Siirry ylös
sv       Tulosta | pdf

Yleiskirje 22/80/2005, J. Nyman, J. Kauppi, U. Hurmeranta/eg, 22.11.2005Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain osittaisuudistus

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) uudistettiin osittain 1.11.2005 voimaan tulleella lailla (547/2005). Lain rakenne säilytettiin uudistuksessa ennallaan. Keskeisimmät muutokset koskevat kunnan ja tontinomistajan välistä vastuunjakoa ja kadulla tehtävien töiden ohjausta.


Lakiuudistuksella on tarkoitus saavuttaa varsinkin talvikunnossapidon yhtenäisempi laatutaso. Kunnan ja tontinomistajan välistä vastuunjakoa täsmennettiin siten, että pyörätiet sekä yhdistetyt jalankulku- ja pyörätiet kuuluvat kunnan kunnossapitovastuulle. Lisäksi kunnan tulee laissa määrätyin edellytyksin ottaa pientalovaltaisilla alueilla huolehtiakseen tontinomistajien vastuulla olevista kunnossapitotehtävistä. Kunta saa periä tontinomistajalle kuuluvien tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset alueen tontinomistajilta.

Kadun kunnossapidon tavoitteellisen laatutason määritelmä muutettiin niin, että kunnossapidossa korostetaan muun muassa olosuhteiden, liikenneturvallisuuden ja esteettömyyden sekä eri liikennemuotojen tarpeita. Eri liikennemuodoilla tarkoitetaan moottoriajoneuvoliikenteen ohella erityisesti jalankulun ja pyöräilyn tarpeiden huomioon ottamista.

Laatutason uudelleenmäärittelyllä on vaikutusta myös kunnan ja tontinomistajien vahingonkorvausvastuuseen kadulla sattuvissa tapaturmissa. Vahingonkorvausvastuun arvioinnissa voidaan ottaa huomioon kunnossapidon laatutasoon vaikuttavat poikkeukselliset sääolot, vuorokaudenaika, kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, eri liikennemuotojen tarpeet sekä liikenneturvallisuus ja esteettömyys.

Merkittävänä uudistuksena kunnossapitolakiin lisättiin säännökset kadulla ja yleisillä alueilla tehtävistä töistä ilmoittamisesta sekä kunnan oikeudesta antaa määräyksiä työn suorittamisesta ja oikeudesta periä maksuja.

Lisäksi osittaisuudistuksella parannettiin lain hallinnollista menettelyä, valvontaa ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Myös lain rangaistussäännökset uudistettiin. Kunnalle annettiin erikseen mahdollisuus antaa kunnossapitolakia täsmentäviä kunnossapito- ja puhtaanapitomääräyksiä.

Tässä yleiskirjeessä selostetaan lakiin tehtyjen muutosten lisäksi kunnossapitolakia sen keskeisimmiltä osin yleisemminkin ja myös kunnossapitolain suhdetta maankäyttö- ja rakennuslakiin.  Lakiin sisältyviä siirtymäsäännöksiä selostettiin Kuntaliiton 9.8.2005 päivätyssä yleiskirjeessä nro 17/80/2005.

Lisätietoja
Ulla Hurmeranta, (09) 771 2539
Jussi Kauppi, (09) 771 2560

LIITE Laki 669/1978

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta 1.11.2005

1. Kunnossapito- ja puhtaanapitovelvoitteiden alkaminen

Kadunpito

Kadunpidon sisältö määritellään maankäyttö- ja rakennuslain 84 §:ssä. Kadunpito käsittää kadun

  • – suunnittelemisen,
  • – rakentamisen,
  • – kunnossa- ja puhtaanapidon sekä
  • – muut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen katualueen ja sen yläpuolisten ja alapuolisten johtojen, laitteiden ja rakenteiden yhteen sovittamiseksi.

Kadunpidon järjestäminen kuuluu kunnalle. Kiinteistöille kuuluvista kadunpitoon liittyvistä velvollisuuksista säädetään kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa.

Kunnan kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää. Lisäksi edellytyksenä on, ettei kunnalle aiheudu kadun rakentamisesta kohtuuttomia kustannuksia verrattuna kadun rakentamisella tyydytettävään liikennetarpeeseen (MRL 86 § 1 mom.).

Jollei katua tai sen osaa rakenneta lainvoimaisen asemakaavan mukaisen maankäytön edellyttämään kuntoon kohtuullisessa ajassa kadunpitovelvollisuuden alkamisen jälkeen ja siitä voi aiheutua haittaa terveydelle tai turvallisuudelle taikka erityistä muuta haittaa maankäytön tai liikenteen järjestämiselle taikka jollei kunta kohtuullisessa ajassa täytä MRL:n 86a §:ssä säädettyä velvollisuuttaan, voi alueellinen ympäristökeskus velvoittaa uhkasakolla kunnan toteuttamaan velvollisuutensa. (Lailla 504/2005 muutettu 179 § tulee voimaan 1.1.2006.)

Kadunpitopäätös

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös (kadunpitopäätös) on tehty. Samasta ajankohdasta katsotaan katu luovutetuksi yleiseen käyttöön. (MRL 86 §  3 mom.)

Maankäyttö- ja rakennuslakia edeltäneen lainsäädännön nojalla yleiseen käyttöön luovutetut kadut ja rakennuskaavatiet ovat MRL 219 §:n 2 mom. siirtymäsäännöksen mukaan kadunpidon piirissä ilman MRL 86 §:n 3 mom. mukaista kadunpitopäätöstä.

Kadunpitopäätöksestä ja siihen perustuvasta kunnossapito- ja puhtaanapitovelvollisuuden alkamisesta on ilmoitettava kadun tai sen osan varrella sijaitsevien kiinteistöjen omistajille tai haltijoille siten kuin kuntalain 95 §:ssä säädetään. MRL 87 §:ssä mainitaan tosin vain kunnossapitovelvollisuudesta ilmoittaminen, mutta säännöstä on tulkittava siten että myös puhtaanapitovelvollisuuden alkamisesta ilmoitetaan.

Kadunpitopäätöstä koskeva pöytäkirjanote annetaan tontinomistajille valitusosoituksineen tiedoksi kirjeellä. Asianosaisten katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, 7 päivän kuluessa kirjeen lähettämisestä. Kadunpitopäätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Kyse on hallintovalituksesta. Valitus lykkää kadunpidon alkamista. Valituksessa on kysymys siitä, täyttyvätkö laissa säädetyt edellytykset päätöksen tekemiselle. Mutta riippuen päätöksen sisällöstä se voidaan riitauttaa myös hallintoriitana. Jos kadunpitopäätökseen on esim. liitetty luettelo siitä, mitä velvollisuuksia kiinteistönomistajille päätöksestä seuraa, heidän on mahdollista nostaa hallintoriita velvollisuuksien laajuudesta.

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta

Velvollisuus pitää kunnossa ja puhtaana asemakaava-alueella olevat kadut, torit, katuaukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet kuuluu osaksi kunnalle, osaksi tontin tai muun alueen omistajalle sen mukaan kuin laissa katujen ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta säädetään. Tontinomistajan velvollisuudet koskevat soveltuvin osin myös liikenne-, vaara- ja erityisalueita sekä niiden omistajia.

Kunnossa ja puhtaana on pidettävä asemakaavalain (145/1931), rakennuslain (370/1958) taikka maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisesti yleiseen käyttöön luovutettu tai luovutetuksi katsottava katu. Edellä kadunpitopäätöksen yhteydessä ilmeni, että katu katsotaan luovutetuksi yleiseen käyttöön kadunpitopäätöksen yhteydessä ja tästä samasta ajankohdasta alkaa kunnan ja tontinomistajien kunnossapitolain mukaiset velvollisuudet pitää katu kunnossa ja puhtaana.

Kunnossapitolaissa ei tarkemmin määritellä, mitä kadulla/katualueella tarkoitetaan. Maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:n 2 mom. mukaan katualue käsittää asemakaavassa osoitetun katualueen maanalaisine ja maanpäällisine sekä yläpuolisine johtoineen, laitteineen ja rakenteineen, jollei asemakaavassa ole toisin osoitettu. Kunnossapitolain mukaan kunnossa ja puhtaana pidettävä katualue on tätä suppeampi eivätkä katualueen kunnossapitotehtävät ulotu esimerkiksi muiden omistamiin katu-alueen maanalaisiin ja maanpäällisiin tai sen yläpuolisiin johtoihin.

Katujen lisäksi asemakaava-alueella on pidettävä kunnossa ja puhtaana torit, katu-aukiot, puistot, istutukset ja muut näihin verrattavat yleiset alueet. Näiden yleisten alueiden osalta kunnossa- ja puhtaanapitovelvoitteet tulevat voimaan, kun kunta sallii alueen otettavaksi asemakaavan osoittamaan käyttöön. Yleisen alueen käyttöön ottamisessa noudatettavasta menettelystä ei tarkemmin säädetä. Käytännössä kunnossa- ja puhtaanapitovelvoitteet alkavat yleisillä alueilla silloin, kun kunta ryhtyy rakentamaan näitä alueita ja sallii niiden käyttämisen.

2. Kunnossa- ja puhtaanapito

2.1 Kunnossapitolain mukaiset kunnossapitotehtävät

Kadun kunnossapito käsittää kunnossapitolain 3 §:n mukaan ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa.  Kadun kunnossapidon tason määräytymisessä huomioon otettavat seikat on käsitelty tarkemmin kohdassa 3.1.

Kadun kunnossapito käsittää:

1)  Kadun rikkoutuneen päällysteen korjaamisen tai uudelleen päällystämisen, sora-päällysteisen kadun tasaisena pitämisen sekä sorapäällysteisen kadun ajoradan pölyn sitomisen.

2)  Kadun kunnossapitotehtäviin luetaan myös katualueella olevien istutusten, kadun kalusteiden, korokkeiden, suojakaiteiden, liikennemerkkien ja muiden vastaavien laitteiden kunnossapito.

Kunnossapitolain mukaisesti kunnossapidettäviä kadun kalusteita ovat esimerkiksi katualueella olevat ja kadulle kunnan toimesta tai kunnan suostumuksella sijoitetut kukka-astiat, penkit, roska-astiat, mainospylväät ja – laitteet sekä liikennemerkit. Kadun kalusteiden kunnossapito kuuluu pääsääntöisesti kunnalle. Koska kunnalla on myös viimekädessä vastuu katualueella olevien muidenkin omistamien kalusteiden kunnossapidosta, kunnan on hyvä sopia tällaisten kalusteiden ja laitteiden katu-alueelle sijoittamista koskevissa sopimuksissa myös niiden kunnossapitovastuista.

3)  Kadun kunnossapito käsittää myös ne toimenpiteet, jotka talvella ovat tarpeellisia kadun pysyttämiseksi 3 §:n 1 mom. mukaisesti liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Tällaisia kadun talvikunnossapitotehtäviä ovat lumen ja jään poistaminen, kadun pinnan tasaisena pitäminen, liukkauden torjuminen ja liukkauden torjuntaan käytetyn kiviaineksen poistaminen sekä katuojien, sadevesikourujen ja -kaivojen avoinna pitäminen.

Kunnossapitovastuu ja laiminlyönnistä seuraavaa vahingonkorvausvastuu säilyvät niistä lain mukaan vastaavalla, vaikka työ teetettäisiinkin sopimukseen perustuen muilla. Tähän voidaan varautua sopimuksin otettavilla ehdoilla.

2.2 Kunnossapitovastuun jakautuminen kunnan ja tontinomistajan kesken

Pääsääntö

Katujen kunnossapito kuuluu kunnalle siltä osin, kuin sitä ei ole kunnossapitolaissa säädetty tontinomistajien tehtäväksi. Kunta vastaa myös muiden yleisten alueiden kunnossapidosta.

Tontinomistajalle kuuluvat kunnossapitotehtävät luetellaan tyhjentävästi kunnossapitolain 4 §:ssä ja ne koskevat jalkakäytävän talvikunnossapitoa sekä tontille johtavan kulkutien kunnossapitoa. Kaikesta muusta kunnossapidosta vastaa kunta.

1)  Tontinomistajan velvollisuutena on pitää tontin kohdalla oleva jalkakäytävä käyttökelpoisena

  • poistamalla jalkakäytävällä jalankulkua haittaava lumi ja jää, sekä
  • huolehtimalla jalkakäytävällä liukkauden torjunnasta ja liukkauden torjuntaan käytetyn kiviaineksen poistamisesta.

Joskus voi syntyä epätietoisuutta siitä, kuinka laajalle tontinomistajalle kuuluvat jalkakäytävän talvikunnossapitotehtävät ulottuvat. Kunnossapidettävän jalkakäytävän ulottuvuus selviää viime kädessä katusuunnitelmasta, jossa määritellään muun muassa katualueen käyttäminen eri tarkoituksiin.

2)  Lisäksi tontinomistajan velvollisuutena on tarvittaessa poistaa jalkakäytävälle tai sen vierelle kertyneet lumivallit sekä pitää jalkakäytävän viereinen katuoja ja sade-vesikouru vapaana lumesta ja jäästä.

Tarvittaessa viittaa siihen, että lumivallit poistetaan siten etteivät ne esimerkiksi häiritse liikenteen näkyvyyttä, haittaa liikaa jalankulkua tai aiheuta muuta haittaa.

3) Tontinomistaja vastaa aina myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta.

Kiinteistön omistaja tai haltija vastaa omalla kustannuksellaan tonttiliittymän rakentamisesta rakennetun kadun ajoradan reunasta kiinteistölle (MRL 88 §). Nyt kunnossapitolaissa säädetään selkeästi, että tontinomistaja vastaa myös tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta.

Tonttiliittymän kunnossapito käsittää muun muassa sen alla olevan avo-ojan rummun pitämisen läpi vuoden toimivana poistamalla siitä sadevesien kulkua estävä jää, lumi, lehdet ja roskat. Lisäksi tontinomistajalle kuuluvat kulkutien auraus sekä tonttiliittymään aurauksen johdosta kertyneen lumivallin poistaminen sekä muut kunnossapitolain 3 §:ssä määritellyt kunnossapitotehtävät.

Poikkeukset pääsäännöstä

a)  Pyörätien sekä sellaisen jalankulku- ja pyörätien, jossa jalankulkua ja pyöräilyä ei ole rakenteellisesti erotettu toisistaan, kunnossapito kuuluu kunnalle.

Kunnan kunnossapitovastuulle kuuluvilla jalankulku- ja pyöräteillä tarkoitetaan niin rinnakkaisia kuin yhdistettyjä jalkakäytäviä ja pyöräteitä. Mikäli pyörätie on kuitenkin selvästi erotettu jalkakäytävästä esimerkiksi eri tasossa olevalla kiveyksellä, puurivistöllä tai penkein, kunta vastaa 4 §:n 1 mom. mukaisesti pyöräilyyn tarkoitetun väylän kunnossapidosta. Tontinomistaja vastaa tällöin jalkakäytävän talvikunnossapidosta. Väylien erottamiseksi ei riitä pelkkä maaliviiva, erivärinen katulaatoitus taikka muu tämänkaltainen erottaminen.

b)  Kunta voi päättää kunnossapitovelvollisuuden jakautumisesta pääsäännöstä poikkeavalla tavalla kävelykadun, pihakadun ja muun erityistä liikennetarvetta palvelevan kadun osalta sillä edellytyksellä, että näin tontinomistajille määrättävä kunnossapitovelvollisuus ei muodostu olennaisesti raskaammaksi kuin tontinomistajalle muutoin lain mukaan kuuluva kunnossapitovelvollisuus.

Kävelykatu on jalankululle ja oleskelulle varattu katu, jolla pyöräily on kielletty. Suurin osa Suomessa tällä hetkellä olevista niin sanotuista kävelykaduista ovat oikeammin kävely- ja pyöräilykatuja, koska niillä on myös pyöräily sallittu. Pihakatu on jalankulku- ja ajoneuvoliikenteelle yhteisesti tarkoitettu katu.

Pihakadulla ei käytetä jalkakäytäviä. Tästä syystä pihakadun kunnossapito kuuluu pääsäännön mukaan kokonaisuudessaan kunnalle. Kävely- ja pyöräilykaduilla voi olla erikseen osoitettuna pyöräilyyn ja kävelyyn tarkoitettuja väyliä. Tällöin kunnossapitovastuut määräytyvät 4 §:n 1 ja 2 mom. mukaan eli tontinomistajan vastuulla on pitää tontin kohdalla olevan jalkakäytävä talvella käyttökelpoisena ja kunnan vastuulla on huolehtia pyöräteiden ja jalankulku- ja pyöräteiden kunnossapidosta.

Keskusta-alueiden kävely- ja pyöräilykatujen sekä pihakatujen ja muiden erityistä liikennetarvetta palvelevien katujen kunnossapitotehtävistä usein sovitaan kunnan ja kiinteistönomistajan kesken. Sopimukseen otetaan määräykset siitä, kenelle tällaisen kadun kunnossapito- ja puhtaanapitovelvoitteet kuuluvat. Ellei sopimukseen päästä, kunnalla on toimivalta päättää asiasta. Kunnan päätös voidaan tehdä kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että tontinomistajille näin määrättävä kunnossapitovelvollisuus ei muodostu olennaisesti raskaammaksi kuin mitä 4 §:n 1 mom. säädetään. Menettelyn osalta sovelletaan kunnossapitolain 8a §:ää. Ennen päätöksen tekemistä päätösehdotuksen pitämisestä julkisesti nähtävänä on etukäteen ilmoitettava kunnan ilmoitustaululla ja vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kaksikielisessä kunnassa kunnan ilmoituskäytännön mukaisesti mahdollisesti useammassa lehdessä. Päätösehdotuksesta on annettava tieto aloitteen tekijöille. Tiedoksianto voi tapahtua tavallisella kirjeellä. Muistutus ehdotuksesta on jätettävä kunnalle 14 päivän kuluessa ehdotuksen nähtäville asettamisesta tai kirjeen tiedoksisaamisesta. Päätös annetaan todisteellisesti tiedoksi niille tontinomistajille, joita päätös koskee siten kuin hallintolain 60 §:ssä (434/2003) säädetään.

Kadun osittainen talvikunnossapito

Kunnalle annetaan mahdollisuus kunnossapitolain 3 §:n 5 mom. joustaa katujen talvikunnossapidossa tietyin edellytyksin. Mikäli liikenteelle ei aiheudu huomattavaa haittaa, kunta voi päättää, että määrätty katu tai kadun osa pidetään talvella kunnossa vain osittain, taikka jätetään osittain ilman liukkauden torjuntaa kelkalla kulkemista varten. Liikenteellä, jolle ei saa päätöksestä aiheutua huomattavaa haittaa, tarkoitetaan niin moottoriajoneuvoliikennettä kuin jalankulku- ja polkupyöräliikennettä.

Säännöksellä kadun tai kadun osan pitämisestä talvella kunnossa vain osittain on mahdollistettu se, että talvella ei tarvitse pitää kunnossa sellaisia katuja ja katuosuuksia, joiden talvikunnossapito on käytännössä mahdotonta toteuttaa kunnossapidon laatutasovaatimukset täyttäen. Tällaisia kohteita voivat olla muun muassa portaat. Liikenteelle ei aiheudu kohtuutonta haittaa, jos kunnossapidosta pois rajatulle reitille on olemassa tyydyttävä vaihtoehtoinen reitti. Kadun osittain kunnossapito tarkoittaa sitä, että ilman kunnossapitoa jätettävä kadun osa suljetaan pois liikenteeltä. Säännöksellä ei siis ole mahdollistettu sitä, että katujen talvikunnossapito voitaisiin hoitaa kevennettynä tai muuten kunnossapidon laatutasovaatimukset alittaen.

Säännöksellä kadun tai kadun osan jättämisestä ilman liukkauden torjuntaa on annettu kunnalle mahdollisuus järjestää kuntalaisille vaihtoehtoisia liikkumismuotoja talvisin. Ottaen huomioon vastuukysymykset säännöstä tulisi soveltaa harkiten ja ensisijaisesti jalkakäytävällä tai yhdistetyllä jalankulku- ja pyörätiellä. Kelkalla kulkemisella tarkoitetaan potkukelkkailua, pulkan vetämistä ja muita vastaavia talvi-liikkumismuotoja.

Laissa ei ole tarkemmin säännelty sitä menettelyä, jossa päätös osittaisesta talvikunnossapidosta taikka kadun tai sen osan jättämisestä ilman liukkauden torjuntaa tehdään. Sovellettavaksi tulevat kuntalain ja hallintolain menettelyä koskevat säännökset. Koska kunnan päätös voi muuttaa myös tontinomistajille kuuluvia jalkakäytävän talvikunnossapitotehtäviä, tällaisille tontinomistajille on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Kunnan päätös valitusosoituksineen julkaistaan kunnan ilmoitustaululla sekä annetaan erikseen niille tontinomistajille tiedoksi, joiden kunnossapitovastuita päätös koskee. Päätökseen voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Kadun tai kadun osan osittaisesta jättämisestä ilman liukkauden torjuntaa on ilmoitettava. Ilmoittaminen kadulla voi tapahtua sopivaa kylttiä käyttäen, koska varsi-naista liikennemerkkiä tähän tarkoitukseen ei ole. Riittävä tiedottaminen on tärkeää ennen muuta kadulla kulkijoiden turvallisuuden vuoksi. Ne tontinomistajat, joiden talvikunnossapitotehtäviin päätös vaikuttaa, saavat asiasta tiedon vielä erikseen päätöksen todisteellisen tiedoksiantamisen kautta.

Vaikka 3 §:n 5 mom. velvoittaa kunnan ilmoittamaan vain osittaisesta liukkauden torjunnasta, myös osittaisesta talvikunnossapidosta tulisi ilmoittaa. Ilman talvikunnossapitoa oleva kadun osa tulisi vielä erikseen sulkea puomilla.

Muusta lainsäädännöstä johtuvat velvoitteet

Järjestyslain 5 §:n mukaan rakennuksen tai rakennelman omistajan tai haltijan taikka hänen edustajansa on huolehdittava siitä, ettei rakennuksesta, rakennelmasta tai muusta vastaavasta paikasta putoava lumi tai jää taikka muu esine tai aine aiheuta vaaraa ihmisille tai omaisuudelle. Varotoimilla pyritään varmistamaan turvallinen kulku kaikkialla eli säännöstä sovelletaan yleisten paikkojen ohella myös yksityisillä alueilla. Yksityisillä alueilla tulee turvata esimerkiksi mittarinlukijan, postinkantajan tai muun henkilön ennalta määräämätön, laillinen kulku pihalla. Valvonta kuuluu poliisiviranomaiselle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 167 §:n 2 mom. mukaan kevyen liikenteen väylät tulee säilyttää liikkumiselle esteettöminä ja turvallisina. Esteetön ja turvallinen liikkuminen kevyen liikenteen väylillä edellyttää muun muassa sitä, että väylälle ei aseteta liikkumista estäviä laitteita. Säännöksellä ei tarkoitettu muutettavan kadunpitäjälle muun lainsäädännön nojalla kuuluvia kadun kunnossapitovelvollisuuksia. Näin 167 §:n 2 mom. säännös ei lisää niitä tehtäviä, joista kunnan tai tontinomistajan on kunnossapitolain mukaan huolehdittava. Säännös ei myöskään muuta kunnossapitolain mukaista kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävien vastuunjakoa kunnan ja tontin-omistajien välillä. MRL:n mukainen valvonta kuuluu kunnan määräämälle viran-omaiselle esimerkiksi rakennusvalvontaviranomaiselle.

2.3 Kadun kunnossapidon laatutaso

2.3.1 Laatutason määrittämisessä huomioon otettavat olosuhteet

Kunnossapitolain 3 §:n 1 mom. mukaan kadun kunnossapidon tavoitteellisena laatutasona on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä huomioon otettavia seikkoja täsmennettiin osittaisuudistuksella. Nyt kunnossapidon tason määräytymisessä huomioon otettavia seikkoja ovat kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja esteettömyys.

Kunnossapidon laatutason määräytymisessä huomioon otettavien seikkojen entistä täsmällisempi määritteleminen mahdollistaa kunnossapitotehtävien priorisoinnin tarpeen mukaan. Kunnalla on mahdollisuus asettaa vastuullaan olevat kadun kunnossapitotehtävät tärkeysjärjestykseen ja kaduittain kiireellisyysjärjestykseen.

Kadun liikenteellinen merkitys

Kunnossapitotehtäviä voidaan priorisoida kadun liikenteellisen merkityksen mukaan. Kunnossapidolta edellytetään korkeampaa tasoa niin laadullisesti kuin ajallisesti mitaten liikenteellisesti keskeisissä paikoissa kuten kaupunkikeskustoissa liikenneasemien läheisyydessä ja joukkoliikenteen käyttämillä katuosuuksilla.

Liikenteen määrä

Liikenteen määrän perusteella katujen kunnossapidossa vaaditaan korkeampaa tasoa erityisesti sellaisilla kaduilla, joilla on runsaasti ajoneuvoliikennettä, jalankulkua tai polkupyöräilyä. Vastaavasti sellaisilla reiteillä, joilla kyseisten liikennemuotojen määrä on pieni, kunnossapitotehtävät voidaan hoitaa kunnossapidon laatutason vähimmäisvaatimukset täyttäen.

Säätila

Säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset on otettava kadun kunnossapitotehtäviä suunniteltaessa ja hoidettaessa huomioon siten, että ennalta tiedossa olevaan säätilaan on varauduttava. Vaikka poikkeukselliset säätilan vaihtelut voivat hetkellisesti laskea sitä tasoa, mitä katujen kunnossapidolta yleensä vaaditaan, on kunnossapidosta vastuussa olevilla velvollisuus ryhtyä heti toimiin kunnossapidon tason säilyttämiseksi tyydyttävänä poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Äkillisiä, mutta yleensä säätiedotuksista ennakoitavissa olevia säätilan muutoksia ovat esimerkiksi lumisade, voimakkaat sadekuurot, pitkäkestoiset lumipyryt tai myrskyt ja liukkaus. Ennustettavissa olevilla säätilan muutoksilla on merkitystä muun muassa vahingonkorvausvastuun arvioinnissa.

Katujen kunnossapidon tavoitteellisen laatutason saavuttaminen ei kuitenkaan edellytä sitä, että kunnat mitoittaisivat kunnossapitokalustonsa kaikkein poikkeuksellisimpia tilanteita varten. Silti kunnossapidon laatutaso ei saa missään pitkään alittaa tyydyttävää tasoa.

Vuorokaudenaika

Kunnossapitotoimenpiteiden pääpaino kohdistetaan palvelemaan liikenteellisesti vilkkainta aikaa. Yleisinä työssäkäyntiaikoina ja muutenkin päiväsaikaan katujen kunnossapidolta vaaditaan korkeampaa tasoa kuin iltaisin/öisin/aamuöisin.

Eri liikennemuotojen tarpeet

Katujen kunnossapidossa tulee entistä paremmin huomioida myös jalankulun ja pyöräilyn tarpeet. Tämä voi muun muassa tarkoittaa sitä, että kevyen liikenteen keskeisimmät väylät on pidettävä tasoltaan paremmassa kunnossa kuin vähäliikenteisemmät väylät.

Liikenneturvallisuus, terveellisyys ja kadun esteettömyys

Liikenneturvallisuuden ja kadun esteettömyyden vaatimus kunnossapitolaissa tarkoittaa sitä, että kadut ovat sellaisessa kunnossa, että ne ovat rakenteellisesti ja muuten turvallisia sekä esteettömiä käyttää. Myös liikuntarajoitteisen on voitava luottaa siihen, että katu täyttää sille asetetun palvelutehtävän eli liikenteen turvallisuuden ja kulkemisen esteettömyyden.

Lain osittaisuudistuksessa hiekoitushiekan poisto määriteltiin kuuluvaksi talvikunnossapitoon. Hiekoitushiekan poistamisen oikealla ajoituksella voidaan vaikuttaa pölyhaittoihin. Terveellisyyden vaatimuksella tässä yhteydessä tarkoitetaan ilman laadun vaikutusta ihmisten terveyteen.

2.3.2 Vahingonkorvausvastuu ja rikosoikeudellinen vastuu

Vahingonkorvausvastuu

Kunnan ja tontinomistajan velvollisuutena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Jos velvollisuus laiminlyödään, siitä voi seurata vastuussa olevalle vahingonkorvausvastuu. Vahingonkorvausvelvollisuus voi syntyä, jos kadun kunnossapidosta vastuussa olevan todetaan laiminlyöneen kunnossapitolain mukaiset velvollisuutensa pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Vastuun syntymistä arvioidaan sekä vahingonkorvauslain (412/1974) vastuusäännösten että kunnossapitolain kunnossapidon laatutasoa määrittävien säännösten kautta.

Rikosoikeudellinen vastuu

Kunnossapitovastuun laiminlyönneistä voi räikeimmissä tapauksissa seurata myös rikosoikeudellinen vastuu. Kunnossapitolain 17 §:n mukaan rangaistavaa on tahallisuudesta tai huolimattomuudesta tapahtunut kunnossapito- tai puhtaanapitovelvollisuuden laiminlyönti. Rikkomisena pidetään sekä tehtävien kokonaan hoitamatta jättämistä että tehtävien hoitamista alle vaaditun laatutason.

Teon rangaistavuus edellyttää kunnossapitovelvoitteen tahallisuudesta tai huolimattomuudesta johtuvaa laiminlyöntiä. Vähäisestä teosta ei sen sijaan ole tuomittava rangaistusta. Rangaistusta ei myöskään voi tuomita, jos samasta laiminlyönnistä on jo määrätty uhkasakko. 

2.4 Puhtaanapito

2.4.1 Puhtaanapitotehtävät

Kunnossapitolain 9 §:ssä määritellään kadun puhtaanapitotehtävät. Kadun puhtaanapito käsittää kaikki ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu siistinä ja terveydellisesti tyydyttävänä. Puhtaanapitotehtäviin kuuluvat kadulle kerääntyneen lian, lehtien, roskien ja irtonaisten esineiden sekä rikkaruohon poistaminen ajoradalta tai jalkakäytävältä.

Puhtaanapitoon kuuluu myös kadulta kerätyn lian ja roskan toimittaminen jätteenä asianmukaiseen paikkaan. Vastaavasti muut yleiset alueet kuin kadut on pidettävä siistinä ja terveydellisesti tyydyttävinä.

Puhtaanapitotehtävien luettelo 9 §:ssä on ohjeellinen. Puhtaanapidon tarve vaihtelee tapauskohtaisesti katujen liikennemäärän ja etenkin jalankulkijoiden määrän mukaan. Käytännössä vähäliikenteisillä asuntoalueilla voi riittää kevät- ja syyssiivous sekä roskien poistaminen. Vilkkaissa keskustoissa tarvitaan sen sijaan säännöllistä katujen siistimistä.

Katujen puhtaanapitoon liittyvistä asioista säädetään myös järjestyslaissa. Lain 14 §:n 1 mom. 3 kohdan mukaan koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.  Eli koiran ulkoiluttajalla on velvollisuus kerätä talteen koiran kiinteä uloste tai katsottava, ettei uloste jää sopimattomaan paikkaan. Sopimattomia paikkoja ovat esimerkiksi alueet, joilla nurmikot on leikattu, istutusalueet sekä alueet, joilla olevat tiet ovat päällystettyjä.

2.4.2 Puhtaanapitotehtävien jakautuminen kunnan ja tontinomistajien kesken

Tontinomistajan velvollisuutena on kunnossapitolain 10 §:n 3 mom. mukaan

1) Pitää katu, mukaan lukien jalkakäytävä ja pyörätie sekä yhdistetty jalankulku- ja pyörätie, puhtaana tontin rajasta kadun keskiviivaan saakka, kuitenkin enintään 15 metrin leveydeltä.

Kadun kulmauksessa tontinomistajan puhtaanapitovelvollisuus ulottuu tämän alueen ulkorajojen leikkaukseen saakka.

2) Kun katualueella on istutus, istutusaluetta ei lueta kuuluvaksi siihen alueeseen, jonka tontinomistaja on velvollinen pitämään puhtaana. Tällaisessa tapauksessa tontinomistajan velvollisuus pitää katu puhtaana ulottuu enintään 24 metrin etäisyydelle tontin rajasta.

Jos samaan kadunosaan kohdistuu kahden tai useamman tontinomistajan puhtaanapitovelvollisuus, tällaisen kadunosan puhtaanapitovelvollisuus jakautuu heidän kesken siten, että kukin pitää puhtaana alan, joka on lähempänä hänen omaa kuin toisen tonttia.

3) Pitää puhtaana tontille johtavat kulkutiet. Puhtaanapitovelvollisuus kuuluu tontinomistajalle myös katualueen istutusalueen kautta tontille johtavaa kulkutietä.

4) Kunnossapitolain osittaisuudistuksessa tontinomistajille kuuluvaa kadun puhtaanapitovastuuta laajennettiin säätämällä, että tontinomistajan on pidettävä puhtaana tonttiin välittömästi rajoittuva viherkaistan ja ojan alue. Tontinomistajan on huolehdittava tällaisella alueella roskien poistosta, muusta puhtaanapidosta sekä kasvillisuuden siistinä pitämisestä. Tontinomistajan velvollisuus pitää puhtaana viherkaistan ja ojan alue ulottuu enintään kolmen metrin etäisyydelle tontin rajasta. Kolmen metrin rajaus tarkoittaa, että sen yli menevä osuus jää kokonaisuudessaan kunnan puhtaanapitovastuulle.

Roskien poistolla ja muulla puhtaanapidolla tarkoitetaan säännöksen soveltamisen yhteydessä vastaavia puhtaanapitotehtäviä kuin 9 §:ssä on lueteltu. Sen sijaan kasvillisuuden siistinä pitämisellä on tässä yhteydessä erityismerkitys, sillä pääsääntöisestihän tontinomistaja ei ole velvollinen pitämään puhtaana katualueella olevia istutusalueita. Kasvillisuuden siistinä pitäminen tonttiin välittömästi rajoittuvalla viherkaistalla ja ojassa tarkoittaa tällaisella alueella mahdollisesti olevan nurmikon siistinä pitämistä niittämällä sekä rikkaruohojen siistimistä. Nurmikon siistinä pitäminen ja rikkaruohojen (esim. pujo) siistiminen eivät kuitenkaan edellytä tontinomistajilta koneellista ruohonleikkuuta.

Kasvillisuuden siistinä pitäminen tonttiin välittömästi rajoittuvalla viherkaistalla ja ojassa ei tarkoita sitä, että tontinomistajan tulisi pitää siistinä myös kunnan tällaiselle alueelle istuttamat puut, pensaat, kasviryhmät ja muut istutukset. Tontinomistajan velvollisuutena ei ole myöskään pitää puhtaana tällaisella alueella olevia liikennemerkkejä ja muita vastaavia kadun kalusteita. Näiltä osin puhtaanapitovelvollisuus on edelleen kunnalla.

Tontinomistaja ei ole velvollinen pitämään puhtaana

1) Ajoradan vastakkaisella puolella olevaa pyörätietä, jalkakäytävää tai yhdistettyä jalankulku- ja pyörätietä.

2) Katualueella olevaa istutusaluetta lukuun ottamatta tonttiin välittömästi rajoittuvalla viherkaistan ja ojan alueen kasvillisuuden siistinä pitämistä.

3) Istutuksia, liikennemerkkejä sekä muita laitteita.

Kunnan puhtaanapitovelvollisuus

Siltä osin kuin kadun sekä viherkaistan ja ojan puhtaanapitoa ei ole säädetty tontin-omistajan velvollisuudeksi, kunta vastaa puhtaanapidosta. Kunnossapitolain 10 §:n 5 mom. mukaan kunta vastaa myös hallinnassaan olevan torin, katuaukion, puiston ja muun vastaavan yleisen alueen puhtaanapidosta.

Jos alueella, jonka puhtaanapito kuuluu tontinomistajalle, harjoitetaan kunnan erityisellä luvalla kauppaa, on kunnan puhdistettava myyntialue kaupanteon aiheuttamista roskista. Luvan yhteydessä puhtaanapitovelvollisuuden jakautumisesta voidaan sopia toisin. Koska kunnalla on viimekädessä vastuu myös katualueella olevien laitteiden ja kadun kalusteiden kunnossa- ja puhtaanapidosta, kunnan on hyvä esimerkiksi terassien, mainoslaitteiden, bussipysäkkien ja muiden vastaavien laitteiden sijoittamisesta sopiessaan sopia myös näiden laitteiden  ja niiden ympäristön puhtaanapitovastuista.

Puhtaanapidon erityistilanteet

Kunnossapitolain 14 §:n 3 mom. on vielä erikseen säädetty puhtaanapitotehtävien vastuunjaosta kadulla tehtävien töiden aikana seuraavasti: Työstä ilmoittajan on pidettävä työalue puhtaana ja saatettava alue hyväksytyn työajan kuluessa työtä edeltäneeseen kuntoon.

2.5 Kunnossa- ja puhtaanapitoa koskevat määräykset

Järjestyslain säätämisen yhteydessä kunnossapitolain silloiseen 14 §:ään sisältynyt säännös kuntien oikeudesta antaa puhtaanapidon ja talvikunnossapidon järjestämistä koskevia määräyksiä kumottiin.

Osittaisuudistuksessa kunnossapitolakiin otettiin uusi 14 §, jonka mukaan kunta voi, niin halutessaan, antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten kadun ja yleisten alueiden kunnossapito talvella, muu kunnossapito sekä puhtaanapito on paikalliset olo-suhteet huomioon ottaen hoidettava. Määräykset voivat koskea kunnossa- ja puhtaanapitotyön:

  1. suoritustapaa ja siinä käytettäviä laitteita ja aineita
  2. suoritusaikaa
  3. lumen käsittelyä, sijoittamista ja poiskuljetusta; sekä
  4. katujen ja yleisten alueiden jaottelua tavoitetason mukaan eri kunnossa- ja  puhtaanapitoluokkiin.

Määräyksiä annettaessa on huomattava, että tämän lain nojalla annettavat määräykset eivät voi koskea muita kuin säännöksessä lueteltuja asioita. Määräyksillä ei voi myöskään muuttaa laissa säädettyjä velvollisuuksia. Määräykset ovat katujen osalta luonteeltaan 3 §:ää (kunnossapidon laatutaso), 9 §:ää (puhtaanapidon tavoitteet) ja yleisten alueiden osalta 6 §:ää (yleisten alueiden kunnossapidon laatutaso) ja 11 §:ää (yleisten alueiden puhtaanpidon laatutaso) täsmentäviä.

Määräysten laatimismenettely

Kunnallisten kunnossa- ja puhtaanapitoa koskevien määräysten laatimista koskevaan menettelyyn sovelletaan, mitä MRL:ssa säädetään rakennusjärjestyksen laatimisesta. MRL 15 §:n mukaan rakennusjärjestystä valmisteltaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä MRL 62 §:ssä säädetään vuorovaikutuksesta ja 65 §:ssä kaavaehdotuksen asettamisesta julkisesti nähtäville. Lisäksi rakennusjärjestyksen laatimisesta säädetään tarkemmin maankäyttö- ja rakennusasetuksella (MRA). 

Määräysten vuorovaikutteinen valmistelu

Kunnossa- ja puhtaanapitoa koskevat määräykset on valmisteltava vuorovaikutteisesti asiaan osallisten kanssa. Vuorovaikutteisuus toteutetaan määräysten laatimis-menettelyyn osallistumisen ja määräysten suunnittelulähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista tiedottamisen kautta (MRL 62 §).

Osallistuminen

Alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin annettavat määräykset saattavat huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, esimerkiksi asukasyhdistyksillä, joiden toimialaa määräyksissä käsitellään, on

1)  mahdollisuus osallistua määräysten valmisteluun,

2)  oikeus arvioida määräysten vaikutuksia ja

3)  oikeus lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Osallisten mahdollisuus osallistua määräysten valmisteluun on järjestettävä riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta osallisten esittämät kannanotot voidaan tosiasiallisesti ottaa määräysten laatimismenettelyssä huomioon.

Valmistelussa tulee riittävässä laajuudessa tehdä yhteistyötä kunnan sisällä eri tahojen kuten rakennusvalvontaviranomaisten ja ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa.

Määräysten valmistelussa noudatettavaan menettelystä säädetään MRA 30 §:ssä, jossa säädetään mielipiteen esittämisestä kaavaa valmisteltaessa. Säännöksen 1 mom. mukaan tilaisuus muistutuksen tekemiselle voidaan järjestää esimerkiksi asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla osallisille tilaisuus esittää mielipiteensä joko kirjallisesti tai suullisesti riittävän pitkän määräajan kuluessa. Osallisille voidaan, mikäli niin katsotaan perustelluksi, järjestää myös erityinen keskustelutilaisuus, jossa heillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä määräyksistä.

Ehdotuksen nähtäville asettaminen

Ehdotus määräyksiksi on pidettävä kunnassa julkisesti nähtävänä vähintään 30 päivän ajan. Kunnan jäsenillä ja osallisilla on oikeus tehdä muistutus rakennusjärjestysehdotuksesta. Muistutus on toimitettava kunnalle ennen nähtävänäoloajan päättymistä. (MRA 6 § 1 mom.)

Nähtäville asettamisesta ja oikeudesta muistutuksen tekemiseen on ilmoitettava niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan, jollei asian merkittävyys edellytä laajempaa tiedottamista. (MRA 6 § 2 mom.)

Kunnan on lisäksi pyydettävä määräysehdotuksesta lausunto alueella toimivaltaiselta alueelliselta ympäristökeskukselta ja poliisilta. Lausuntojen pyytäminen kytkeytyy siihen, että alueelliselle ympäristökeskukselle ja poliisille on annettu kunnossapitolaissa valvontatehtäviä. Kunnan rakennusvalvonta- ja ympäristöviranomaisilta on perusteltua pyytää lausunto, vaikkei laki sitä edellytäkään.

Jos määräysehdotusta on olennaisesti muutettu esimerkiksi muistutuksen johdosta sen jälkeen, kun ehdotus on asetettu julkisesti nähtäville, on ehdotus asetettava muutosten jälkeen uudelleen nähtäväksi (MRA 6 § 4 mom.)

Muistutuksen tehneille, jotka ovat sitä kirjallisesti pyytäneet ja samalla ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto muistutuksessa esitettyyn kannanottoon (MRL 65 § 2mom.).

Määräysten antaminen

Kunnan kunnossa- ja puhtaanapitoa koskevat määräykset annetaan kunnossapito-lain 14 §:n 2 mom. mukaan kunnan päätöksellä. Kunta voi delegoida määräysten antamisen parhaaksi katsomalleen kunnan viranomaiselle. Suositeltavaa kuitenkin olisi, että määräykset antaisi valtuusto. Kunnan päätökseen kunnossapito- ja puhtaanapitomääräyksistä on liitettävä valitusosoitus.

Kunnan päätös on saatettava yleisesti tiedoksi niin kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan (kunnossapitolaki 14 § ja MRL 200 § 2 mom.). Ilmoitus päätöksen nähtävillä pitämisestä julkaistaan kunnan julkisten kuulutusten ilmoitustaululla (Kuntalaki 95 §). Lisäksi siitä voidaan ilmoittaa kunnan päättämällä muulla tavalla. (Kuntalaki 64 §).

Kunnalliset kunnossa- ja puhtaanapitoa koskevat määräykset on annettava erikseen tiedoksi alueellisille ympäristökeskuksille ja poliisille niiden kunnossapitolakiin liittyvien valvontatehtävien hoitamisen mahdollistamiseksi.

Määräysten voimaantulosta on vielä erikseen kuulutettava, kun määräyksiä koskeva päätös on lainvoimainen (MRL 200§ 1 mom. ja MRA 93 § 2 mom.).

Muutoksenhaku

Kunnan antamiin kunnossa- ja puhtaanapitoa koskeviin määräyksiin haetaan muutosta valittamalla siten kuin kuntalaissa säädetään (kunnossapitolaki 18 § 1 mom.). Kunnallisvalitus tehdään suoraan ilman oikaisuvaatimusta toimivaltaiselle hallinto-oikeudelle. (Ks. tarkemmin kunnallisvalituksesta Kuntaliiton yleiskirje 39/95, KM/lv 13.6.1995 s. 3 sekä yleisemmin muutoksenhausta kunnan viranomaisen päätökseen kuntaliiton julkaisu: ”Muutoksenhaku kunnan viranomaisen päätöksestä” 2003)

Valitusoikeus annetuista määräyksistä on sillä, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa sekä kunnan jäsenellä (kuntalaki 92 §:n 1 mom.).

3. Tontinomistajan kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävistä huolehtiminen

3.1 Kunnan oikeus ja velvollisuus ottaa huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvista tehtävistä

3.1.1 Kunnan oikeus

Kunnan oikeus ottaa asemakaava-alueella huolehtiakseen tontinomistajille kuuluvista kadun kunnossapito- tai puhtaanapitovelvollisuuksista säilyi kunnossapitolain osittaisuudistuksessa ennallaan.

Kunnossapitolain 8 §:n 1 mom. mukaan kunnalla on oikeus ottaa kokonaan tai osittain huolehtiakseen tontinomistajalle kunnossapitolain 4 §:n mukaan kuuluvista kunnossapitotehtävistä yhden tai useamman tontin osalta, kaikilla asemakaava-alueilla tai asemakaavan määrätyllä osalla.

Kunnossapitolain 13 §:n 1 mom. mukaan kunnalla on oikeus ottaa huolehtiakseen tontinomistajalle tämän lain mukaan kuuluvista puhtaanapitotehtävistä määrättyjen katujen tai tehtävien osalta.

3.1.2 Kunnan velvollisuus

Kunnille asetettiin kunnossapitolain osittaisuudistuksessa uusi velvoite tietyissä tapauksissa ottaa huolehtiakseen tontinomistajalle kuuluvista kunnossapitotehtävistä.

Kunnossapitolain 8 §:n 2 mom. mukaan: ”Jos pientalovaltaisella alueella ei saavuteta tämän lain mukaista kunnossapidon tasoa, taikka jos kunnossapitotehtävät jakautuvat alueen tontinomistajien kesken erityisen epätasapuolisesti, kunnan on päätöksellään otettava kokonaan tai osittain huolehtiakseen tontinomistajille 4 §:n 1 mom. mukaan kuuluvista kunnossapitotehtävistä.”

Kunnan ottovelvollisuus ei ulotu tontinomistajalle 4 §:n 2 mom. säädettyyn velvollisuuteen vastata tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta.

Edellytyksenä sille, että kunnan ottovelvollisuus syntyy, on edellisten lisäksi se, että kunnossapito voidaan järjestää tarkoituksenmukaisena alueellisena kokonaisuutena ja alue soveltuu koneelliseen kunnossapitoon.

Pientalovaltaisella alueella tarkoitetaan asuinalueita, jotka koostuvat pääasiassa asuinpientaloista, mutta joiden luonnetta laissa tarkoitettuna pientalovaltaisena alueena ei poista alueella olevat yksittäiset kerrostalot.

Kunnossapidon riittävä taso on kadun pitäminen liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa, jota on käsitelty edellä. Pientalovaltaisilla alueilla liikenne on yleensä suhteellisen vähäistä ja kunnossapitoluokka vastaavasti alempi. Ongelmana saattaa olla jalkakäytävän talvikunnossapidon tason vaihtelu tontin-omistajien huolehtiessa tehtävistä erikseen kunkin tontin kohdalla.

Kunnossapitotehtävien erityisen epätasapuolisena jakautumisena voitaneen pitää ainakin sitä, kun pientaloalueella on jalkakäytävä vain alueen kokoojakadulla. Koska pientaloalueilla tuskin koskaan on kaikilla kaduilla tai ainakaan molemmin puolin katua jalkakäytävää, jakautuvat kunnossapitotehtävät aina jossakin määrin epätasapuolisesti tontinomistajien kesken. Se milloin jakautuminen on erityisen epätasapuolista, arvioidaan kunnassa vallitsevan tavanomaisen jakautuman pohjalta.

Tarkoituksenmukainen alueellinen kokonaisuus voi muodostua esimerkiksi liittämällä jo oleva talvikunnossapitoalue sen naapurialueeseen tai muodostamalla kokonaan uusi hoitoalue. Kunnille on tarkoituksella jätetty säännökseen liikkumavaraa siten, että päätöksessä voidaan ottaa huomioon myös toiminnallisia ja taloudellisia näkökohtia.

Alueen koneelliseen kunnossapitoon soveltuvuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että alueella kunnossapidettävät jalkakäytävät ovat mitoitukseltaan ja varusteiltaan sellaisia, että ne pystytään tavanomaisella talvikunnossapidon kalustolla pitämään kunnossa.

3.1.3 Kunnossapitovelvollisuuksista vapauttaminen yksittäistapauksessa

Jos kunnossapitolain mukaisten velvoitteiden täyttäminen jonkin tontin osalta olisi erityisestä syystä kohtuuttoman raskasta, voi kunta hakemuksesta ottaa tontinomistajan kunnossapitotehtävät suorittaakseen kokonaan tai osittain taikka osallistua niistä aiheutuneisiin kustannuksiin (kunnossapitolaki 19a §).

Tontinomistajalle kuuluvien kunnossapitovelvoitteiden täyttäminen voi muodostua kohtuuttoman raskaaksi esimerkiksi silloin, jos kunnossapidettävä alue on hyvin laaja tai poikkeuksellisista olosuhteista johtuen niin vaikeasti kunnossapidettävissä, että kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset oleellisesti ylittävät kunnossapidosta  aiheutuvat tavanomaiset kustannukset. Arviointi velvoitteiden raskaudesta koskee tonttiin kohdistuvia tehtäviä, ei tontinomistajan mahdollisuuksiin selviytyä niistä.

3.1.4 Vastuu kunnalle

Kunnan ottaessa viranomaispäätöksellä huolehtiakseen tontinomistajille 4 §:n mukaan kuuluvista kunnossapitotehtävistä, vastuu niistä siirtyy kunnalle. Kunnossapitotehtävien siirtyessä sopimuksella kunnalle tai urakoitsijalle vastuu ei siirry, vaan säilyy edelleen sillä, jolle se lain mukaan kuuluu.

3.2 Suunnitelma tontinomistajien tehtävien ottamisesta

Kunnan velvollisuus tietyin edellytyksin ottaa huolehtiakseen pientalovaltaisella alueella tontinomistajille kuuluvista kunnossapitotehtävistä johtaa todennäköisesti siihen, että kunnalle esitetään ottamista koskevia vaatimuksia hyvinkin hajanaisesti eri pientaloalueilta. Tontinomistajien mielipiteet usein vielä jakaantuvat asiassa puolesta ja vastaan.

Tontinomistajien tehtävien ottamisesta kunnan hoidettaviksi olisi kunnassa aiheellista tehdä ennakkoon suunnitelma. Suunniteltavia asioita olisivat ainakin:

Mitkä alueet otetaan kunnan huolehdittaviksi

  • lain velvoittamat pientalovaltaiset alueet
  • mitkä muut alueet
  • koko kaava-alue

Kunta voi sen lisäksi mihin sillä on ottamisvelvollisuus, ottaa oma-aloitteisesti tontinomistajien tehtävät hoitaakseen vaikka koko kaava-alueella.

Tavoitteellinen aikataulu

  • velvoitteiden syntymisen mukaan
  • ohjeellisen aikataulun mukaan alueittain
  • koko alue yhdellä kertaa

Lain mukaiseen ottamisvelvollisuuteen voitiin kunnanvaltuuston päätöksellä soveltaa kahden vuoden siirtymäaikaa lain osittaisuudistuksen voimaan tulosta. Jos kunnalle on lain mukainen ottamisvelvollisuus syntynyt, ei sitä suunnitelmalla voida siirtää. Sen sijaan muiden alueiden ottaminen kunnan huolehdittavaksi voidaan suunnitella tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi saatavilla olevien resurssien mukaan. Ottamisaikatauluissa on aiheellista jättää tontin omistajille sopiva siirtymisaika mm. mahdollisten urakkasopimusten lopettamiseen.

Kunnalle otettavien tehtävien sisältö

  • jalkakäytävien talvihoito
  • katualueen puhtaanapito
  • kokonaan tai osittain

Kunta voi  ottaa  huolehtiakseen tontinomistajan tehtävät joko kokonaan tai osittain. Usein on esitetty ajatus, että esimerkiksi kustannuksiltaan suhteellisen kallis lumenajo jätettäisiin tontinomistajan tehtäväksi, vaikka kunta ottaa muut kunnossapitotehtävät hoitaakseen. Kunnossapidon laatutason saavuttamiseksi lain tarkoittamalla tavalla ja vastuukysymysten selkeyden vuoksi on kuitenkin aiheellista tarkoin harkita tehtäväkokonaisuus, jonka kunta ottaa hoitaakseen.

Puhtaanapitotehtävien ottaminen on aina kunnan harkinnassa, koska 8 §:n 2 mom. ottovelvollisuus ei koskaan ulotu puhtaanapitotehtäviin. Puhtaanapitotehtävien kunnalle ottaminen on yleensä tarpeellisinta keskusta-alueilla, joissa puhtaanapidon tarve on toisaalta jatkuvaa mutta myös koneellisesti järjestettävissä. Esimerkiksi pientaloalueilla, joilla puhtaanapidoksi usein riittää roskien poimiminen, puhtaanapito on tarkoituksenmukaisesti hoidettavissa tontinomistajien toimesta.

Kustannusten periminen tontinomistajilta

Kustannukset peritään alueiden tontinomistajilta maksujen määräämisen perusteet sisältävän taksan mukaan. Vaihtoehtoisesti kunta voi olla perimättä kustannuksia, jolloin ne jäävät kunnan omalle kustannukselle.

Maksujen perusteena on kunnalle tehtävien hoitamisesta alueella aiheutuneet todelliset kustannukset. Kustannusten kohdistamisesta alueen tontinomistajille ei laissa ole tarkempia säädöksiä. Yleinen vaatimus luonnollisestikin on, että maksujen kohdistamisen tulee olla tasapuolinen eri tontinomistajien kesken. Viime vuosina on päätetyissä kuntien taksoissa maksujen kohdistamisen perusteeksi yleensä otettu puoliksi tontin pinta-ala ja puoliksi toteutettu kerrosala. 

Kunnalla ei ole velvollisuutta kustannusten perimiseen ja joissakin kunnissa onkin tehty päätöksiä, että kunta ei lainkaan peri maksuja huolehtiakseen ottamistaan tontinomistajien tehtävistä. Tällaista ratkaisua harkittaessa on huomattava, että maksun perimättä jättäminen suosii kunnan huolehtiakseen ottamien alueiden tontinomistajia, ellei kunta ole ottanut tontinomistajien tehtäviä koko kaava-alueella.

3.3 Tontinomistajan tehtävien kunnalle ottamisessa noudatettava menettely

3.3.1 Menettelyssä sovellettavat säädökset

Kunnossapitotehtävien uudelleenjärjestelyssä noudatettavasta menettelystä säädetään kunnossapitolain 8a §:ssä yhtenevästi sekä kunnan otto-oikeuden että otto-velvollisuuden osalta. Myös puhtaanapitotehtävien ottamisessa noudatetaan 8a §:ää. Jäljempänä sekä kunnossapito- että puhtaanapitotehtävien ottamista käsitellään yhdessä, vaikka kunnan ottovelvollisuus ei ulotukaan tontinomistajien puhtaanapitotehtäviin.

Kunnossapitolain 8a §:n ohella menettelyyn sovelletaan soveltuvin osin myös, mitä kuntalaissa ja hallintolaissa säädetään viranomaisessa noudatettavasta menettelystä.

3.3.2 Asian vireille tulo

Kunnossapitolaissa ei ole säädetty kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävien uudelleenjärjestelyasian vireillepanotavalle määrämuotoa.

Kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävien uudelleenjärjestelyä koskevan asian kirjallinen vireillepano on tarkoituksenmukaisin vireillepanomuoto. Tällöin ei synny epätietoisuutta esimerkiksi siitä, onko kunnan viranomaisen ja kuntalaisen välillä käydyn keskustelun tarkoituksena ollut saattaa asia suullisesti vireille vai onko kysymys ollut vain viranomaisen antamasta neuvonnasta.

Kunnossapito- ja/tai puhtaanapitotehtävien uudelleenjärjestelyasian vireille tulolta ei voida edellyttää, että asian vireillepanija osaisi tarkemmin yksilöidä niitä tehtäviä, joita tämä ehdottaa siirrettäväksi kunnan hoitovastuulle. Vireillepanijan ei myöskään tarvitse ilmoittaa niitä kunnossapitolain säännöksiä, joihin vaatimus perustuu. Asian selvittäminen ja vaatimuksen oikeudellisten edellytysten tutkiminen on asiaa käsittelevän kunnan viranomaisen tehtävä.

Aloite kunnossapito- tai puhtaanapitotehtävien uudelleenjärjestelystä voi tulla joko tontinomistajan, tontinomistajia edustavien yhteisöjen tai kunnan omasta aloitteesta.

Kunnan omasta aloitteesta uudelleenjärjestelyasia voi käynnistyä esimerkiksi kunnossa- ja puhtaanapitoasioita käsittelevän lautakunnan tai yksittäisen viranhaltijan esityksestä. Tehtävävastuiden uudelleenjärjestely voi perustua myös kunnan laatimaan laajempaan hoitoonottosuunnitelmaan, jossa kunta on omaehtoisesti suunnitellut järjestyksen ottaa hoitaakseen kaikista tai tietyistä tontinomistajille kuuluvista kunnossapito- ja/tai puhtaanapitotehtävistä. Kunta voi omasta aloitteestaan panna vireille myös 8 §:n 2 mom. tarkoitetun velvoitteen toteuttamisen.

Kunta voi laajentaa sille tehtyä aloitetta koskemaan muitakin alueita ja muitakin tehtäviä kuin aloitteessa esitettyjä kunnossapitolain 8 ja 13 §:n asettamissa rajoissa. Samaan asiaan liittyvät asiat voidaan käsitellä yhdessä (hallintolaki 25 §).

Viranomaisen on käsiteltävä vireille saatettu asia ilman aiheetonta viivytystä (hallintolaki 23 §).

3.3.3 Asian valmistelu

Pääsääntönä hallintoasian käsittelyssä on, että viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset (hallintolaki 31 § 1 mom.).

Kunta valmistelee kunnossapito- tai puhtaanapitotehtävien ottamisesta ehdotuksen. Kunnan on pidettävä ehdotus julkisesti nähtävänä, jotta kuntalaisilla ja kaikilla niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus esittää asiassa mielipiteensä. Päätösehdotuksen pitämisestä julkisesti nähtävänä on etukäteen ilmoitettava kunnan ilmoitustaululla ja vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Lisäksi sellaisesta ehdotuksesta, jolla kunta ottaa tontinomistajien tehtäviä huolehtiakseen, on annettava tieto tämän alueen tontinomistajille. Tiedoksianto voi tapahtua tavallisella kirjeellä (kunnossapitolaki 8a §:n 1 mom.).

Suositeltavaa on, että ehdotus annettaisiin erikseen edellä mainitulla tavalla tiedoksi myös sellaisille esityksen tekijöille, joiden tehtäviä kunta ei ehdotuksen mukaan ottaisi hoitaakseen (hallintolaki 11 § ja 54 §:n 2 mom.).

Muistutuksenteko-oikeus

Kuntalaisten mahdollisuudet osallistua tehtävien ottamista koskevaan päätöksentekomenettelyyn ja vaikuttaa päätöksen sisällön muotoutumiseen toteutuu muistutusmenettelyn kautta.

Muistutus kunnan ehdotuksesta on jätettävä kunnalle 14 päivän kuluessa ehdotuksen nähtäville asettamisesta tai kirjeen tiedoksisaamisesta. Asianosaisten katsotaan saaneen ehdotuksesta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä (hallinto-laki 59 § 1 mom.).

Kunnan on ehdotuksen tiedoksiannon yhteydessä annettava tarkemmat tiedot muistutuksen tekemisestä.

3.3.4 Kunnan päätös

Muistutusten käsitteleminen

Ennen lopullista päätöstä, päätösehdotuksen johdosta määräaikaan mennessä annetut muistutukset on käsiteltävä. Kunnan päätöksestä on käytävä ilmi, kuinka muistutukset on päätöksenteossa otettu huomioon.

Ellei muistutuksia ole tehty, lopullinen päätös tehtävien ottamista koskevassa asiassa voidaan tehdä heti muistutusten tekemiselle varatun määräajan umpeuduttua.

Päätös ja päätöksen perusteleminen

Kunnan kunnossapito- tai puhtaanapitotehtävien ottamista koskevassa päätöksessä kunta joko päättää ottaa hoitaakseen tontinomistajalle kuuluvista tehtävistä tai päättää olla ottamatta niitä. Jos tehtäviä otetaan, päätöksessä yksilöidään ne tehtävät, jotka kunta ottaa hoitaakseen sekä ne alueet, joita ottaminen koskee. Lisäksi päätöksessä on ilmoitettava se ajankohta, josta alkaen tehtävät siirtyvät kunnan vastuulle. Päätöksessä on aiheellista myös todeta, että tontinomistajien tehtävistä huolehtimisesta kunnalle aiheutuvista kustannuksista peritään maksu kunnan erikseen hyväksymän taksan maksuperusteiden mukaisesti.

Päätökset on perusteltava. Myös sellainen päätös on perusteltava, jolla kunta ei ota tehtäviä hoitaakseen. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovellettavat säännökset (hallintolaki 45 §).

3.3.5 Päätöksen tiedoksianto ja muutoksenhaku 

Päätöksen tiedoksi antaminen

Kunnan kunnossa- ja/tai puhtaanapidon uudelleenjärjestelyä koskeva päätös annetaan valitusosoituksineen tiedoksi kaikille esityksen tehneille. Tiedoksiantotavaksi riittää tavallinen tiedoksianto kirjeellä (kunnossapitolaki 8a § 2 mom.).

Lisäksi sellainen päätös, jolla kunta ottaa tontinomistajien tehtäviä huolehtiakseen, on annettava valitusosoituksineen todisteellisesti tiedoksi niille tontinomistajille, joita päätös koskee (ks. hallintolaki 60 §). Päätöksen voidaan katsoa koskevan kaikkia alueen tontinomistajia.

Päätöksen antaminen tiedoksi kaikille esityksen tehneille varmistaa sen, että myös ne tontinomistajat, joiden tehtäviä kunta ei ota huolehtiakseen, saavat tiedon päätöksestä ja valitusaika alkaa heidänkin osalta kulua. Vastaavasti päätöksen todisteellinen tiedoksi antaminen niille tontinomistajille, joiden tehtäviä kunta ottaa huolehtiakseen, varmistaa sen, että myös sellaiset tontinomistajat, jotka eivät ole itse tehneet aloitetta velvollisuuksien udelleenjärjestelystä, saavat velvoittavasta päätöksestä tiedon.

Muutoksenhaku

Kunnan kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävien ottamista koskevasta päätöksestä haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen (kunnossapitolaki 18 § 2 mom.) Muutoksenhaussa noudatettavasta menettelystä säädetään hallintolainkäyttölaissa (586/1996).

Myös valitusoikeus määräytyy hallintolainkäyttölain 6 §:n perusteella. Sen mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Valitusoikeus on ensinnäkin niillä, joiden kunnossa- ja/tai puhtaanapitotehtäviä kunta on päättänyt ottaa hoitaakseen. Toiseksi valitusoikeus on myös niillä, jotka ovat esittäneet tehtävien ottamista, mutta joiden tehtäviä kunta ei ole ottanut hoitaakseen. Järjestäytyneiden yhteisöjen valitusoikeus on tulkinnanvarainen. Valitus-oikeuden ratkaisee viimekädessä ao. hallintotuomioistuin.

3.4 Kustannusten periminen

3.4.1 Kunnossa- ja puhtaanapidosta perittävän maksun määräytymisen perusteet

Kunta voi periä tontinomistajilta kunnossapitotehtävien ja puhtaanapitotehtävien hoitamisesta aiheutuneet kustannukset. Kustannukset peritään vuosittaisella maksulla niiltä tontinomistajilta, jotka omistavat kiinteistön ottoalueen yleiseen käyttöön luovutettujen katujen varsilla (kunnossapitolaki 14b § 1 mom.).

Kustannukset peritään kunnan hyväksymän, maksujen määräämisen perusteet sisältävän taksan mukaan. Maksujen perusteena on kunnalle tehtävien hoitamisesta alueella aiheutuneet todelliset kustannukset. Kustannusten kohdistamisesta alueen tontinomistajille ei laissa ole tarkempia säädöksiä. Yleinen vaatimus luonnollisestikin on, että maksujen kohdistamisen tulee olla tasapuolinen eri tontinomistajien kesken. Viime vuosina on kuntien taksoissa maksujen kohdistamisen perusteeksi yleensä otettu puoliksi tontin pinta-ala ja puoliksi toteutettu kerrosala.

Kunnalla ei ole velvollisuutta kustannusten perimiseen ja joissakin kunnissa onkin tehty päätöksiä, että kunta ei lainkaan peri maksuja huolehtiakseen ottamistaan tontinomistajien tehtävistä. Tällaista ratkaisua harkittaessa on huomattava, että maksun perimättä jättäminen suosii kunnan huolehtiakseen ottamien alueiden tontinomistajia, ellei kunta ole ottanut tontinomistajien tehtäviä koko kaava-alueella.

Taksasta päättää valtuusto (kuntalaki 13 § 2 mom. 4 kohta). Taksan hyväksymispäätöksessä tai taksassa tulee määritellä myös taksan voimaantuloajankohta. Mikäli taksassa tai sen hyväksymispäätöksessä ei ole mainintaa voimaantulosta, taksa voi tulla voimaan aikaisintaan sen jälkeen, kun taksapäätöstä koskeva pöytäkirja on kuntalain 63 §:n mukaisesti asetettu yleisesti nähtäville.

Taksan määräämisen perusteita koskevasta kunnan päätöksestä valitetaan kuntalain mukaan kunnallisvalituksella hallinto-oikeuteen. Taksa voidaan pannan täytäntöön valituksesta huolimatta ja maksuja periä sen nojalla taksan voimaantulon jälkeiseltä ajalta. Taannehtivasti taksaa ei voida soveltaa.

3.4.2 Maksun määrääminen

Kunnan johtosääntömääräyksillä järjestetään maksun määräämistä ja maksuunpanoa koskeva ratkaisuvalta. Jos ratkaisuvalta on annettu lautakunnalle, tämä voi siirtää päätöksellään ratkaisuvaltaa edelleen alaiselleen viranhaltijalle, jos valtuusto on antanut siihen johtosäännössä luvan. Tarkoituksenmukaista on antaa ratkaisuvalta viranhaltijalle.

Maksu määrätään kunkin maksuvelvollisen osalta erikseen hyväksytyn taksan perusteella. Maksun määräämistä koskevasta päätöksestä tulee ilmetä maksuvelvollinen, maksun suuruus, maksun eräpäivä ja maksun määräämisen perusteet. Maksun määräämisen perusteina maksuvelvolliselle tulee ilmoittaa ainakin se, mistä palvelusta ja miltä ajalta maksu peritään sekä maksun määräämispäivämäärä ja maksun määräävä ja maksuun paneva viranomainen. Lisäksi maksun määräämistä koskevaan päätökseen on liitettävä valituskielto sekä ohjaus muistutuksen tekemistä varten.

Maksulipussa on mainittava, mistä maksusta on kysymys ja miltä laskutuskaudelta se on maksuunpantu. Maksulipussa on oltava kiinteistöä koskevat tiedot, maksun määräämisen perusteet sekä taksan määräämisen perustelut. Maksulipussa on hyvä mainita myös taksan päätöksentekopäivä, päätöksen tehnyt viranomainen sekä taksan ao. kohta.

Maksun määräämistä koskevaan päätökseen ei voi suoraan hakea valittamalla muutosta, sillä maksuvelvollisen on ensin tehtävä maksun perimisestä muistutus 14 päivän kuluessa maksulipun saamisesta maksun perimisestä päättävälle kunnan viranomaiselle.

Maksun perimisestä päättävän viranomaisen on mahdollisen muistutuksen johdosta tehtävä uusi päätös ja maksuvelvolliselle on lähetettävä uusi maksulippu, johon on liitetty valitusosoitus. Vasta tästä päätöksestä asianosainen voi määräajassa valittaa hallintolainkäyttölain mukaisesti hallinto-oikeuteen. Maksua ei tarvitse suorittaa ennen sen lainvoimaiseksi tulemista.

3.4.3 Maksujen ulosottokelpoisuus

Kunnossapitolain maksuja koskevat säännökset on koottu 14b §:ään. Kunnossapito-lakiin ei sisälly säännöstä siitä, että kunnossapitolain mukaiset julkisoikeudelliset maksut, saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä, joten kunnossapito- ja puhtaanapitotehtävien hoitamisesta maksuunpantujen maksujen periminen ulosottotoimin edellyttää tuomiota tai päätöstä. Kunnan on haettava erääntyneelle maksulle ulosottoperuste käräjäoikeudelta.

3.4.4 Arvonlisäverollisuus

Kunnan perimään maksuun tontinomistajien tehtävistä huolehtimisesta tulee lisätä arvonlisävero. Mikäli arvonlisäveroa ei perittäisi, asettaisi se kunnan palvelun saavat tontinomistajat edullisempaan asemaan kuin suoraan urakoitsijalta palvelun ostavat tontinomistajat. Samalla loukattaisiin näitä palveluja tontinomistajille myyvien yritysten kilpailuneutraliteettia.

4. Kadulla ja yleisellä alueella tehtävien töiden ohjaus

4.1 Taustaa

Kunnan velvollisuus ohjata ja yhteen sovittaa kadulla tehtäviä töitä on osa kunnalle kuuluvaa kadunpitovelvollisuutta (MRL 84 §). Kadulla tehtävien töiden yhteensovittaminen koskee katualuetta sekä sen ylä- ja alapuolisia johtoja, laitteita ja rakenteita. Vastaavan kaltainen koordinointitehtävä on asetettu kunnalle viestintämarkkinalain 110 §:ssä.

Kunnossapitolain 14a §:ään otettu säännös kunnalle ilmoittamisesta ennen kuin kadulla ja yleisellä alueella voidaan ryhtyä töihin, on välttämätön, jotta kunta on ajan-tasaisesti selvillä kadulla tehtävistä töistä. Kadulla tehtävien töiden yhteensovittamisen tarkoituksena on varmistaa se, että kaikki yhdyskunnan ja kiinteistöjen toiminnan kannalta oleelliset verkostot ja laitteet voidaan sijoittaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Samalla pyritään huolehtimaan siitä, että kaivutöiden yhteydessä ei vahingoiteta alueella ennestään olevia johtoja, laitteita tai katurakenteita. Kunnan oikeus olla selvillä kadulla tehtävistä töistä on tarpeen myös sen vuoksi, että kunnalla on aina viime kädessä vastuu kadun ja yleisen alueen kunnossapidon järjestämisestä silloinkin, kun joku muu tekee työtä alueella. Ilmoitusvelvollisuuden kautta pyritään kiinnittämään entistä enemmän huomiota myös kadun ja yleisen alueen esteettömänä ja viihtyisänä pitämiseen maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.

Silloin kun tarkoituksena on sijoittaa kadulle tai sen ylä- tai alapuolelle pysyvästi johto tai muu laite, on sijoittamiseen saatava erikseen kunnalta oikeus ensisijaisesti sopimalla tai erimielisyystilanteissa rakennusvalvontaviranomaisen päätöksellä (sijoituslupa). Eli pelkkä kadulla tehtävistä töistä ilmoittaminen ei riitä silloin, kun katualueelle on tarkoitus sijoittaa pysyvästi johto tai muu laite. Sijoituslupa haetaan normaalisti ajallisesti ennen kadulla tehtävistä töistä ilmoittamista.

4.2 Sijoituslupa

Kiinteistöjen ja yhdyskuntien energiahuolto, vesihuolto sekä puhelin- ja muiden viestintäyhteyksien turvaaminen edellyttävät mahdollisuutta sijoittaa johtolinjoja vieraalle alueelle. Johtolinjojen sijoittamisesta säädetään maankäyttö- ja rakennus-laissa sekä telekaapeleiden osalta myös viestintämarkkinalaissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n 1 mom. säädetään yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamisesta seuraavasti:

Kiinteistön omistaja ja haltija on velvollinen sallimaan yhdyskuntaa tai kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisen omistamalleen tai hallitsemalleen alueelle, jollei sijoittamista muutoin voida järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. Sama koskee johtoihin liittyviä vähäisiä laitteita, rakennelmia ja laitoksia. Johtoa tai muuta laitetta ei saa rakentaa niin, että vaikeutetaan alueen kaavoitusta tai kaavan toteuttamista. Jollei sijoittamisesta ole sovittu kiinteistön omistajan ja haltijan kanssa, sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Sijoittamisesta päätettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle aiheuteta tarpeetonta haittaa. MRL 161 §:n 5 mom. mukaan se mitä on säädetty kiinteistön omistajasta ja haltijasta, koskee myös yleisen alueen omistajaa ja haltijaa.

Johtojen sijoituslupa perustuu useimmiten ja ensisijaisesti kiinteistön omistajan tai haltijan ja sijoittamista haluavan väliseen sopimukseen. Katualueelle pysyvästi sijoitettavien yhdyskuntateknisten laitteiden osalta sopimus solmitaan kunnan toimi-valtaisen viranomaisen ja laitteiden sijoittajan välillä. Sopimusten pysyvyyden varmistamiseksi on säädetty, että sopimus johdon tai laitteen sijoittamisesta sitoo myös kiinteistön uutta omistajaa (MRL 161.2 §). Sijoitusluvan ja kadulla tehtävistä töistä ilmoittamisen ohella yhdyskuntateknisen laitteen rakentaminen saattaa edellyttää vielä erikseen maankäyttö- ja rakennuslain 18 luvun nojalla rakennus- tai toimenpidelupaa.

Ellei sopimusta sijoittamisesta synny, yhdyskuntaa ja kiinteistöä palvelevan johdon sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen (MRL 161§). Rakennusvalvontaviranomaisen on päätöstä tehdessään erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, ettei kiinteistölle tai kadulle ja sen rakenteille aiheuteta tarpeettomasti haittaa. Vaihtoehtoisesti lupa voi telekaapelin osalta perustua viestintämarkkinalain 10 luvun säännöksiin. Tällöin kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi antaa teleyritykselle sijoitusoikeuden vahvistamalla telekaapelisuunnitelman.

Rakennusvalvontaviranomaisen päätökseen johdon sijoittamisesta haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:ssä säädetään. Menettely on sama, jos päätös perustuu viestintämarkkinalain 106 §:ään. Muutosta haetaan valittamalla alueella toimivaltaiseen hallinto-oikeuteen. Muilta osin muutoksenhaussa noudatetaan mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään. Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi hakemuksesta antaa luvan sijoittaa johdot ennen kuin sijoittamispäätös on lainvoimainen vakuutta vastaan MRL 144 §:n nojalla.

Kunnan lupa tarvitaan myös silloin, kun katua tai muuta yleistä aluetta käytetään esimerkiksi kiinteistön rakentamis- tai korjaustöiden suorittamiseen tai alueelle sijoitetaan muita rakenteita tai rakennelmia. Mikäli kunta ei suostu sijoittamiseen em. tapauksissa, rakennushankkeeseen ryhtyvä voi hakea lupaa MRL 149§ 4 mom. perusteella rakennusvalvontaviranomaiselta.

4.3 Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoittamisessa noudatettavasta menettelystä säädetään kunnossapitolain 14a §:ssä. Lisäksi sovellettavaksi tulevat hallintolain menettelyä koskevat säännökset.

Työstä ilmoittaminen on välttämätön ennen kuin kadulla tai muulla yleisellä alueella voidaan aloittaa kaivanto- ja muut vastaavat työt. Eli töitä ei voida esimerkiksi pelkän sijoitusluvan perusteella aloittaa. Ilmoitusvelvollisuuden tahallinen tai huolimattomuudesta johtuva laiminlyönti on rangaistusuhan alainen teko, josta työstä vastaava voidaan tuomita sakkoon kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain säännösten rikkomisesta (kunnossapitolaki 17 §).

Kunnan on käsiteltävä sille tehty ilmoitus 21 vuorokauden kuluessa. Ilmoitusten käsittelijästä määrätään kunnan johtosäännössä.

4.3.1 Ilmoitettavat työt

Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on antaa kunnalle mahdollisuus ohjata, valvoa, ajoittaa ja sovittaa yhteen töitä ja niiden suorittamista niin, että töistä liikenteelle tai muulle käytölle aiheutuvia haittoja voidaan estää ja vähentää. Ilmoitusvelvollisuuden alaisella työllä tarkoitetaan siten:

1)  Erilaisten johtojen, kaapeleiden tai putkien sekä niihin liittyvien laitteiden sijoittamiseksi tai korjaamiseksi tehtäviä töitä,

2)  kiinteistön rakentamis- tai korjaamistöitä, joiden suorittamiseksi on tarpeen rajata osa viereisestä kadusta tai muusta yleisestä alueesta työmaa-alueeksi

3)  muita töitä.

Käytännössä töistä ilmoittaminen tehdään ajallisesti lähellä aiotun työn aloittamisajankohtaa.

4.3.2 Ilmoitusvelvollinen

Työstä vastaavan on ilmoitettava kadulla ja yleisellä alueella tehtävästä työstä. Työstä vastaavalla tarkoitetaan sitä, jonka lukuun työtä tehdään. Kyse voi olla esimerkiksi tontinomistajan, kunnan, rakennusyrityksen, tele- tai energia-alan yrittäjän, vesihuoltolaitoksen tai muun tahon hankkeesta.

Käytännössä työstä vastaava voi antaa ilmoituksen tekemisen urakoitsijan tehtäväksi. Vastuu ilmoittamisesta säilyy siirrosta huolimatta aina työstä vastaavalla. Työstä vastaavan ohella myös kadulla töitä tekevän urakoitsijan tai muun toimijan on huolehdittava siitä, että töiden tekemiselle on saatu asianmukainen kunnan hyväksyntä. Laiminlyönnin seurauksena kunnan valvontaviranomainen voi keskeyttää aloitetun työn tekemisen.

Työstä vastaavan on huolehdittava myös siitä, että työmaalla on taulu, josta ilmenee työn suorittaja ja työstä vastaavan yhteystiedot. Työstä vastaava huolehtii myös siitä, että työmaa-alue pidetään puhtaana työn aikana sekä saatetaan hyväksytyn työajan kuluessa työtä edeltäneeseen kuntoon.

4.3.3 Ilmoituksen sisältö

Ilmoitukseen on kunnossapitolain 14 §:n 2 mom. mukaan liitettävä selvitys, jossa osoitetaan tarvittavassa laajuudessa

  • alueen työnaikainen käyttö
  • työn  kesto
  • työnaikaiset liikennejärjestelyt kaikki liikennemuodot huomioon ottaen
  • työstä vastaava henkilö ja hänen ammattipätevyytensä sekä
  • laitteiden ja rakenteiden sijoitus sekä sijoitussopimus tai -lupa.

Jotta kunta voi tarkastaa annetun ilmoituksen ja hyväksyä ilmoituksessa olevan työn suorittamisen, ilmoitukseen liitettävän selvityksen on oltava riittävän tarkka. Asian riittävän selvittämisen turvaamiseksi kunnalla on oikeus pyytää työstä vastaavalta muitakin asian käsittelemiseksi tarpeellisia selvityksiä. Lisäselvityksen hankkimiseen sovelletaan mitä hallintolain 22 §:ssä säädetään asiakirjan täydentämisestä.

Ilmoituksen tekemiselle ei ole säädetty mitään tiettyä määrämuotoa, joten työstä ilmoittaminen voidaan tehdä vapaamuotoisesti, kunhan ilmoitusasiakirjaan sisältyvät kaikki laissa vaaditut sekä asian käsittelemiseksi muuten tarvittavat tiedot.

4.3.4 Töiden aloittaminen ja työn suorittamista koskevat määräykset

Ilmoituksen käsittely

Kun kunta antaa ilmoituksen johdosta nimenomaisen suostumuksen töiden aloittamiselle, työt voidaan aloittaa heti suostumuksen tiedoksisaamisen jälkeen. Jos kunnan suostumusta ja siihen mahdollisesti liittyviä määräyksiä ei anneta 21 vuorokauden kuluessa siitä, kun ilmoitus toimitettiin kunnalle, voidaan työt aloittaa määrä-ajan kuluttua umpeen. Eli tosiasiallisesti 21 vuorokauden määräaika asettaa kunnalle määräajan asian viivytyksettömälle käsittelylle sillä uhalla, että määräajan kulumisen jälkeen ilmoituksen mukaisesti tehtävään työhön ei voida enää jälkikäteen puuttua.  Kunnan passiivisuus ei estä ilmoituksen mukaisten töiden aloittamista.

Vaikka kunnan ei tarvitsekaan antaa nimenomaista suostumustaan töiden aloittamiselle, on se hyvä antaa, jotta kadulla tehtävät työt voidaan aloittaa ilman tarpeetonta viivytystä. Vaikka suostumus periaatteessa voitaisiinkin antaa suullisesti, on suostumus syytä aina kirjata annetuksi ja lähettää suostumus lisäksi kirjallisesti ilmoituksen tekijälle.

Rikkoontuneiden johtojen, laitteiden ja rakenteiden korjaukseen merkittävien vahinkojen estämiseksi saa suorittaa välittömästi Tällaisen työn suorittamisesta on kuitenkin ilmoitettava kunnalle niin pian kuin mahdollista ja annettava kadulla tehdyistä töistä ennakkoilmoitusta vastaava selvitys (kunnossapitolaki 14  a § 5 mom.).

Ilmoituksen johdosta annettavista määräyksistä

Kunta voi antaa ilmoituksen johdosta sellaisia määräyksiä työn suorittamisesta, jotka ovat tarpeen työstä mahdollisesti liikenteen sujuvuudelle, turvallisuudelle ja esteettömyydelle; sekä kadulla ja yleisellä alueella sijaitseville johdoille ja laitteille taikka kadun ja yleisen alueen rakenteille aiheutuvan haitan ja vahingon vähentämiseksi.

Määräykset ovat osa suostumusta, joten ne annetaan samalla kun suostumus töiden aloittamiselle annetaan. Jos 21 vuorokauden määräaika kuluu umpeen ilman, että kunta antaa nimenomaista suostumustaan töiden aloittamiselle mahdollisine työn suorittamista koskevien määräyksineen, työ voidaan suorittaa annetun ilmoituksen mukaisesti eikä työn suorittamista koskevia määräyksiä enää jälkikäteen voida antaa.

Jos annettavat määräykset ovat työn tekijän kannalta odottamattomia tai yllättäviä, työstä vastaavalle on syytä antaa mahdollisuus lausua määräyksistä ennen niiden antamista. Määräykset on aina perusteltava. Suostumukseen, jossa annetaan työn suorittamista koskevia määräyksiä, on liitettävä ohjeet määräyksen lainmukaisuuden saattamisesta kunnan rakennusvalvontaviranomaisen ratkaistavaksi.

Määräysten lainmukaisuuden ratkaiseminen

Määräyksiin tyytymätön ilmoitusvelvollinen eli työstä vastaava voi saattaa määräysten lainmukaisuutta koskevan kysymyksen kunnan rakennusvalvontaviranomaisen ratkaistavaksi. Mitään määräaikaa asian saattamiselle rakennusvalvontaviran-omaisen käsiteltäväksi ei laissa ole säädetty.  Määräysten lainmukaisuuden ratkaisemisessa kunnan rakennusvalvontaviranomainen tutkii ensimmäisenä asteena määräysten lainmukaisuuden. Menettelyyn sovelletaan mitä hallintolaissa säädetään hallintoasian käsittelystä. Vasta kunnan rakennusvalvontaviranomaisen asiassa antamaan päätökseen voi hakea muutosta valittamalla. Rakennusvalvontaviranomaisen päätökseen on liitettävä valitusosoitus.

Rakennusvalvontaviranomaisen päätökseen voi hakea muutosta se, jolle työn suorittamista koskevat määräykset on kohdistettu. Jos rakennusvalvontaviranomainen on muuttanut kunnan antamia työn suorittamista koskevia määräyksiä, myös kunnalla on asiassa valitusoikeus. Päätökseen haetaan muutosta hallintovalituksin toimivaltaiselta hallinto-oikeudelta.

Milloin asia saatetaan rakennusvalvontaviranomaisen ratkaistavaksi, työtä ei saa tehdä vastoin kunnan antamia määräyksiä. Jos työhön halutaan ryhtyä, tulee siis noudattaa kunnan antamia määräyksiä. Muussa tapauksessa on odotettava, että kunnan rakennusvalvontaviranomainen on ratkaissut määräysten lainmukaisuuden. Määräysten lainmukaisuutta koskeva asia saa lainvoiman, jos kunnan rakennusvalvontaviranomaisen asiassa antamaan päätökseen varattu muutoksenhakuaika kuluu umpeen ilman, että asiassa on valitettu hallinto-oikeuteen.

4.4 Kustannusten periminen

4.4.1 Tarkastus- ja valvontamaksu

Kunta voi periä maksun, joka perustuu kadulla ja yleisellä alueella tehtävästä työstä annetun ilmoituksen tarkastamisesta ja tämän työn valvonnasta kunnalle aiheutuneisiin kustannuksiin (käsittelymaksu). Kunta hyväksyy maksujen määräämisen perusteet sisältävän taksan (kunnossapitolaki 14b §).

Maksu ilmoituksen tarkastamisesta ja siihen liittyvästä työn valvonnasta koskee viranomaistoimintaa, joten siitä ei peritä arvonlisäveroa.

4.4.2 Maksu kadun tai yleisen alueen sulkemisesta

Kunta voi periä aikaan, alueen laajuuteen ja alueen keskeisyyteen perustuvan kohtuullisen maksun alueen tilapäisestä käyttämisestä 14a §:ssä tarkoitetulla tavalla työmaana, jos alue rajataan pois yleisestä käytöstä. Maksu peritään yhden työmaan osalta vain kerran, vaikka samalla kertaa voidaan asentaa esimerkiksi eri laitosten kaapeleita samaan kaivantoon. Maksua ei peritä, jos työ tehdään kunnan suorittaman kadun rakentamiseen liittyvän työn yhteydessä. Maksua ei peritä siltä ajalta, jonka alue on työmaana työstä vastaavasta riippumattomasta syystä, jota ei voida ennakoida. (kunnossapitolaki 14b § 3 mom.).

Maksun tavoitteena on katujen ja yleisten alueiden pysyminen niille varatussa yleisessä käytössä, kaivantojen lyhyt aukioloaika ja töiden yhteensovittaminen. Maksun on oltava määrältään kohtuullinen ja sen perusteena on työmaa-alueen rajaamiseen pois yleisestä käytöstä tarvittava aika, rajatun alueen laajuus ja alueen keskeisyys. Maksun kohtuullisuuteen vaikuttaa muun muassa maksun suuruus suhteessa rakentamishankkeiden yleisiin kustannuksiin.

On huomattava, että maksu kadun ja yleisen alueen tilapäisestä sulkemisesta yleiseltä käytöltä voidaan periä erikseen riippumatta siitä, periikö kunta työstä vastaavalta ilmoituksen käsittelyyn ja työn suorittamisen valvontaan perustuvan maksun.

Kadulla ja yleisellä alueella tehtävistä töistä haittaa kärsinyt voi hakea erikseen työstä vastaavalta korvausta MRL 161 §:n 3 mom. tai viestintämarkkinalain 107 ja 108 §:n nojalla sillä perusteella, että toimenpiteestä aiheutuu kiinteistön omistajalle tai haltijalle erikseen osoitettavissa oleva haitta tai vahinko. Korvausvelvollisuutta harkitessa kiinteistön omistajana pidetään myös yleisen alueen omistajaa ja haltijaa (MRL 161 §:n 5 mom.) eli myös kunta voi olla tässä mielessä haitankärsijänä.

Maksu kadun tai yleisen alueen sulkemisesta on luonteeltaan vuokra eikä siitä peritä arvonlisäveroa.

5.  Lain noudattamisen valvonta

5.1 Valvontaviranomainen

Kunnan määräämän viranomaisen (kunnan valvontaviranomainen) on valvottava, että kadun ja yleisten alueiden kunnossapito- ja puhtaanapitovelvollisuus täytetään. Ennen vuoden 2005 osittaisuudistusta valvontaviranomainen oli suoraan lain perusteella kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Lain muutoksen jälkeen kunta voi siis harkita uudelleen sen viranomaistahon, joka valvontaa suorittaa.

Koska valvontaviranomaiselle on kunnossapitolain 16 §:n 1 mom. annettu toimivalta käyttää kunnossapitolain tai sen nojalla annettujen määräysten noudattamisen turvaamiseksi hallinnollisia pakkokeinoja, valvontaviranomaisen on oltava kunnan monijäseninen viranomainen (kuntalaki 14 § 3 mom.). Kunnossapitolaissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena ei näin voi toimia kunnan yksittäinen viranhaltija tai luottamushenkilö. Valvontaviranomaisen alaiset viranhaltijat suorittavat käytännön valvontaa. Heillä on mahdollisuus ohjein ja neuvoin sekä kehotuksin puuttua niin kunnossa- ja puhtaanpidossa havaittuihin laiminlyönteihin kun opastaa kadulla ja muilla yleisellä alueilla tehtäviä töitä. Heillä ja poliisilla on myös kunnossapitolain 16§:n 4 mom. mukainen oikeus välittömän hallintopakon käyttämiseen turvallisuudelle aiheutuvan välittömän vaaran poistamiseksi.

Poliisin on valvottava, ettei kunnossa- ja puhtaanapitovelvoitteen laiminlyönnistä aiheudu vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle (kunnossapitolaki 16 § 4 mom.).

Kuntaa valvoo alueellinen ympäristökeskus. Jollei kunta täytä sille kuuluvaa kadun ja yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapitovelvollisuutta, alueellinen ympäristö-keskus voi velvoittaa kunnan siihen sakon uhalla (kunnossapitolaki 16 § 2 mom.).

Sen valvominen, että kadut pysyvät liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa kuuluu osin myös tontinomistajalle. Kunnossapitolain 5 §:ssä säädetään, että tontinomistajan on viipymättä ilmoitettava kunnalle tai poliisille havaitsemistaan liikennettä vaarantavista päällysteen rikkoutumisista, kuopista ja muista vastaavista puutteista kadun sillä osalla, jonka tontinomistaja on velvollinen pitämään puhtaana. Tontinomistajan on ilmoittamisen lisäksi ryhdyttävä tarvittaviin väliaikaisiin toimiin liikenteen varoittamiseksi.

5.2 Hallintopakko

Toimivalta käyttää hallintopakkoa

Jos valvonnassa havaittuja puutteita tai laiminlyöntejä ei oikaista kehotuksista huolimatta, on varsinaisella valvontaviranomaisella mahdollisuus puuttua asiaan hallintopakkokeinoin.

Kunnossapitolain 16 §:n 1 mom. mukaan, jos joku ryhtyy toimiin kunnossapitolain tai sen nojalla annettujen määräysten vastaisesti taikka lyö laimin laissa säädetyn tai sen nojalla annettuun määräykseen perustuvan velvollisuuden, kunnan valvontaviranomainen voi velvoittaa hänet täyttämään velvollisuutensa sakon uhalla tai uhalla, että kunta tekee tekemättä jätetyn työn hänen kustannuksellaan. Samoin voidaan niskoittelijaa, jos erityiset syyt sitä vaativat, sakon uhalla kieltää jotakin tekemästä.

Jos laiminlyönnin johdosta aiheutuu välitöntä vaaraa turvallisuudelle, kunnan valvontaviranomaisen alaisella viranhaltijalla on oikeus välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin vaaran poistamiseksi. Asiasta on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava kirjallisesti laiminlyöjälle. Asia on saatettava ilman aiheetonta viivytystä kunnan valvontaviranomaisen käsiteltäväksi, jonka on tehtävä asiassa päätös.

Poliisilla on vastaava oikeus välittömän vaaran poistamiseen. Poliisin on välittömästi vaaran poistamisen jälkeen tehtävä asiasta päätös, joka saatetaan laiminlyöjän tietoon.

Kunta ja poliisi voivat periä 16 §:n 4 mom. mukaisesti välittömän vaaran torjumisesta aiheutuneet erityiset kustannukset siltä, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä vaara on aiheutunut. Erityisiä kustannuksia ovat sellaiset työstä tai kaluston käytöstä aiheutuneet kustannukset, jotka eivät johdu tavanomaisesta valvontatyöstä tai tavanomaisesta kaluston käytöstä.

Hallintopakkomenettely

Menettelyyn sovelletaan uhkasakkolakia. Ennen kuin hallintopakon sisältävä velvoitepäätös voidaan antaa, on asianosaiselle varattava todisteellisesti tilaisuus antaa selitys asiassa. Todisteellinen kuuleminen on välttämätön vaihe hallintopakon asettamisessa. Todisteellinen kuuleminen tapahtuu joko saantitodistuksella tai haaste-miehen avustuksella. Kuulemiskirjeessä pyydetään asianosaiselta selvitystä lainvastaisesta teosta sekä yksilöidään se toimenpide tai laiminlyönti, johon hallintopakon (uhkasakon tai teettämisuhan) käyttäminen liitetään. Kun käytetään teettämisuhkaa, yksilöidään se teko mikä teetetään. Asianosaisen vastineen antamiselle asetetaan määräaika uhalla, että kuulemiselle varatun määräajan umpeuduttua kunnassa voidaan tehdä velvoitteen asettamista koskeva päätös vaikka asianosainen olisi pysytellyt asiassa passiivisena.

Kuulemisen jälkeen asiassa tehdään varsinainen päätös eli päätös siitä mitä asian-osaisen on tehtävä sekä asetetaan päävelvoitteen noudattamisen turvaamiseksi joko kiinteä tai juokseva uhkasakko tai teettämisuhka.

Päävelvoitteen ja siihen asetetun hallintopakon sisältävä päätös valitusosoituksineen annetaan asianosaiselle todisteellisesti tiedoksi joko haastetiedoksiantona tai saantitodistuksella. Kun päätös on saanut lainvoiman ja päävelvoitteen suorittamiselle varattu määräaika on kulunut umpeen, kunta suorittaa tarkastuksen, jossa todetaan, onko velvoite täytetty.

Ellei päävelvoitetta ole annettuun määräaikaan mennessä noudatettu, kunnan on kuultava uudelleen asiaosaista siitä, miksi velvoitetta ei ole täytetty ja siitä, että päätöksen noudattamatta jättäminen saattaa johtaa asetetun uhan täytäntöön panemiseen sekä uuden ankaramman uhkasakon tai teettämisuhan asettamiseen. Asian-osaiselle annetaan todisteellisesti tiedoksi kunnan tarkastuksesta laadittu tarkastuslausunto, jossa todetaan, että päätöstä ei ole noudatettu ja varataan tilaisuus selityksen antamiseen määräajassa.

Kun kunnan päätös päävelvoitteen sekä hallintopakon asettamisesta on lainvoimainen, hallintopakko voidaan tuomita eli panna uhkasakko maksuun tai tehdä työ laiminlyöjän kustannuksella. Jos on tarvetta, samalla päätöksellä jolla hallintopakko tuomitaan täytäntöön pantavaksi, voidaan asettaa uusi ankarampi uhka. Uhkasakot tuomitaan valtiolle. Tuomitulle lähetetään kunnan toimesta oikeusministeriön sakkolomakkeelle laadittu maksulippu.

6.  Lain voimaantulo ja siirtymäsäännös

Laki on annettu 15.7.2005 ja tuli voimaan 1.11.2005. Koska kunnan ja tontinomistajan tehtävien muuttaminen voi vaatia aikaa ja uusia järjestelyjä on lain voimaan-tuloon liitetty siirtymäsäännös. Siirtymäsäännöksen mukaan valtuustolla oli mahdollisuus ennen lain voimaantuloa päättää, että kunta ottaa hoidettavakseen seuraavat tehtävät määrätystä ajankohdasta, kuitenkin viimeistään kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta:

  • liukkauden torjuntaan käytetyn kiviaineksen poistaminen
  • kunnan velvollisuus pitää kunnossa jalankulku- ja pyörätie
  • kunnan velvollisuus ottaa huolehtiakseen tontinomistajien kunnossapitovelvollisuudesta

Mikäli kunnan valtuusto teki edellä mainittujen tehtävien osalta siirtymäsäännöksen tarkoittaman päätöksen, siirtyvät nuo tehtävät kunnalle päätöksessä sanotusta ajan-kohdasta alkaen. Muutoin tehtävät siirtyivät kunnalle lain voimaan tulosta 1.11.2005 alkaen. Siirtymäsäännöksen soveltamista selostettiin Kuntaliiton 9.8.2005 päivätyssä yleiskirjeessä nro 17/80/2005.

SUOMEN KUNTALIITTO

Leena Karessuo 
johtaja, yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö

Jussi Kauppi
yhdyskuntatekniikan päällikkö

 
 


 

 Liitteet