Seutuhallinto ei takaa yhteistahtoa

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki edellytti suurilta ja keskikokoisilta kaupungeilta yhdessä naapurikuntien kanssa suunnitelmia kuntarajat ylittävästä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta sekä palvelujen käytöstä. Suunnitelman on tehnyt 19 kaupunkiseutua. Arviointitutkimuksessa selvitettiin erityisesti maankäytön toimintakulttuurin kehitystä viidessä keskuskaupungissa ja viidessä kehyskunnassa. Tutkitut kuntaparit olivat Jyväskylä ja Uurainen, Kuopio ja Siilinjärvi, Oulu ja Haukipudas, Turku ja Lieto sekä Vaasa ja Mustasaari.

 

Kaikilla tutkituilla kaupunkiseuduilla taajamien keskimääräinen väentiheys on laskenut. Samalla työmatkojen keskipituudet ovat kasvaneet, samoin autoistumisaste. Kehitys on johtanut autoriippuvaisempaan seudulliseen yhdyskuntarakenteeseen.

 

Tutkijat toteavat, että Paras-puitelain väestöpohjavaatimukset eivät sellaisenaan tue maantieteellisen näkökulman ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden huomioimista kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Kaupunkiseuduilla vaaditut väestöpohjat saavutetaan, mutta palvelujen saatavuus ei ole tasa-arvoista eri alueilla ja eri ihmisryhmille. Kuntien välinen seudullinen yhteistyö on avainasemassa maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden yhteensovittamisessa. 

 

Tutkimuksessa todetaan, että muodollinen seutuhallinto ei takaa poliittista yhteistyökykyä tai yhteisen tahtotilan löytymistä kaupunkiseuduilla. Käytännön yhteistyötä tehdään seuduilla paitsi kuntien yhteisten tavoitteiden ajamiseksi, myös välttämättömyyden pakosta. Haasteena on päästä lyhytjänteisestä yhteensovittamisesta pitkäjänteiseen yhteistyöhön ja suunniteltuun maankäyttöön.

Kokemusten mukaan käytännönläheinen yhteistyö edistää yhteisten seudullisten tavoitteiden asettamista. Toisaalta riskinä nähdään, että erityisesti luottamushenkilöt sitoutuvat vain peruskunnan näkökulmaan ja jäävät seutuja koskevien asioiden kohdalla valmistelun ulkopuolelle.

 

Keskuskaupungin näkökulmasta esitetyt, seudun toiminnallisuuteen perustuvat aloitteet eivät edistä yhteistyötä, jos keskuskaupungin ja kehyskunnan välillä on luottamuspulaa, ja jos kehyskunta pystyy taloudellisesti selviytymään peruspalveluvelvoitteistaan. Seudun kaikkien kuntien etuja yhdistävät avaukset ja visiointi edistävät luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Seudullisen tahtotilan löytäminen on edellytys kilpailuasetelman ehkäisemiselle ja rakentavalle seutuyhteistyölle.

 

Hajarakentaminen on keskeinen ongelma, mutta sen taustasyyt ovat moniselitteisiä. Tätä ongelmaa on kyettävä lähestymään myös maaseutuvaltaisemman kehyskunnan näkökulmasta.

Tutkimuksessa tunnistetaan keskuskaupungin ja kehyskunnan jännitteisessä suhteessa ilmentyviä yhteiskunnallis-teknologisia lukkiutumia, jotka liittyvät yhdyskunta- ja kuntarakenteisiin, kuntainstituutioon, maanomistukseen, talouteen ja politiikkaan. Tällaiset yhdyskuntasuunnittelua ja -kehitystä ”urauttaneet” lukkiutumat vaikeuttavat Paras-hankkeen tavoitteiden toteuttamista kaupunkiseuduilla.

 

Tutkimus on toteutettu monimenetelmällisen tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimuksessa on tehty yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmää (YKR) hyödyntäviä yhdyskuntarakenteellisia analyyseja sekä suunnitelmien ja ohjelmien dokumenttianalyyseja. Luottamushenkilöitä, viranhaltijoita ja kaupunkiseutujen seudullisia toimijoita on haastateltu. Havaintoja esitellään sekä kultakin kaupunkiseudulta erikseen että niitä keskenään vertaillen.

Tutkimusraportti ”Keskuskaupungin ja kehyskunnan jännitteiset kytkennät” on tilattavissa Kuntaliiton verkkokaupasta.
 

Lisätietoja:
professori Raine Mäntysalo, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, 050 5124525
tutkija Jonne Hytönen, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, 0505124483
yliarkkitehti Ritva Laine, Kuntaliitto, 09 771 2490, 050 521 5749
tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, 09 771 2504, 050 337 5634