuojelun, päivähoidon ja perhetyön tehtävissä soveltuvia tutkintoja ovat mm. lapsi- ja perhetyön perustutkinto (tutkintonimike lastenohjaaja) tai nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen tutkinto (tutkintonimike nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja). Todettakoon, että perhetyöntekijänimike on nykyisin käytössä sekä ammattikorkeakoulututkintoa edellyttävissä että ammatillista perustutkintoa edellyttävissä tehtävissä.

Sosiaalihuollon erityistyöntekijä (9 §)

Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalihuollon erityistyöntekijän tehtäviin on tehtävän edellyttämä peruskoulutus ja sen lisäksi suoritettu soveltuva erikoistumiskoulutus tai jatkotutkinto. Valmisteilla olevassa asetuksessa tullaan määrittelemään tarkemmin erityislastentarhanopettajalta sekä kasvatus- ja perheneuvolan sosiaalityöntekijältä edellytetty erikoistumiskoulutus. Mahdollisilta muilta erityistyöntekijöiltä vaadittavat koulutukset määrittelee työnantaja.

Sosiaalihuollon johtotehtävät (10 §)

Kunnan tai kuntayhtymän pääasiassa hallinnolliset johtotehtävät (10 §:n 1 mom)

Kelpoisuusvaatimuksena kunnan tai kuntayhtymän sosiaalihuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon pääasiassa hallinnollisiin johtotehtäviin on lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän kelpoisuus tai tehtävään soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto ja alan tuntemus. Lisäksi edellytetään riittävää johtamistaitoa. Säännöstä sovelletaan vain kuntasektorin sosiaali- ja terveystoimessa eli sen soveltamisala on lain yleistä soveltamisalaa rajatumpi.

Hallinnollisilla johtamistehtävillä tarkoitetaan tehtäviä, joihin ei sisälly henkilöstön ammatillisen osaamisen johtamista eli välitöntä työnjohtoa eikä välitöntä asiakastyötä. Esim. päivähoidossa kuuluvat hallinnollisiin johtotehtäviin lain perustelujen mukaan sellaiset hallinnolliset tehtävät, joihin ei sisälly välittömiä asiakastyön ohjaustehtäviä eikä lapsiryhmässä työskentelyä.

Työnantaja ratkaisee kulloinkin johdettavan toimintayksikön tai -alueen luonteen perusteella, mikä on sen johtamistehtävään parhaiten soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Riittävä johtamistaito edellyttää joko tutkintoon sisältyvää tai sen lisäksi suoritettua johtamiskoulutusta tai käytännön kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa. Alan tuntemus voi perustua työkokemukseen tai tutkintoon taikka olla myös muulla tavoin hankittua.

Sosiaalityön ammatilliset johtotehtävät (10 §:n 2 mom)

Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityön ammatillisiin johtotehtäviin on lain 3 §:ssä säädetty sosiaalityöntekijän kelpoisuus ja riittävä johtamistaito. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta tilanteissa, joissa sosiaalityöntekijän toimenkuva on hyvin itsenäinen ja esimiehen johtotehtävät sen tähden luonteeltaan puhtaasti hallinnollisia. Säännöstä ei siis sovelleta esim. sellaisten laitosten toimintaan, joissa työskentelee yksittäinen sosiaalityön¬tekijä lähinnä hallinnollisissa tai asiantuntijatehtävissä. Korostettava on myös sitä, että kelpoisuuslaki ei sisällä henkilöstörakennetta koskevia säännöksiä.

Lasten päivähoidon ammatilliset johtotehtävät (10 §:n 3 mom)

Kelpoisuusvaatimuksena lasten päivähoidon ammatillisiin johtotehtäviin on lain 7 §:ssä säädetty lastentarhaopettajan kelpoisuus ja riittävä johtamistaito.

Muut asiakastyön ohjausta sisältävät sosiaalihuollon johtotehtävät

Kelpoisuusvaatimuksena muihin asiakastyön ohjausta sisältäviin sosiaalihuollon johtotehtäviin on tehtävään soveltuva korkeakoulututkinto, alan tuntemus ja riittävä johtamistaito. Tehtävään kulloinkin soveltuva korkeakoulututkinto arvioidaan toimintayksikön tai -alueen luonteen perusteella. Esim. vanhustenhuoltoyksikössä kyseeseen voivat tulla niin sosiaali- kuin terveydenhuoltoalalle suuntautuneet tutkinnot.

Muut sosiaalihuollon ammatilliset tehtävät (11 §)

Lain 11 §:ssä on säädetty vähimmäiskelpoisuusvaatimus sosiaalihuollon niihin ammatillisiin tehtäviin, joita lain 3 – 10 §:n säännökset eivät koske. Kelpoisuusvaatimuksena on ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettu soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Esim. lain perustelujen mukaan perhepäivähoitajan tehtäviin suositeltava tutkinto olisi perhepäivähoitajan ammattitutkinto, mutta laissa tätä ei välttämättä edellytetä.

Lain 11 §:n säännös voi tulla sovellettavaksi tehtäviin, jotka edellyttävät korkeaa erikoistunutta koulutustasoa, tai tehtäviin, joissa ei ole tarpeen edellyttää tiettyä täsmällisesti määritettyä koulutusta. Lain perusteluissa on todettu, että kelpoisuuslailla säilytetään työnantajan harkintaoikeus soveltuvien koulutusten suhteen. Työnantaja määrittelee tehtävien tarkemmat kelpoisuusvaatimukset tarpeen mukaan esim. tehtävää perustaessaan, johtosäännössä tai hakuilmoituksessa.

Tilapäinen poikkeaminen kelpoisuusvaatimuksista (12 §)

Mikäli sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtäviin ei saada kelpoisuuslaissa säädetyn kelpoisuuden omaavaa henkilöä, tehtävään voidaan ottaa enintään vuodeksi henkilö, jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen. Käytännössä joudutaan siis vuosittain selvittämään, onko saatavilla tehtävään kelpoisuusehdot täyttäviä, tehtävään soveltuvia henkilöitä. Kelpoisuuden puuttuminen on peruste määräaikaiselle virka- tai työsuhteelle.

12 §:ssä säädettyä oikeutta poiketa kelpoisuusvaatimuksista ei sovelleta sosiaalityöntekijään, jolla on sosiaalihuoltolain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä.

Aiempien kelpoisuussäännösten tuottamat kelpoisuudet
(siirtymäsäännökset 14–17 §)

Koska sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön lakisääteisiä kelpoisuuksia on muutettu usein, muodostuvat siirtymäsäännökset varsin vaikeaselkoisiksi. Sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuden käytännön arviointia tullee helpottamaan se, että valmisteilla olevaan asetukseen on tarkoitus koota aiempiin kelpoisuusasetuksiin ym. ja uuteen lakiin sisältyvät siirtymäsäännökset.

Yleisenä ohjeena voidaan pitää sitä, että henkilö, joka nykyisen kelpoisuusasetuksen mukaan on kelpoinen sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävään, on sitä edelleen myös uuden lain voimaan tultua.

Kelpoisuus on voinut perustua kelpoisuusasetukseen, sen siirtymäsäännöksiin tai muun lain siirtymäsäännöksiin.

Vastaavasti henkilö, jolle on myönnetty erivapaus sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, voi jatkaa tehtävän hoitamista tai hoitaa muita vastaavia tehtäviä erivapauspäätöksessä määrätyin tavoin.

Henkilö, jolla ei ole uudessa laissa säädettyä kelpoisuutta mutta jonka yhtäjaksoinen virka- tai työsuhde on alkanut ennen uuden lain voimaan tuloa, saa jatkaa edelleen ao. tehtävässä. Henkilö ei kuitenkaan tämän virka- tai työsuhteen perusteella saa kelpoisuutta asianomaiseen tehtävään eikä voi siis tulla valituksi toiseen vastaavaankaan tehtävään. Tällainen tilanne voi syntyä esim. sosiaaliasiamiesten kohdalla, joiden kelpoisuuksia ei ole aiemmin laissa säädetty.

Ennen uuden lain voimaan tuloa määräajaksi virkaan tai tehtävään otettu henkilö, joka ei täytä nykyisessä kelpoisuusasetuksessa eikä uudessa kelpoisuuslaissa säädettyjä kelpoisuuksia (esim. ns. epäpätevät sijaiset), voi jatkaa ao. tehtävässä nykyisen kelpoisuusasetuksen 7 §:ssä säädetyn kahden vuoden enimmäisajan.

Uuden lain siirtymäsäännösten kautta tulevat myös kunkin alan aiemmat opistoasteiset tutkinnot rinnastettaviksi uudessa laissa säädettyihin alan ammattikorkeakoulututkintoihin ja aiemmat kouluasteiset tutkinnot alan ammatillisiin perustutkintoihin. Tämä on tärkeää, koska valtaosalla nyt sosiaalihuollon ammatillisissa tehtävissä toimivista on vanhan koulutus¬järjestelmän mukaiset tutkinnot.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma  
varatoimitusjohtaja

Soile Hellstén
erityisasiantuntija