Huoleen sosiaali- ja terveyspalveluiden eriytyvästä kehityksestä on syytä suhtautua vakavasti, joskin kunnat ovat hyvin eri tilanteissa, ilmenee Itä-Suomen yliopiston ja Kuntaliiton yhteisessä Sosiaali- ja terveyspalvelut Paras-hankkeessa (SOTEPA) -tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytiin läpi kuntien vanhuspalvelut, lapsiperheiden palvelut sekä perusterveydenhuollon lääkäripalvelut useissa kunnissa.
Näiden palvelujen osalta selvitettiin organisaatiorakenteita, palvelujen käyttöä sekä kokemuksia palveluiden saatavuudesta ja laadusta ARTTU-tutkimusohjelman kunnissa. Tutkimus kohdentui vuoteen 2006, Paras-hankkeen alkutilanteeseen sekä uudistuksen ensimmäisten vuosien aikaan 2007-2009.
- Erityisesti lasten ja lapsiperheiden palveluita on kehitetty asiakkaita palvelevaan ja toimivampaan suuntaan. Uuden tilanteen esimerkiksi valtion ja kuntien suhteeseen tuo kuitenkin se, että eri ministeriöiden ohjaus ei aina tunnista kuntien uusia, ammatti- ja sektorirajat ylittäviä toimintatapoja, professori Vuokko Niiranen Itä-Suomen yliopistosta sanoo.
Palveluiden saavutettavuus on ongelma
Peruskysymys terveyspalveluiden kohdalla on se, kuka johtaa kunnan terveyspolitiikkaa, kun kunnat järjestävät palveluita monilla eri tavoilla. Pyrkimys suurempiin kunta- ja organisaatiokokonaisuuksiin tuottaa parhaimmillaan monipuolisempia palvelukokonaisuuksia, mutta aiheuttaa myös ongelmia varsinkin väestöään menettävillä alueilla.
Iso asia on se kuinka kuntalaiset saavat palvelunsa ja pääsevät asiakkaiksi esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla, Vuokko Niiranen painottaa.
- Organisaatiorakenteiden uudistaminen ei yksin tuo Paras-hankkeen edellyttämää kunta- ja palvelurakenteen toimivuutta, edullisuutta, kansanvallan vahvistumista ja tuottavuutta vahvistavaa palveluverkkoa. Useat päällekkäiset valtakunnalliset ja paikalliset muutokset ja kuntiin kohdistuva jossain määrin ristikkäinen valtionohjaus saattavat myös vesittää hyvin alkavia uudistuksia.
Uudistuksen tavoitteet saavutetaan, kun rakenteelliset uudistukset, henkilöstön osaaminen, päätöksenteon mekanismit ja asiakkaiden vaikuttamismahdollisuudet kohtaavat.
- Uudistukset on voitava perustella palvelujen saatavuudella, oikea-aikaisuudella ja toiminnallisuudella. Tärkeää on myös, että kunnissa tiedetään ja tunnistetaan se, mitä oikeastaan on tarkoitus uudistaa ja miksi; mihin Paras-hanketta kunnassa halutaan käyttää, professori Juha Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta korostaa.
Nämä ovat keskeisiä tutkimuksen kohteita sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta Paras-ARTTU –tutkimusohjelman aikana.
- Paras-hankkeen alkuvaiheessa suurin osa tutkimuskunnista tuotti itse sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Vuonna 2009 kunta itsenäisenä palveluiden järjestäjänä oli edelleen yleisintä, mutta esimerkiksi isäntäkuntamalli yleistyi.
Organisaatiorakenteissa on etenkin uudistuksen alkuvaiheessa nähtävissä sekä asukaslähtöisiä uusia ratkaisuja että sekavampia ja limittäisiä rakenteita. Muutosvauhti on edelleen nopea ja toimijoita sosiaali- ja terveysalalle tulee koko ajan lisää. Uudet toimijoiden verkostot ja uudet palvelumuodot haastavat toden teolla kuntien vakiintuneet työtavat, tutkija Minna Kaarakainen muistuttaa.
Minna Kaarakainen, Vuokko Niiranen ja Juha Kinnunen (2010): Rakenteet muuttuvat – mihin suuntaan? Sosiaali- ja terveyspalvelut Paras-hankkeessa. Lähtötilanteen kartoitus. Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 6. Acta nro 219. Itä-Suomen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto. Helsinki.
Lisätietoja:
professori Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos
040 550 4801
professori Juha Kinnunen, Itä-Suomen yliopisto, Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta
040 567 5415
tutkija Minna Kaarakainen, Itä-Suomen yliopisto, 040 355 2329
tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, Suomen Kuntaliitto, 050 337 5634