Keskiviikkona 18. heinäkuuta järjestetty tapahtuma ennakoi syksyn kuntavaaleihin ja kuntauudistukseen liittyviä keskustelunaiheita kysymällä, kuka päättää kuntapalveluista. Kysymykseen olivat Porin teatterin kahviossa vastaamassa Jenni Airaksisen lisäksi hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen, euralainen pitkän linjan poliitikko Timo Kalli sekä Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma.
Vastuu hillitsee intoa vaikuttaa
Keskustelussa aktiivisesti mukana olleesta yleisöstä käytettiin puheenvuoro pakkoliitosten puolesta. Kuka viranhaltija luopuisi ilman pakkoa palkastaan tai luottamushenkilö kokouspalkkiostaan?
Timo Kalli huomautti, että vähäinen kiinnostus kunnallisiin luottamustehtäviin tai kunnan johtoon kielii siitä, ettei kysymys ole vallanhalusta.
Jenni Airaksinen varoitti, että ulkoa johdettu uudistaminen voi johtaa kosmeettiseen temppuiluun, jossa tehdään paljon pieniä päätöksiä, jotta ei tarvitsisi muuttaa mitään.
– Seuraavilla valtuutetuilla on valtavan suuri vastuu: on pyrittävä uusien, suurten rakenteiden toimivuuteen ja kehitettävä samalla uusia toimintatapoja. Erittäin raskas vastuu voikin lannistaa ihmisiä lähtemästä ehdolle vaaleissa. Voisiko miettiä, että vastuuta kevennetään tai jaetaan, Airaksinen mietti.
– Tärkeää on, että nyt tehdään riittävän iso uudistus. Kuntien yhdistyminen vie valtavasti aikaa ja energiaa, Henna Virkkunen korosti.
– Itse toivon, että seuraavien kuukausien ja vuosien aikana pystytään saamaan aikaan sellaiset hallinnolliset raamit, jotka kestävät vuosikymmeniä, Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma sanoi.
Optimikokoista kuntaa ei ole
Kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että on mahdoton sanoa, minkä kokoinen kunta on kaikkein paras.
– Joitain palveluja on järkevintä tuottaa hyvin pienissä yksiköissä, esimerkkinä pienten lasten perhepäivähoito. Sitä vastoin joillekin palveluille tarvitaan suuri väestöpohja. Kunnan pitää olla sen kokoinen, että se kykenee suoriutumaan valtaosasta palveluitaan itse, ministeri Virkkunen vertasi.
Timo Kalli muistutti, että on kuntakoosta keskustellessa on tärkeä pohtia, minkä kokoisissa kunnissa vaikutusmahdollisuudet ovat parhaimmat.
– Oman käsitykseni mukaan suurissa kunnissa on vaarana, että päätöksenteko etääntyy.
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma huomautti, että pienissä kunnissa on valitettavan vaikea vastata erikoistumisen vaateeseen.
– Esimerkiksi erilaisten erityisryhmien palvelut ovat parantuneet, kun on siirrytty suurempiin kuntakokoihin.
60-luku muistoissa
1960-luvulla kaavailtuun suureen kuntauudistukseen palattiin keskustelun aikana useasti. Epäonnistunut hanke on hyvä esimerkki siitä, miten vaikeaa kuntakentällä on tehdä suuria muutoksia. Suuri osa Paras-hankkeessa toteutuneista uudistuksista oli sellaisia, joita esitettiin tehtäväksi jo neljä vuosikymmentä aiemmin.
– Olemme riippuvaisia menneisyydestä. Paras-hankkeen aikana suurimmat muutokset tapahtuivat niissä kuntaryhmissä, joissa yhteistyötä oli tehty jo pitkään. Pakon sijasta nytkin olisi tärkeintä miettiä, miten saadaan motivoitua ja edesautettua sellaista kuntien välistä yhteistyötä, joka aikanaan voi luonnollisesti syventyä, Jenni Airaksinen sanoi.
– Iso kysymys on, pystytäänkö nyt luomaan positiivisen kehittämisen kehä vai tehdäänkö muutoksia vasta äärimmäisen pakon edessä, Mäki-Lohiluoma jatkoi.
Harjunmaan maaherra Ylle Rajasalu toi Suomi Areenaan kuntaterveiset Virosta. Kuntien yhteistyöstä ja kuntarajoista keskustellaan myös Virossa. Voimia tehdä päätöksiä ja käydä keskustelua tarvitaan Suomenlahden molemmilla puolilla, Rajasalu kiteytti.