Yleistä puitelain luonteesta
Esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (jäljempänä puitelaki) ja siihen liittyvät esitykset laiksi kuntajakolain ja varainsiirtoverolain muuttamisesta muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, jonka tavoitteena on antaa suuntaviivat ja puitteet kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiselle.
Lakikokonaisuus on sekä valmistelutavaltaan että sisällöltään poikkeuksellinen. Puitelakiesitys perustuu poliittiseen sopimukseen, jota olivat hyväksymässä hallituspuolueitten lisäksi suurimmat oppositiopuolueet. Poliittinen sopimus oli kirjoitettu pykälien muotoon. Lakiesitys noudattaa pääpiirteissään poliittisen sopimuksen linjauksia.
Määräaikainen puitelaki sisältää oikeudelliselta luonteeltaan monentyyppisiä säännöksiä.
Ensiksi puitelaki edellyttää, että tietyistä asioista valmistellaan erikseen lainsäädäntöä ja asetetaan tavoitteita tällaiselle lainsäädännölle (ns. lainsäädäntötoimeksiannot). Tällaisia säännöksiä ovat mm. peruspalveluohjelmaa, valtionosuusuudistusta ja valtiolle siirrettäviä tehtäviä ja niiden rahoitusta koskevat säännökset. Tällainen on myös vaikeassa taloudellisessa asemassa olevia kuntia koskeva kuntajakolain muutos, jossa säädettäisiin, että tiettyjen edellytysten täyttyessä kuntajakolain muuttamisesta annetaan tietynsisältöinen hallituksen esitys. Vaikka tällaiset säännökset ovat lain säännöksinä poikkeuksellisia, ne eivät valtiosäännön näkökulmasta liene ongelmallisia.
Toiseksi puitelaissa säädetään kunnille suunnitteluvelvoitteita ja asetetaan suunnittelulle tavoitteita. Tällaisina voidaan mainita esim. puitelain ja kuntajakolain mukaiset kunnan määrittelyt sekä yhteistoiminta-alueen väestöpohjatavoitteet. Lähinnä tavoitesäännöksiä ne ovat sen vuoksi, että niiden toteuttaminen tapahtuu kuntien omilla päätöksillä ilman että laissa olisi säädetty nimenomaisia velvoitteita niiden toteuttamiseen. Yhteistoiminta-alueet on tarkoitettu muodostettaviksi mahdollisimman pian lain voimaantulon jälkeen, mutta varsinaisia toimeenpanovelvoitteita (ajoitus, sanktiot) ei niitäkään koskien laissa säädetä.
Kolmanneksi lakikokonaisuuteen sisältyy suoraan sovellettavia säännöksiä. Tällaisia ovat erityisesti kuntajakolain ja varainsiirtoverolain muutoksiin sisältyvät säännökset ja puitelain suunnitteluvelvoitteet.
Perustuslakiarviot
Valtiosäännön näkökulmasta arvioitaviksi tulevat ennen muuta kunnille asetettavien velvoitteiden suhde perustuslain 121 §:ssä turvattuun kunnalliseen itsehallintoon sekä kuntien asema tiettyjen TSS- perusoikeuksien turvaajana sekä kielelliset oikeudet.
Todettakoon, että hankkeen eri vaiheissa hankkeen ja perustuslain välinen yhteys on ollut tarkastelussa monessa yhteydessä. Varsin varhaisessa vaiheessa professori Tuori arvioi ns. kolmea uudistusmallia, aluekuntamallia, piirimallia ja peruskuntamallia perustuslain näkökulmasta. Myös hankkeen lakiryhmä teki arvion perustuslain eri malleille asettamista reunaehdoista. Näiden arvioiden käyttöarvo on tämän lakiesityksen yhteydessä rajoitettu johtuen siitä, että puitelain ratkaisut poikkeavat valmisteluvaiheessa esillä olleista ratkaisuista.
Ainoa perustuslakiarvio, joka perustuu käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen perustuvien ratkaisumallien pohjalta, on yksityiskohtaisten perustelujen luku 3 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys.
Kuntaliitto voi yhtyä niihin arvioihin, joita hallituksen esityksen perusteluissa on säätämisjärjestyksestä esitetty. Seuraavassa tuodaan esille lähinnä tuota arviota täydentäviä näkökohtia.
Suhde TSS-oikeuksiin
Hallituksen esityksen perusteluissa aivan oikein painotetaan kuntien merkittävää asemaa erityisesti sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttamisessa. Kuntien tehtävänä on erityisesti näitä oikeuksia toteuttavien peruspalvelujen ja sosiaalietuuksien turvaaminen. Se, että nämä perusoikeudet tulevat tosiasiassa eikä vain lakiin kirjoitettuina oikeuksina turvatuiksi, edellyttää, että kunnilla on taloudelliset ja muut edellytykset huolehtia velvoitteistaan, kuten perustuslakivaliokuntakin on useissa yhteyksissä todennut.
Puitelaissa ei ole suoraan TSS-oikeuksien tai niiden rahoituksen turvaamista koskevia säännöksiä, vaan vaikutukset ovat välillisiä. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, tarkoituksena on vahvistaa kunta- ja palvelurakenteita siten, että kunnat pystyvät tulevaisuudessakin turvaamaan perustuslaissa turvatut peruspalvelut.
Kuntaliitto yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa esitettyyn arvioon, että uudistuksella on perusoikeusjärjestelmään pohjautuvat painavat perusteet. Puitelain yhteydessä tulisi korostaa myös kuntien taloudellisten edellytysten turvaamista koskevia perustuslain vaatimuksia.
Kunnan velvoitteet
Laissa kunnille asetettavat velvoitteet ovat pääosin suunnitteluvelvoitteita, vähäisemmässä määrin toimeenpanovelvoitteita. Tällä on vaikutusta myös velvoitteiden perustuslain mukaisuuden arviointiin.
Kuntarakenteiden osalta merkittävä periaatteellinen säännös, joka on sekä puitelain 5 §:n 1 momentissa että kuntajakolain 1 §:n 2 momentissa on elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan määritelmä:
”Kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta.”
Säännös on muotoilustaan huolimatta tavoitteellinen. Keinoina tavoitteen toteuttamiseksi ovat puitelakiin sisältyvät suunnitteluvelvoitteet, joissa kuntajaon muutos on eräänä huomioon otettavana vaihtoehtona, kuntajakolain mukaiset keinot (vapaaehtoiset kuntaliitokset, joita vauhditetaan etupainotteisesti yhdistymisavustuksin). Ainoa ns. pakkoliitokseen viittaava velvoite on 9 §:ssä (vaikeassa taloudellisessa asemassa olevia kuntia koskeva lainsäädäntötoimeksianto), joka sekään ei tässä vaiheessa tarkoita konkreettista sääntelyä, vaan viittaa tulevaan lainsäädäntöön. Kuten hallituksen esityksen perusteluissa (s.125) todetaan, perustuslaki ei aseta estettä sille, että valtioneuvosto päättäisi pakkoliitoksesta eduskunnan sijasta.
Vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohja perusterveydenhuollossa ja vähintään noin 50 000 asukkaan väestöpohja ovat toimeenpanosuunnittelun lähtökohta. Velvoite ei kuitenkaan jää tähän, vaan ajatuksena on, että toiminta myös tosiasiassa organisoidaan siten, että väestöpohja tavoitteet saavutetaan. Milloin tällainen velvoite on täytettävä, ts. milloin yhteistoiminta-alue on viimeistään muodostettava? Tähän lakiteksti ei anna vastausta suoraa vastausta. Lain 11 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan:
”(Tämä) selvityksen ja toimeenpanosuunnitelman laadinnalle säädettäväksi ehdotettu aikataulu perustuu tavoitteeseen, että uudistuksen toteutus alkaisi mahdollisimman pian lain voimaantulon jälkeen. Lain edellyttämät kunta- ja palvelurakenteen muutokset tulisi olla kaikilta osin saatettu loppuun lain voimassaoloaikana eli viimeistään vuoden 2013 alusta.”
Kysymyksessä ei siis tarkasti ottaen ole säännös, joka velvoittaisi kunnat perustamaan yhteistoiminta-alueen, vaikkakin tavoitteena on, että näin tulisi tapahtumaan.
Edellä oleva on lisäperusteluna sille hallituksen esityksen johtopäätökselle, että kuntarakenteen ja palvelurakenteen muutosta edistävät säännökset, jotka velvoittavat yhteistoimintaan tai vähintäänkin asettavat yhteistoimintaorganisaatioon kuulumisen suunnittelun tavoitteeksi, eivät ole kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta ongelmallisia.
Äänivallan rajoitus
Kuntaliitto on hallintovaliokunnalle jättämässään lausunnossa päätynyt esittämään puitelain 6 §:n 1 momentissa ehdotetun äänivallan rajoitusvelvoitteen poistamista. Tämä johtuu siitä, että sairaanhoitopiireillä ei ole kuntalain säätämisen jälkeen ollut velvollisuutta noudattaa äänivaltarajoitusta eivätkä ne myöskään käytännössä ole sitä tehneet. Asiaa ilmenee hallintovaliokunnalle jättämämme lausunnon liitteistä, jotka ovat myös tämän lausunnon liitteinä 1 ja 2.
Perustuslain näkökulmasta äänivaltarajoitukset ovat merkityksellisiä kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojan kannalta
• toisaalta sen vuoksi, että niillä pyritään estämään yhden kunnan liia määräävää asema
• toisaalta sen vuoksi, että liian suuri äänivallan rajoitus voi olla kohtuuttmassaa epäsuhteessa yksittäisen kunnan yhteistyövelvoitteisiin nähden.
Molemmat näkökohdat ovat olleet perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännössä esillä. Molempien näkökohtien huomioon ottaminen lainsäädännössä johtaa usein käytännön kannalta kaavamaisiin ratkaisuihin. Äänivallan sääntely pienessä muutaman kunnan kuntayhtymässä ei voi tapahtua samoin periaattein kuin laajan väestöpohjan kuntayhtymissä. Niinpä puitelain 5 §:n 2 momentissa ehdotetaan, että ”yhteistoiminta-alueen päätöksenteko on järjestettävä siten, että se perustuu siihen osallistuvien kuntien asukaslukuun, jolleivät kunnat toisin sovi”. Useimmiten paras vaihtoehto onkin jättää äänivallan määrittely tai rajoittaminen kuntien sopimuksen varaan. Esimerkiksi sairaanhoitopiirien perussopimuksissa on usein päädytty erikoissairaanhoitolain 17 §:stä poikkeaviin ratkaisuihin.
Kuntaliitto toteaa, että esitetyt äänivaltaa koskevat äänivallan rajoitukset tai äänivallan määräytyminen asukasluvun perusteella yhteistoiminta-alueella eivät ole kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojan kannalta ongelmallisia, mutta erityisesti 6 §:n rajoitus voi aiheuttaa käytännössä ongelmia.
Muilta osin Kuntaliitolla ei ole lisättävää hallituksen esityksen perusteluissa tehtyyn perustuslakiarvioon. Kuntaliitto yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa esitettyyn arvioon, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
SUOMEN KUNTALIITTO
Kari Prättälä
lakiasiain johtaja
Liite 1
Kuntalain ja erikoissairaanhoitolain välinen suhde ennen puitelain säätämistä
Kuntalain 3 §:n mukaan lähtökohta on, että erityislainsäädäntö menee ristiriitatilanteessa kuntalain sääntelyn edelle. Pykälän 2 momentti antaa kuitenkin etusijan kuntalain sääntelylle ”kuntien yhteistoiminnan muotoa” koskevissa asioissa. Kuntalain 3 § kuuluu seuraavasti:
Kunnan hallinnossa noudatetaan tätä lakia, jollei lailla toisin säädetä.
Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään kuntien yhteistoiminnan muodosta, asianomaisten kuntien perustama kuntayhtymä voi hoitaa lailla kunnalle tai kuntien yhteisesti hoidettaviksi säädettyjä tehtäviä. Samoin voidaan sopia, että tällaisista tehtävistä huolehtii toinen kunta tai toisten kuntien perustama kuntayhtymä.
2 momentin säännöksen tarkoituksena on sallia kaikkien kuntalaissa säädettyjen yhteistoiminnan muotojen käyttö, vaikka erityislainsäädännössä edellytettäisiin jotain tiettyä yhteistoiminnan muotoa. Säännöksellä on tarkoitettu syrjäyttää erityislainsäädäntöön sisältyvät kuntayhtymän ”muotoa” koskevat säännökset. Muodolla on ymmärretty yhtymän ja jäsenkuntien välistä suhdetta, yhtymän hallinnon rakennetta ja yhtymän taloutta koskevia säännöksiä eli juuri niitä säännöksiä, jotka sisältyvät kuntalain 10 lukuun.
Lyhyesti asia voidaan ilmaista niin, että kuntalain kuntayhtymää koskevat säännökset syrjäyttävät ainakin ennen kuntalain säätämistä annetut erityislain vastaa¬vat säännökset. Kuntayhtymän muotoa koskevia erityissäännöksiä, joita ei 2 momentin säännöksestä johtuen noudateta, ovat mm. erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 5 luvun säännökset lukuun ottamatta kaksikielisyyden (suomi ja ruotsi) huomioon ottamista sairaanhoitopiirin hallinnossa. Näitä säännöksiä sovelletaan edelleen kuntalain 105.4 §:n siirtymäsäännöksen mukaan. Säännöksen tul¬kinnasta on myös oikeuskäytäntöä:
Ratkaisussa KHO 1994 A 18 on otettu kantaa 1976KunL 103.3 §:ään, johon vastaava kuntayhtymän muotoa koskeva säännös aiemmin sisältyi. Ratkaisussa oli kysymys siitä, onko ammatillista aikuiskoulutuskeskusta ylläpitävällä kuntayhtymällä velvollisuus asettaa erityislainsäädännön mukainen johtokunta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista annetun lain säännöksiä ei tule soveltaa ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän ylläpitämään aikuiskoulutuskeskukseen. Äänestys 4–1.
Erikoissairaanhoitolain 5 luvun 16 ja 17 §:ssä säädetään muun muassa yhtymävaltuuston jäsenten lukumäärästä ja äänimäärästä. Edellä olevan mukaisesti näistä säännöksistä voidaan poiketa perussopimuksessa sovittavalla tavalla.
Liite 2
Kuntaliiton kyselyn yhteenveto, Heikki Punnonen
Erikoissairaanhoitolain 17 §:n mukainen äänimäärä ja äänivallan rajoitus käytössä sairaanhoitopiirine perussopimuksissa lokakuussa 2006
Sairaanhoitopiirien johtajille ja talousjohtajille lähetettiin 5.10.2006 seuraava kysely:
• Onko sairaanhoitopiirinne perussopimuksessa äänimäärä ja äänivalta määrätty erikoissairaanhoitolain 17 §:n mukaisesti.
• Jos näin on, vastaukseksi riittää KYLLÄ.
• Jos näin ei ole, vastaa EI.
• Jos vastaus on EI, lähetä perussopimuksenne äänimäärää ja äänivaltaa koskevan pykälän teksti vastauksesi mukana.
Kaikki sairaanhoitopiirit vastasivat. Kainuun erikoissairaanhoito on osa maakuntahallintokokeilua.
Alla yhteenveto vastauksista ja seuraavilla sivuilla tekstit ja täydentävät kommentit.
shp |
kyllä |
melkein tai ei aivan |
ei |
vastaaja |
Etelä-Karjalan |
x |
|
|
Jouko Partanen, shpjoht |
Etelä-Pohjanmaan |
|
x |
|
Jaakko Pihlajamäki, shpjoht |
Etelä-Savon |
|
|
x |
Matti Nupponen, shpjoht |
H:gin ja Uudenmaan |
|
|
x |
Ilkka Kauppinen, halljoht |
Itä-Savon |
x |
|
|
Hemmo Pirhonen, shpjoht |
Kainuun maakunta |
|
|
|
|
Kanta-Hämeen |
x |
|
|
Seppo Karhu, taljoht |
Keski-Pohjanmaan |
x |
|
|
Hannu Pajunpää, shpjoht |
Keski-Suomen |
|
|
x |
Marja-Leena Kärkkäinen, hallpääll |
Kymenlaakson |
|
x |
|
Kari Hassinen, shpjoht |
Lapin |
|
|
x |
Jari Jokela, shpjoht |
Länsi-Pohjan |
x |
|
|
Riitta Luosujärvi, shpjoht |
Pirkanmaan |
x |
|
|
Alpo Karila, taljoht |
Pohjois-Karjalan |
|
|
x |
Ilkka Naukkarinen, taljoht, Sakari Kela, hallpääll |
Pohjois-Pohjanmaan
|
|
x |
|
Pekka Kaisto, taljoht |
Pohjois-Savon |
x |
|
|
Matti Pulkkinen, shpjoht |
Päijät-Hämeen |
|
|
x |
Veli Penttilä, lakimies |
Satakunnan |
x |
|
|
Tuula Aalto, talpääll |
Vaasan |
x |
|
|
Göran Honga, shpjoht |
Varsinais-Suomen |
x |
|
|
Aki Linden, shpjoht |
Yhteensä
|
10 |
3 |
6 |
|
Sairaanhoitopiirien perussopimusten poikkeamat erikoissairaanhoitolain 17 §:stä
Vastaajat lähettivät perussopimuksistaan seuraavat tiedot ja kommentit:
Etelä-Pohjanmaan shp
Määräys on melkein lain mukainen. Emme ole nähneet tarpeelliseksi varautua erikoissairaanhoitolain 16 §:n mukaisesti yli 100 000 asukkaan kuntiin.
Perussopimuksen 8 §
Jäsenten lukumäärä ja äänivalta
Kuntayhtymän päätösvaltaa käyttää valtuusto, johon jäsenkuntien valtuustot valitsevat jäseniä kunnanvaltuuston toimikautta vastaavaksi ajaksi kunnallisvaaleja edeltävän vuodenvaihteen väestötietojen mukaisen asukasluvun mukaan seuraavasti:
Kunnan asukasluku |
Jäsenten luku |
2000 tai vähemmän |
1 |
2001 - 8000 |
2 |
8001 - 25000 |
3 |
25001 tai enemmän |
4 |
Kullekin jäsenelle valitaan henkilökohtainen varajäsen.
Jäsenkunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä valtuustossa määräytyy vuosittain kunnan väestötietolain mukaisen vuoden vaihteen asukasluvun mukaan siten, että kunnan valitsemilla jäsenillä on yhteensä yksi ääni jokaista alkavaa tuhatta asukasta kohti. Äänimäärä voi kuitenkin olla enintään viidennes kaikkien jäsenkuntien valitsemien jäsenten yhteenlasketusta rajoittamattomasta äänimäärästä. Kunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä jakautuu tasan heistä saapuvilla olevien kesken.
Etelä-Savon shp
Perussopimuksen 7 §
Edustajien valinta, lukumäärä sekä äänivalta
1 mom. Jäsenkunnat käyttävät kuntayhtymässä päätösvaltaansa kuntayhtymän valtuustossa.
2 mom. Valtuustoon jäsenkunnat valitsevat jäseniä kunnanvaltuustojen toimikautta vastaavaksi ajaksi seuraavasti:
Kunnan asukasluku väestökirjalain mukaan toimikautta edeltävän vuoden alussa |
Jäsenten lukumäärä |
2000 - tai vähemmän |
1 |
2001 - 6000 |
2 |
6001 - 10000 |
3 |
10001 - 25000 |
4 |
25001 - tai enemmän |
6 |
3 mom. Kullekin jäsenelle valitaan henkilökohtainen varajäsen.
4 mom. Jäsenkunnan äänimäärä valtuustossa määräytyy ennen valtuuston kokousta viimeksi vahvistettujen tilinpäätösten mukaan siten, että kunnalla on yksi ääni jokaiselta alkavalta sadastuhannesosalta (1/100000) viimeisen tilinpäätöksen ja kahden sitä edeltäneen varainhoitovuoden tilinpäätöksen mukaan sen suoritettavaksi perussopimuksen 17, 19, 20 ja 21 §:ien mukaan määrätyistä maksuista kuntayhtymän omiin menoihin. Näin laskettu kunnittainen äänimäärä pyöristetään lähimpään kokonaislukuun.
5 mom. Jäsenkunnan äänimäärä voi kuitenkin olla enintään neljäkymmentäviisi sadasosaa (45/100) valtuuston kokouksessa edustettuna olevien jäsenkuntien yhteenlasketusta lähimpään kokonaislukuun pyöristetystä äänimäärästä.
6 mom. Kunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä jakautuu tasan heistä saapuvilla olevien kesken.
HUS, Helsingin ja Uudenmaan shp
Perussopimus 8 §
Valtuusto
Jäsenkuntien valtuustot valitsevat valtuustoon kahdesta viiteen (2-5) jäsentä sekä kullekin henkilökohtaisen varajäsenen kunnanvaltuustojen toimikautta vastaavaksi ajaksi. Valtuuston jäsenten lukumäärä määräytyy jäsenkuntien peruspääomaosuuksien mukaisessa suhteessa. Kunta, jonka peruspääomaosuus on vähintään kahdeksan (8) % peruspääomasta, on oikeutettu valitsemaan valtuustoon enintään kolme (3) jäsentä. Mikäli kunnan peruspääomaosuus on vähintään 25 %, on kunta oikeutettu valitsemaan valtuustoon enintään viisi (5) jäsentä.
Lisäksi Helsingin yliopistolla on oikeus nimetä valtuustoon kaksi jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä.
Jäsenkunnan valtuustoon valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä vastaa kunnan suhteellista osuutta viimeksi hyväksytyn tilinpäätöksen mukaisesta peruspääomasta. Prosentin kymmenesosan osuus oikeuttaa yhteen ääneen kuitenkin siten, että kullakin jäsenellä on vähintään yksi ääni. Kunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä jakautuu tasan saapuvilla olevien jäsenten kesken.
Yliopiston edustajien äänimäärä on kymmenen (10) prosenttia kuntien valtuustoon valitsemien jäsenten yhteenlasketusta äänimäärästä. Yliopiston edustajilla ei ole äänioikeutta valittaessa sairaanhoitopiirin hallitusta eikä 10-12 §:ssä tarkoitettuja toimielimiä.
Valtuusto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kolmannesta (2/3) jäsenistä on saapuvilla ja he edustavat vähintään puolta (1/2) kaikkien jäsenten yhteenlasketusta äänimäärästä.
Keski-Suomen shp
Perussopimuksen 7 §
Jäsenten lukumäärä ja äänivalta
Kuntayhtymän valtuustoon jäsenkunnat valitsevat jäseniä seuraavasti:
Kunnan asukasluku väestökirjalain mukaan toimikautta edeltävän vuoden alussa |
Jäsenten lukumäärä |
2 000 tai vähemmän |
1 |
2 001 - 8 000 |
2 |
8 001 - 25 000 |
3 |
25 001 - 100 000 |
4 |
100 001 - tai enemmän |
5 |
Kullekin jäsenelle valitaan henkilökohtainen vara-jäsen.
Jäsenkunnan valitsimien jäsenten yhteinen äänimäärä valtuustossa määräytyy viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukaisesti jäsenkunnalta kuntayhtymän menoihin palveluista perittyjen korvausten (17 §) ja maksuosuuksien (20 § ja 21 §) yhteismäärän mukaisessa suhteessa.
Jäsenkunnan valitsemilla jäsenillä yhteensä on yksi ääni kutakin alkavaa miljoonaa markkaa kohden. Äänimäärä voi kuitenkin olla enintään viidennes kaikkien jäsenkuntien valitsemien jäsenten yhteenlasketusta rajoittamattomasta äänimäärästä. Kunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä jakautuu tasan heistä saapuvilla olevien kesken.
Kymenlaakson shp
Yhtymäkokouksessa on jäsenkunnalla jäseniä asukaslukuun perustuen siten, että alle 5 000 asukkaan kunnalla on yksi edustaja, 5 000-15 000 asukkaan kunnalla kaksi edustajaa ja yli 15 000 asukkaan kunnalla kolme edustajaa väestörekisterikeskuksen julkaiseman asukasluku kunnittain vuodenvaihteessa mukaan.
Yhtymäkokouksen edustajien yhteinen äänimäärä määräytyy väestörekisterikeskuksen julkaiseman asukasluku kunnittain vuodenvaihteessa mukaan siten, että kullakin jäsenkunnalla on yksi ääni jokaista alkavaa tuhatta asukasta kohti ja kunnan edustajien yhteinen äänimäärä jakautuu tasan heistä saapuvilla olevien kesken.
Yhden kunnan äänimäärä voi kuitenkin olla enintään yksi viidesosa (1/5) edellä 2 momentin mukaan määräytyvästä yhtymäkokouksen enimmäisäänimäärästä.
Lapin shp
Perussopimuksen 6 §
Jäsenten lukumäärä, toimikausi ja äänivalta (muutettu 1.1.2006 alkaen)
Jäsenkuntien valtuustot valitsevat yhtymävaltuustoon jäseniä seuraavasti:
Kunnan asukasluku kunnallisvaalivuonna |
jäsenten lukumäärä |
2.000 tai vähemmän |
1 |
2.001 – 8.000 |
2 |
8.001 – 25.000 |
3 |
25.001 – 50.000 |
5 |
50.001 – 100.000 |
7 |
Kullekin jäsenelle valitaan henkilökohtainen varajäsen.
Yhtymävaltuuston jäsenet valitaan jäsenkuntien valtuustojen toimikautta vastaavaksi ajaksi.
Jäsenkunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä yhtymävaltuustossa määräytyy kunnan viimeksi toimitettuun henkikirjoitukseen perustuvan asukasluvun mukaan siten, että kunnan valitsemilla jäsenillä yhteensä on yksi ääni jokaista alkavaa 1.000 asukasta kohti. Äänimäärä voi kuitenkin olla enintään 35 % kaikkien jäsenkuntien valitsemien jäsenten yhteenlasketusta rajoittamattomasta äänimäärästä.
Jäsenkunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä jakautuu tasan heistä saapuvilla olevien kesken.
Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen ky
Perussopimuksen 9 §
Jäsenten äänivalta:
”Kullakin yhtymävaltuuston jäsenellä on yksi ääni. Mikäli jäsen on estynyt tai poissa, siirtyy hänen äänivaltansa henkilökohtaiselle varajäsenelle.”
Hallintopäällikkö, lakimies Sakari Kelan tarkennus:
PKSSK:n malli poikkeaa siis ESHL:n 17 §:stä, jonka mukaan kunnan äänimäärä valtuustossa on aina sama, riippumatta läsnä olevien valtuutettujen määrästä. Poissaolevan jäsenen äänivalta jaetaan lisäyksenä tasan muille läsnä oleville ao. kunnan valtuutetuille.
PKSSK:ssa on tältä osin ”mies ja ääni -periaate”, eli jos varsinainen valtuutettu ja hänen varavaltuutettunsakin on pois, pienenee äänivalta valtuustossa poissaolevien valtuutettujen määrällä. Malli ottaa huomioon kuntien asukasluvun erot siten, että isosta kunnasta tulee paljon valtuutettuja (esim. Joensuusta 17, kun taas vaikkapa Rääkkylästä 1). On vielä syytä huomata, että PKSSK on laajempi kuntayhtymä kuin mitä on pelkkä sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Vuoden 2006 alusta muodostui entisestä SHP:n ky:stä ja erityishuollon kuntayhtymästä (Honkalammen kuntayhtymä) uusi Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä. Tämä lienee vaikuttanut valittuun malliin.
Pohjois-Pohjanmaan shp
Perussopimuksen teksti on lähes samanlainen kuin laissa. Asukasluvun laskentaperuste ei ole samoin sanottu.
Perussopimuksen 7 §
..... Jäsenkunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä valtuustossa määräytyy kunnan kunnallisvaalivuoden asukasluvun mukaan siten, että.... Lisäksi ko §:ään kuuluu viimeinen momentti seuraavasti: Oulun yliopiston edustajien äänimäärä valtuustossa on 10 prosenttia kuntien kuntayhtymän valtuuston valitsemien jäsenten yhteenlasketusta äänimäärästä. Yliopiston valtuustoon valitsemilla jäsenillä ei ole äänioikeutta hallitusta valittaessa.
Päijät-Hämeen shp
Nykyisen perussopimuksen mukaan:
"Jäsenkuntien edustajilla on yhteensä 200 ääntä. Äänimäärä jakautuu jäsenkuntien kesken edellisen hyväksytyn ja lainvoiman saavuttaneen tilipäätöksen mukaisten peruspääoman pääomaosuuksien suhteessa.
Kunnan valitsemien jäsenten yhteinen äänimäärä ilmaistaan kokonaislukuna ja se jakautuu tasan heistä saapuvilla olevien kesken.
Jäsenkunnan äänimäärä voi kuitenkin olla enintään 35 % kaikkien jäsenkuntien valitsemien jäsenten yhteenlasketusta rajoittamattomasta äänimäärästä."
Tulevassa sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä periaate on sama, kuitenkin niin, että 35 % äänileikkuria ei enää ole. Perussopimus on hyväksyttävänä jäsenkunnissa ja suurin osa kunnista on sen jo hyväksynyt.